sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Se hullu unelmoi taas

Kesä on taas sulattamassa aivojani.
Olen saanut päähäni, että syksyllä aion avata ihan ihkaoman kaupan.

Siitä, että mihin päin Turkua se avautuu, on täysi hulluutus - suunnitelmia ja toiveita on, mutta kuinka ne kohtaa sitten kukkaron saldon, on sitten eri asia.

Se mikä siinä himottaa, on se että pääsen pois kotoa. Cosecha ei ole koskaan ollut pois kotoa, se on aina läsnä - ellen sitten lähde lomalle (kuten tänä kesänä on tarkoitus, viime kesänä ei kerinnyt).
Työmatka ei ole kummoinen, mutta vaikka en tekisi töitä, istuisin kuitenkin työhuoneessa koska siellä on tietokoneeni ja se hassu muutama tuntinen vapaa-aika oikeastaan vierähtää koneella, jos en ole ulkona tai vedä unta kuuppaan sängyssä.


Tällä kertaa olen kokemusta viisaampi, tiedän jo mitkä asiat toimii, mitkä eivät. Mutta maailma muuttuu, halusin sitä tai en. Eli se mitä olen joskus oppinut, voin joutua joskus dumppaamaan roskakoriin eikä saa kulkea liian kapeassa käytävässä. On oltava avoin, on oltava valmis riskeeraamaan, on oltava valmis kokeilemaan. Suomessa asuessani olen melkoisen onnekas, minulla on mahdollisuus kokeilla asioita. Joskus ne toimii ja joskus ei, eikä sitä oikein tiedä toimiiko ne, mutta kokeilla se pitää!
Kuten tuossa tänään luin: "Jokainen laukaisematon pallo menee varmasti ohi maalin".

Suunnitelmia kaupan suhteen on jo miljoonia, tiedän jo sisustustapoja, tiedän jo minkälaisen jouluikkunan aion tehdä, tiedän jo millä tavalla laukut on alkuun esillä, tiedän jo miten maksupääte tulee sijoittumaan uudessa kaupassa. Olen jo suunnitellut reilut ilta-aukioloajat.
Näen päässäni jo oman kaupan ja sekös tässä tekeekin niin kamalaa. Kaikki on niin selkeää, puuttuu vain se itse tila.



Kesä on ihan hirmuisen kiireistä aikaa, sesonki on kuumimillaan ja kasvaa vain entisestään. Teen töitä lähes tauotta seitsemän päivää viikossa, useampi päivä viikossa saattaa olla vähintään 10-tuntinen. Tässä on jo ihan se syy, että heinäkuussa aion pitää lomaa. Siitä ei poiketa, minä olen sen päättänyt. Ja olen sen ansainnutkin.

Viime kesänä en pitänyt lomaa ja sen kyllä huomasi! Tammikuussa syksyn jälkeen olin ihan kaput. En koskenut ompelukoneeseen kahteen viikkoon, sen jälkeen aloin pikku hiljaa taas opetella sen käyttöä, kunnes aurinko tuli esiin pilvien takaa ja sain virtaa. Mutta nyt vuoden vanhempana tiedän sen, että minun on saatava olla hetken aikaa ihan rauhassa, ajattelematta työasioita. Päästävä rentoutumaan, pois piireistä.

En tiedä koska avaan kaupan, se saattaa avautua syksyllä tai ensi keväänä, se riippuu nyt ihan siitä miten asiat saa järjestettyä. Mutta se avautuu, se on taattua.
Ystäväni on aina sanonut että halutessani jotain, minun pitää kuvitella se.
Se toimii minulla, se on toiminut tähänkin asti.

♥:llä Mirka