lauantai 16. tammikuuta 2016

Pelkäätkö myyjää?

Mä pelkään.
Pelkään ihan vietävästi, etenkin jos vastapuolella on keski-ikäinen mies.
Heiltä saamani asiakaspalvelu on ollut pelottavaa, vähättelevää ja hyvin vihaista.
Ei osata huolehtia asiakkaan tarpeista.

Asiakkaana en uskalla kysyä neuvoa, ellei myyjä itse ole valmis palvelemaan ja tule kysymään voisinko hän auttaa minua. En kysy ellei ole pakko ja se johtuu tasan siitä, että kokemukset asiakaspalvelusta ovat erittäin huonoja. Asiakkaana minun pitäisi aina uskaltaa kysyä!

Tämä ajatus lähti pyörimään päässäni Ylen dokumenttisarjan 8 myyttiä työstä kolmannesta jaksosta: Suomalainen ei osaa myydä.


Siinä aiheesta keskustelivat suomalaiset mutta myös ulkomaalaiset ihmiset. Suomalaisia myyjiä kuvattiin helposti luovuttaviksi ulkomaalaisten suusta. Osa suomalaisistakin keskustelijoista antoi aihetta epäillä, ettei suomalainen osaa myydä.

Nyt en ota pelkästään esimerkiksi vain keski-ikäistä miestä, vaan yleensä myyjät. Itse olen viime aikoina tarkkaillut monen myyjiä toimia, ihan vain sen takia etten itse sortuisi. Minulla asiakas on kaikki kaikessa, jos asiakasta ei ole, ei ole rahaa pankkitililläkään. Ei ole töitä, eikä ole varaa maksaa vuokraa työhuoneesta saatika omasta kodistakaan. Koska säästöjä pahemmin ole, eikä ole omaisuuttakaan, olen toimivan yrityksen varassa jossa oikeasti asiakas on kaikki kaikessa.

Palkatessani joulukuuksi töihin, arvostin korkeasti yrittäjäkokemusta. Siinä olivat työntekijät hiffaneet sen, että mitä paremmin oman työn hoitaa, sen paremmin jatkossakin on töitä. Jos on ilkeä, eikä palvele asiakasta, ei sitä työtäkään ole.

Kaikkeen ei tarvitse suostua, mutta kamalasti kyllä aina selityksiä löytyy jos jonkinmoista, jopa sille ystävälliselle tervehdykselle löytyy syitä, miksi sitä ei voi sanoa. Saatika hymylle! Se on pieni, aivan itsestä lähtevä asia, joka on kuitenkin sinun kanssasi asioivalle hyvin tärkeä.
Joskus tulee esiin kysymys: Myyjä, pelkäätkö asiakasta?

Mikä sitten on hyvää asiakaspalvelua ja myyntiä?
Itse koen asiakkaana sen, että se on asiakaslähtöistä. Etsitään sitä mitä asiakas tarvitsee ja palvellaan sitä asiakasta juuri siinä. Ei työkaveria, ei mennyttä tai tulevaa asiakasta, vaan juuri sitä sillä hetkellä.

Entä jos sitä asiakkaan kaipaamaa tuotetta ei ole?
Onko sitä mahdollista tilata tai teettä? Jos se ei ole mahdollista, mistä sellaisen asiakas voisi löytää?
Entä ihan pelkästään, missä sijaitsee tuote X?
Osoitetaanko vain että tuolla jossain rivillä seiska vai viedäänkö asiakas sitä katstomaan?


Kerran itse ojensin nuorta myyjäharjoittelijaa, joka sanoi suoraan että olisihan sen voinut vain sanoa että se on tuolla kassan vieressä. Tälle kerroin että asiakaspalveluun kuuluu asiakkaille tuotteiden sijainnin näyttäminen. Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun olen kuullut sanat "Se on siellä jossain hyllyrivissä 7". Sitten juoksea liihotan ympäri sitä seiskariviä löytämättä hakemaani tavaraa.

Tämä ei ole kirjoitus vain siitä, että miten minä kohtelen asiakkaita, eikä tarkoitus osoittaa että täällä heitä kohdellaan hyvin, täällä kohdellaan aina mitä parhaimmalla tavalla kuin osataan ja jos ei osata, siitä halutaan palautetta! Jos joku mättää, haluan sen kuulla.
Tämä on myös ihan mietintöjä myyjälle kuinka voisi sen työpaikan jatkossakin säilyttää. Nykymaailmassa kun mikään muu kuin kuolema ole varmaa.


Asiakkaana toimivia (kyllä, myös minä olen mooooooooonen yrityksen asiakas) haluan herättää siihen, että meillä on valintamahdollisuus. Me valitsemme missä käymme ja mihin käytämme rahamme. Jos se ei miellytä, voimme vaihtaa. Se pitäisi jokaisen myyjän muistaa. Kukaan ei ole korvaamaton, paitsi asiakkaat. Jos niitä ei ole, ei ole bisnestäkään.

Ihanaa lauantai-iltapäivää kaikille, nyt minä painun ompelemaan!

♥:llä Mirka