keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Älä myy pimeetä pussukkaa

Alunperin mun piti kirjottaa, että älä osta pimeetä pussukkaa, mutta tulinkin toisiin aatoksiin eräässä Facebook-ryhmässä käydyn keskustelun jäljiltä.

Siellä myy paljon harrastajat omia töitään, mikä on sinänsä ihan kiva. Käsityöt on ihana harrastus ja niiden tekemisessä mieli lepää, näet oman kädenjäljen ja kehityt joka kerta paremmaksi ja paremmaksi. Saat itse luoda jotain.
Usea käsityöharrastaja tekee tuotteita itselleen ja lähipiriilleen, usein lahjoiksi.


Homma kuitenkin muuttuu kun sitä aletaan myydä tuntemattomille. Se on jo bisnestä, halusi tahi ei. Tällöin pitää miettiä omaa agendaansa, taitoaan ja rahaa. Raha on iso tabu tässä yhteiskunnassa. Moni ei puhu raha-asioista, moni häpeää jos ennen seuraavaa palkkapäivää joutuu laskemaan saanko mä nyt voipaketin vai juodaanko me litra maitoa. Jos sitä on, sillä helposti pröystäillään.

Käsityöalalla rehottaa harmaa kauppa, musta bisnes. Tästä mustasta bisneksestä ei hyödy kukaan. Vähiten sitä työtä oikeasti tekevät, veronsa ja muut velvoitteet lain mukaan maksavat yrittäjät.

Usein harrastajan pussukka myydään muutamalla eurolla. Halvimillaan olen nähnyt pussukoita saatavan kolmella eurolla postareineen päivineen.

Kun mietitään yrittäjää, joka käyttää työnsä ensin tuotteen suunnitteluun, materiaalien hankkimiseen, valmistukseen, myyntiin, postitukseen, kirjanpitoon, on summa jo kasvanut aika isoksi. Sitten vielä alv-maksu joka on tuotteen hinnasta 24 %, YEL-maksu (jonka muuten vähimmäismaksu kuukaudessa on tätä nykyä 190 euroa meikäläiselle, jos haluan edes jonkinlaisen sosiaaliturvan ja tämä maksetaan, oli töitä ollut tahi ei!).
Postitukseen menee vähimmillään 1 euro + kirjekuori.
Tuo yhtälö pussukan myymiseen kolmella eurolla postikuluineen olisi siis täyttä tappiota.

Kyseisessä keskustelussa myös ihmeteltiin millä perusteella yrittäjän tuntipalkka on niin korkea:
1. Arvonlisävero syö lähes 1/4 tuotteen hinnasta
2. YEL-työtulo 23,715 % arvioidusta työtulosta, aloittaville yrittäjille muutaman prosentin alennus.
3. Yrittäjällä on paaaaaaaljon töitä, joista se ei suoraan saa palkkaa eikä voi laskuttaa niistä asiakasta, ne täytyy ympätä tuotteiden tai palvelun hintaan. Esimerkiksi kirjanpito, laskutus, postitus, myyntipaikalle ajo, myyntipaikan valmistelu, ne tunnit kun myyntiä myyntipaikalla ei ole, verkkokauppaohjelmistot, markkinointi. Nämä ovat vain muutama mitä nyt äkkiseltään mieleen juolahti.
4. Loma-ajan palkkaa ei ole, eikä lomarahaa, puhumattakaan lomalta paluurahoista. Jos yrittäjä haluaa pitää lomaa, tulee hänen tienata lomaa varten loma-ajan rahat. Karkeasti ilmoitettuina, jos haluat pitää kuukauden lomaa, 12 kuukauden myynti pitää tulla 11 kuukauden aikana. Lomalla kun olet, ei sitä rahaa tule,  mutta kulut juoksevat silti.
5. Maksamme myös kaikesta mitä jää kaikkien kulujen jälkeen myös verot. Lähes kaiken muun työhön liittyvän saa vähentää paitsi oman työpanoksen. Jos teet kaksi tuntia laukkua, materiaaleihin menee vaikkapa 20 euroa, saat vähentää toki materiaalit, mutta et voi vähentää työpanostasi laukun hinnasta.

Tässä nyt muutama pointti minkä takia harrastajan pimeä pussukka maksaa 5 euroa ja miksi yrittäjän 10 euroa.



Joten siis:
1. Ole ylpeä omasta kädenjäljestäsi, se raha ei ole peikko. Myönnä osaamisesi ja pyydä sen mukainen palkka. Älä aliarvioi itseäsi: Kuka sen kissan hännän nostaa, jos kissa ei itse?
2. Ilmoita tulosi verottajalle, se ei ole vaikeaa pitää vaikka ruutuvihossa listaa menoista ja tuloista. Näiden summa ilmoitetaan verottajalle vuosittain veroilmoituksessa
3. Älä polje hintatasoa, se on loputon suo johon kaikki kaatuu aikanaan.
4. Yrittäjä ei ole vihollinen, sille ei kannata olla kade siitä että hän on yrittäjä. Hän on vain valinnut sen tien työllistyäkseen, eikä se tie ole sileää rantahiekkaa, vaan hyvinkin kivikkoinen ja hankala kuljettava.

Meistä harva rikastuu, hyvä jos saa toimentulonsa tästä (ainakin tälllä hetkellä!), joten sitä ei kannata kadehtia.

Tuskin sinäkään tykkäisit, jos sinun työpaikkasi vietäisiin sillä että joku tekee työn puolet halvemmalla maksamatta veroja?

♥:llä Mirka

EDIT: Lisätty kohta 5. Verot

39 kommenttia:

  1. Postikulut alkavat olla pienyrittäjälle sellaista suota, että lähtee järki - mutta olen antanut itselleni ymmärtää postin alvittomana myymään postimerkkiin lisättävän yrittäjän edelleen myymänä vielä alv? Vai miten, apua? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, juuri näin! Ostan postimerkin hintaan 1,10 €, tässä hinnassa ei ole alvia, mutta jos laskustan asiakkaalta 1,10 €, joudun maksamaan kyseistä summasta arvonlisäverot. Tällä hetkellä arvonlisäveroa mun toimituskuluista on 0,39 € eli kahdesta eurosta mulle jää itselleni 1,61 € ja sillä saa nykyään juuri ja juuri 51-100 g kirjeeseen postimerkit.

      Mä en oo itse nostanut postareita sen jälkeen kun aloitin ja yhden postimerkin hinta on kuitenkin reilussa kolmessa vuodessa 75 sentistä 1,10 eroon. Nousu on ollut siis aikamoinen. Keskimäärin mulla lähtee 50 - 250 gramman paketteja, joten nyt kun ostin postimerkkejä talteen ennen hintojen nousua, säästän 20 senttiä per paketti jos paino yli 100 g. Ja se menee aika helposti yli sen 100 g. Onneks kuitenkin menee lähes kaikki kirjeenä, ettei tarvii mun eikä asiakkaan maksaa paketista.

      Poista
  2. tosi hyvä kirjoitus! täytyypä oikein jakaa, ku monesta suunnasta on useamminkin kuullut, että on niin kallista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Saa jakaa niin asiakkaalle kuin tekijöille. :)

      Poista
  3. Oikein hyvä kirjoitus. Tavallaan säälittää ne myyjät, jotka myy esim. aikuisten villasukkia vitosella. Harmi, että kaikki käsityöläiset eivät arvosta omaa työtään. Hienoa, kun avaat taas keskustelua tästä asiasta. Etenkin tuo viimeinen lauseesi "Tuskin sinäkään tykkäisit, jos sinun työpaikkasi vietäisiin sillä että joku tekee työn puolet halvemmalla maksamatta veroja?" Sitä kannattaisi jokaisen palkkatöissä käyvän käsityöläisen miettiä ihan tosissaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Kyllä, mun tekee pahaa niiden puolesta jotka eivät syystä tai toisesta halua ottaa kunnollista hintaa työstään, en tiedä onko syynä vaatimattomuus vai uskaltamattomuus. Mutta se on ongelma, että "Ei nyt muutama pussukka mitään haittaa"-asenne. Se muutama on pian kymmenen ja kasvaa kasvamistaan.

      Tuo ajatus itseasiassa lähti siitä, että välillä tekisi mieli kysyä asiakkaalta joka tinkaa hintaa alaspäin, että alentaisiko hän omaa palkkaansa pyynnöstä, että työnantaja saisi työn teetettyä halvemmalla, tuskimpa. Sama koskee tätä, tuskin hekään tykkäisivät jos meistä joku veisi heidän työpaikan sen takia, että me just nyt satutaan vaan tekee sillon tällön tätä huvikseen.

      Poista
    2. Itseasiassa täytyy myötää (hyi minua), olen pari kertaa kysynyt asiakkaalta asiaa. Mutta se ei kuulema ole sama asia. Ei palkkatöissä voi antaa alennusta työnantajalle. Minulle ei vain niissä keskusteluissa ikinä selvinnyt miksi yrittäjä sitten voisi antaa alennusta hänen työpalkastaan.
      Mutta kyseisten keskustelujen lopputulos on ollut, että asiakas on suuttunut kun edes uskallan moista kysyä. Eli pitäisikö yrittäjänkin sitten aina suuttua samallalailla, kun joku alkaa tinkaamaan alennusta?

      Poista
    3. Mä en oo vielä uskaltanut kysyä, olen vain todennut kiltisti että valitettavasti en voi omaa tuntipalkkaa alentaa, jokainen euro on hirmuisen tärkeä. Kerran yksi asiakas meni ihan noloksi kun se ensin tinkasi ja sen jälkeen hänen kanssaan jutteli näistä hinnoista ja mikä siihen hintaan vaikuttaa. Ei tingannut kun tuli ostamaan seuraavan kerran tuotteen. :)

      Poista
  4. Postikuluihin (alv 0%) TÄYTYY itse lisätä ALV laskutuksen yhteydessä

    http://www.tujuntilitoimisto.fi/blogi/2012/12/11/15

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, juurikin näin, jos asiakkaalta laskutetaan tämä lisä.

      Poista
  5. Itselläni on myös toiminimi ja teen joka vuosiveroilmoituksen asianmukaisesti ja pyrin hinnoittelemaan tuotteeni niin, että saan itsekin jotain, enkä astu kenenkään varpaille. En tee tätä elääkseni, koska minulla on myös toinen työ (oma yritys sekin), joten tuotanto on aika pientä, ja näin ollen en kuulu av-rekisteriin tämän kässäyritykseni kanssa. Pidän reiluna kaikkia kohtaan, että en silloin myöskään lisää tuotteen hintaan veroa. Tietenkin voisin sen lisätä ja sanoa, että alv on hinnassa. Mielestäni tässä ( kukaan ei valtiovallassa todellakaan kysele minun mielipidettäni...) ainut kaikille reilu ratkaisu olisi alv:n poistaminen kokonaan käsityöyrittäjiltä tai alv kaikille. Eiks jeh? Jos kaksi samantyyppisiä tuotteita myyvää yrittäjää seisoo markkinoilla vierekkäin ja toinen on alv-velvollinen ja toinen ei, voi arvata, että sillä toisella saattaa olla 24% halvemmat tuotteet kuin toisella. Ei ole reilua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ehkä enemmin kohtelisin kaikkia samalla tavoin: Alv-prosentti hyvin paljon alemmas ja kaikille se. Tällöin ei pääsisi tapahtumaan kilpailuasetelmaa jossa kaikki olisimme tasoissa. Tällä hetkellä alv on liian korkea, mä mielelläni kyllä maksan verot ja kannan korteni kekoon tämän yhteiskunnan eteen, mutta 24 % meidän työstä, jossa ei pahemmin ole alv-vähennyksiä, on liikaa.

      Poista
  6. Itse olen ollut vielä niin hullu, että olen hankkinut liiketilatkin, eli tuohon listaan voi lisätä vielä liiketilan kuukausittaisen vuokran, vakuutukset ynnä muut. Ja kyllä kanssa korpeaa, kun asiakkaat kassalla tinkaavat käsityötuotteiden hinnasta, että eikö tätä nyt voisi saada "parilla kympillä", eli pyöristäen muutamat eurot alaspäin. Monesti on tehnyt mieli sanoa, että kysytkö Stockmannin kassallakin, että eikö nyt pyöristettäisi loppulaskua alaspäin, mutta en ole kehdannut! Pitäisi kehdata, ja nimenomaan, että vielä enemmän se on pienellä yrittäjällä omasta ruokapöydästä juustotkin pois, kuin suurella konsernilla, jolta ei edes kenelläkään tulisi mieleenkään alennuksia anella. Kyllä välillä tuntuu, että täysin mahdotonta on pienyrittäjyys Suomessa, etenkin kädentaitoalalla, kun ihmisten hintamielikuvaa ohjaa yksinomaan Aasiasta tuotu halpatuotanto ("paidasta voi maksaa 10 euroa"). Eikä kukaan pysähdy miettimään, että jos jokin tuote maksaa pienyrittäjällä vaikka 15 euroa, siitä usein jää itse yrittäjälle käteen vain muutama hassu euro. Silti meitä "hulluja" ainakin vielä riittää, jotka uskaltautuvat lähtemään tälle kivikkoiselle tielle taistelemaan epäeettisiä halpatuotantotuulimyllyjä vastaan! Ja miten suuri helpotus olisikaan, jos pienyrittäjä saisi edes jollakin tavalla alv-helpotuksia. Sitäkään asiakas ei juuri koskaan tule ajatelleeksi, että pieneltäkin yrittäjältä verottaja vie joka ikisestä myydystä tuotteesta heti sen 24% päältä pois.

    Pitäisikö jokaisen yrittäjän pistää myyntituotteidensa viereen isosti näkyville tuo yllä esitetty laskelma sisällyttäen siihen vielä oman tilanteensa mukaiset kulut? Auttaisiko tämä ihmisiä ymmärtämään, mistä se hinta koostuu. Ettei kyse ole todellakaan yrittäjän epärealistisesta ahneudesta, vaan todellisesta tarpeesta yrittää varmistaa että myydystä tuotteesta jäisi edes jokunen euro omaankin pussiin (eikä usein silti edes jää).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän tunteen, vaikka kauppiasuraani ei kestänyt kauaa. Kivijalkakaupassa on kovat vuokrat (tai liikehuoneiston hankkimishinta + yhtiövastike), sähköt ja vesi harvoin kuuluvat pakettiin, siihen vielä vakuutukset ja päivittäiset työmatkat niin kyllähän tuo potti kasvaa kovinkin isoksi.

      Meidän pitäisi saada jotenkin erottumaan halpatuonti ja Suomessa valmistettu. Monesti olen kehoittanut menemään ostamaan sieltä Tigerista sen 4 euron kiinapussukan kun asiakas on näin todennut että sieltä saa halvemmalla.

      Minulla on yksi laskelma tehtynä kukkarolaukusta, tein sen sillon kun olin osuuskunnan kautta, täytynee varmaan tehdä uusi. Susannan työhuoneelta löytyy myös hyvä laskelma mitä jää tiskirätistä hänelle!

      Poista
  7. Aloittaja anonyymi vielä sen verran, että täytyy muistaa se, että kaikkien materiaali- ja yhteiskunnallisten jne kulujen jälkeen täytyy yrittäjällä jäädä käteen se palkka jolla ostetaan ruokaa pöytään ja lapsille monot jalkaan.
    Minua ärsyttää aivan hirveästi kun käsitöistä puhutaan (useimmiten tekijä itse) väkerryksinä tai tekeleinä. Minusta se on joka suhteessa aliarvioivaa. Oli sitten harrastaja tai koulutuksen saanut yrittäjä omia taitojaan ja niin omia kuin muidenkin käsitöitä tulisi arvostaa (esim. oikein hinnoittelemalla). Käsitöillä pitäisi olla sellaista arvoa ja arvostusta minkä pitäisi voida näkyä hinnassa anteeksipyytelemättä. 3 euron pussukasta tai alihinnoitelluista villasukista en sitä käsityön arvoa tavallaan löydä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. NIINPÄ! Vaikka se kuinka omaksi huviksi olisi, täytyy meidän myös kantaa yhteiskunnallinen vastuu meidän tekemisistä. :)

      Poista
  8. Uusi anonyymi tässä. :) Olen törmännyt usein pienyrittäjien kadehtimiseen. Esim. kampaajien kohdalla moni miettii miksi palvelu on kallista. Joku tuolla ehdotti että tuotteiden viereen laittaisi listan mistä hinta muodostuu. Se ei oo huono idea. Sellainen tyyppi, joka ei oo ite koskaan ollut yrittäjä tai laskenut mitä tuotteista tai palveluista oikeesti yrittäjälle jää käteen, ei voi tietää miksi "kaikki on niin kallista". Jos laittaisi laskelman joidenkin tuotteiden hinnan muodostumisesta, se avartaisi monen silmiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tuttua on. Hinta on kova ja luullaan, että koko raha jää mulle. Voi kumpa jäisikin, voisin jopa joskus hankkia jotain kivaa itsellenikin eikä kaikki menis pakollisiin kuluihin ja tarvikkeisiin. Ei tuosta paljoa itselle tuhlattavaksi jää. :(

      Muutamia käsityöyrittäjien laskelmia on ollut, esim. Susanna Susannan työhuoneelta on laskenut julkisesti mitä tiskirätin hinnaksi tulee ja mullakin on osuuskunta-aikaan kirjoitettuna että mikä siinä kukkarolaukussa nyt oikeen maksaa:
      http://cosechanverkkopuoti.blogspot.fi/2014/04/no-mika-siina-laukussa-nyt-sitten-maksaa.html

      Poista
  9. Hyvä kirjoitus, ja täyttä asiaa! :) -Sanna Hytönen-

    VastaaPoista
  10. Hieno kirjoitus! Juttelin itse juuri toisaalla hinta-laatu-suhteista, ja asiakkaan halukkuudesta maksaa korkeaa (tai korkeaksi koettua) hintaa. Tiivistettynä keskustelun anti oli seuraava: asiakas voi olla hyvinkin valmis maksamaan käsityöstä juuri sen pyydetyn hinnan, jos nyt pelkistä rahasummista puhutaan. Kuitenkin mitä korkeammaksi hinta nousee, sitä korkeammiksi nousevat asiakkaan vaatimukset sekä laadusta, että tyylistä, ts. jos tuote on "ihan kiva" (ei siis kaikinpuolin juuri sellainen, mitä asiakas on etsinyt) mutta hinnakas, se jää ostamatta helpommin kuin yhtä kiva mutta halvempi. Yrittäjän ongelmaksi tässä jää kyetä tuottamaan juuri tasan sellaista, mitä asiakkaat haluavat, jotta asiakas sitten haluaisi myös sen täyden hinnan maksaa. Hieman helpompaa tämän on yrittäjälle, joka tekee tilaustöitä, jolloin asiakas voi itse määritellä tuotteen speksit, ja hahmottaa myös selkeämmin sen, mistä on tarkalleen ottaen maksamassa kun maksaa kyseisen yrittäjän tuotteesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Tuo on ihan totta ja sitä pitääkin ajatella. Ei tätä työtä voi tehdä sillä perusteella, että on kivaa tehdä pussukoita, vaan kyllä sitä täytyy miettiä mitä menee ja millä tavalla sen markkinoi. Tässä on paljonkin muutakin kuin pelkästään sen pussukan valmistus. :)

      Poista
  11. Kovaa faktaa kaikki! Asiakkaan olisi hyvä muistaa myös se, että pimeissä töissä ei ole takuuta. Ja tekijän puolestaan se, että vakuutus ei kata tiskin alla puuhailua. Tämä kaikki tietysti suhteutuu tuotteen tai palvelun hintaan, mutta halvasta voi tulla hyvinkin kallis

    VastaaPoista
  12. Mutta alv-velvollisuushan alkaa vasta 8500e, jos joku harrastuksekseen saa sen verran myytyä niin nostan hattua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet ihan oikeassa, arvonlisäverovelvollisuus alkaa mikäli liikevaihto on yli 8500 euroa vuodessa tai tilikauden aikana.
      Käsityön myynnissä saadut verot kuitenkin tulee pitää ylhäällä, kuten myös menot sekä ne tulee ilmoittaa kerran vuodessa veroilmoituksella verottajalle. Verottaja laskee nämä mahdolliset tuotot sekä muut tulot (myös useimmat Kelan tuet ovat verollista tuloa) yhteen ja verottaa sen mukaisesti. :)

      Eli siis verotus ja arvonlisäverovelvollisuus ovat kaksi aivan täysin eri asiaa. Myös kun tietyn määrän vuositulot ylittävät, tulee tekijän hankkia YEL-vakuutus. :)

      Poista
    2. Tässä tarkoitetaan varmaankin sitä, että rekisteröidyttäisi toiminimelle jos tuotteita myydään "ammattimaisesti". Alv-rekisteriin ei tarvitse ilmoittautua eikä myöskään yeliä tarvitse maksaa, jos olettaa että tulot jää alle nyt juuri päätetyn 10 000 alle - alvin kohdalla, yelin rajoja en just nyt tiedä tarkkaan. Mutta muistaa myös se, että jos menee yli kymppitonnin tulot, koko rahan edestä on maksettava alvit. Eli onko paha vaiva ilmoittaa alvejakaan, niitä saa takaisin alarajahuojennuksen kautta.

      Kyllä harmittaa käsityöyrittäjänä - kosmetologina selittää asiakkaalle miksi samaisesta hieronnasta minä veloitan melkein puolet enemmän, kuin hieroja, joka saa tehdä alvitonta työtä. Ja miksi minä käsillä tehtävästä työstäni joudun maksamaan arvonlisäveroa. Mutta näillä mennään ja yritetään :) Tai kun joku tekee pimeästi 50 eurolla ripsipidennykset, mistä minä veloitan 120e.. Kahdelle tunnille jää alvin ja veron jälkeen tuloksi heittona n 50 euroa ja näistä vähenee sitten vielä yel + muut pakolliset vakuutusmaksut, kirjanpito, tilan vuokra jne.. Mitä luulette pystynkö tienaamaan kuukauden kesälomaa?

      Poista
    3. Yel:iä pitää maksaa vaikka jäisikin alle sen rajan oikeasti. Jos olet päätoiminen yrittäjä, on maksettava sitä halusi tahi ei.

      Poista
    4. Kyllä alv pitää maksaa takautuvasti koko vuodelta JOS se ylittää sentilläkin tuon 8500,-.

      Poista
  13. Olen kanssasi täysin eri mieltä varsinkin seuraavassa asiassa:

    1. Arvonlisävero syö lähes 1/4 tuotteen hinnasta (näin sanoit)

    Miten se on mahdollista??? ALV LISÄTÄÄN tuotteen hintaan, ei yrittäjä sitä maksa vaan ostaja ja sen lisäksi voit vähentää ALV:n ostamistasi materiaaleista. Ja ALV velvollinen on vasta kun liikevaihto ylittää 8500 €.

    Saisinko tähän perustelusi, Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yrittäjänä voin vastata, että juu ALV lisätään tuotteiden hintaan, ihan totta. MUTTA jos olet ALV-velvollinen, niin sinä maksat tuloista sen verottajalle. On myös ihan totta, että sitä saa vähentää materiaaleista maksetuista ALV:stä, mutta entäs jos niitä ei olekaan joka kuukausi? Näin ollen joudut maksamaan sen erotuksen joka tapauksessa. Eikä joka kuukausi vain ole niitä vähennettäviä "tarpeeksi". Ei joka kuukausi ole varaa ostaa materiaalia yhtä paljon kuin mitä olet myynyt. Tuloista pitää pystyä maksamaan myös itselleen jotain palkkaa ja niistä ei saa vähentää ALV:tä, ei omia kuluja voi siihen laskea. Ja ei kaikissa yrittäjän menoissa muutenkaan ole ALV:tä, kuten esim postin maksuissa.
      Velvollinen on virallisesti vasta, kun liikevaihto on tarpeeksi korkea, mutta osa yrittäjistä haluaa olla velvollinen myös ennenkuin raja tulee vastaan. Näin ei tarvitse joka kuukausi miettiä missä vaiheessa se raja tulee vastaan ja vasta sitten alkaa maksamaan. Itse olen velvollinen, vaikka sitä ei liikevaihto vielä määrääkään. En vain tosiaan halua kytätä koska se raja tulee vastaan, on kirjanpidollisesti huomattavasti helpompaa itselleni olla suoraan velvollinen.
      Ja jos ilmoittaisit vaikka kerran vuodessa, niin se maksu voisi olla kohtuuttoman suuri kerralla maksettavaksi. Silloin se summa pitää saada etukäteen kasaan myynnillä.

      Poista
    2. Siis jokainenhan maksaa tuloistansa verot, sehän on ihan selvä asia. Hinnoittelussa kannattaa ottaa huomioon ALV ja kun ne kirjanpidossa eritellään niin eihän sitä ALV:tä voi tuloihin sotkea? Eli menee ns. eri tilille. En nyt ihan ymmärrä pointtiasi. Eikös se ole hyvä vain jos ei joka kuukausi tarvitse ostaa materiaaleja vaan saat tehtyä niillä materiaaleilla tuotteita joita sinulla jo on? Mikset pyydä postikuluja asiakkailtasi? Miksi ihmeessä maksat ALV:tä jos sinun ei kerran tarvitse? Luulisi tuommoisissa liikevaihtoluvuissa pysyvän kärryillä että milloin on arvonlisävelvollinen.

      Poista
    3. Jos menee kauppaan ostamaan litran maitoa hintaan 1e. Se maksaa asiakkalle sen 1e. Myyjä huolehtii veron osuudesta. Et sinä kaupan kassalla ala laskemaan paljonko veroja maksat sen maito euron päälle. Lisäksi jos oikein ymmärsin idean kirjoituksesta on se, että tohvelisankari myy laukun alv verran halvemmalla, vaikka ei maksaisi veroja. jos laukku maksaa 100e ja toisella 76e, niin kumman asiakas valitsee? no tietenkin halvemman. Ainoa ero mikä asiassa on, se että toinen valmistaja maksaa verot. toinen ei.

      Poista
    4. Kyllä minä ainakin tiedän paljonko ostamastani maitopurkista menee ALV:tä, myyjä hoitaa sen tilittämisen ja ostamastaan maidosta saa ALV vähennyksen. Mitä tarkoitat luvulla 76 €? 100 € kun vähentää ALV:n tulee summa 80,65 €! :D

      Poista
    5. Arvonlisäveroprosentti on tällä hetkellä Suomessa 24 ja se on tuotteen hinnassa kun se myydään kuluttajalle. Mikäli tuo prosentti olisi pienempi, myös lopullinen hinta asiakkaalle olisi pienempi.

      Poista
    6. (Vähän vaikeaa vastata, kun kaikki ovat Anonyymeja... tämä on kuitenkin ensisijaisesti Anonyymille, joka kyseenalaisti alv- harmit)

      Olet oikeassa, että asiakas maksaa alvin, ei yrittäjä. Yrittäjä toimii vain välikätenä ja toimittaa verottajalle kertyneet verot kuukausittain tai muuna aikana. Ongelmakohtia alvissa ovat:

      1. Asiakas näkee vain sen mitä laskun lopussa lukee. Hän elää käsityksessä, että koko raha menee yrittäjän taskuun. Tämä on huono syy tinkiä omasta palkastaan, mutta pienyrittäjä joutuu valitsemaan joko alhaisemman tuoton tai vähäisemmät asiakasmäärät.

      2. Suomalaisessa käsityössä on sama vero kuin kaukoidästä tulevissa tehdastuotteissa. Tämä ei tue kotimaista työtä, vaan muualla (millaisissa oloissa, kenen toimesta?) tehtyä halpatuotantoa

      3. Yrittäjä, jolla liikevaihto on sitä luokkaa, että yrittäjyys on päätoimista, joutuu /kannattaa pitää kirjanpitäjää. Eli yrittäjä maksaa toiselle yrittäjälle siitä, että verot tulee tilitettyä oikein. Verottaja teettää siis omaa rahankeruutaan meidän rahoilla. Lisäksi käytämme paljon omaa aikaamme paperisulkeisiin verottajan vaatimuksesta.

      4. Hallitus lupasi nostaa alv-velvollisuuden rajaa 10 000 euroon. Tuo on liikevaihto, joka ei päätoimista yrittäjää elätä, mutta on mukava lisäpotti palkkatyötä ja yrittäjyyttä yhdistävälle. Olen kahden vaiheilla, tykkäänkö uudistuksesta vai en :) Se SAATTAA lisätä ongelmia

      Poista
  14. Näin lukee, kuitenkin verohallinnon sivuilla:
    Vähäinen liiketoiminta on jätetty arvonlisäverotuksen ulkopuolelle. Vähäisen liiketoiminnan raja määräytyy 1.1.2004 alkaen tilikauden liikevaihdon perusteella. Verovelvollisen, jonka oma-aloitteisesti ilmoitettavien ja maksettavien verojen ilmoitusjakso on neljänneskalenterivuosi tai kalenterivuosi, tilikautena pidetään arvonlisäverolain (AVL 208 a §) mukaan kalenterivuotta. Myyjä ei ole verovelvollinen, jos arvonlisäverolaissa tarkoitettu tilikauden liikevaihto on enintään 8 500 euroa.

    VastaaPoista
  15. Postikulut voi myös jakaa niinkuin ystäväni. Toinen lLaittaa ylimääräisen euron , toinen kaksi euroa "toimitusmaksua" ja vaikka veroa siitä joutuis maksamaankin, niin vaivanpalkaksi pyytää siis sen ylimääräisen euron jotta koko homma kannattaa. Valittamalla ei pääse pitkälle, mutta asiakkaille se yksi euro siitä että joku vaivautuu pakkaamaan tuotteen ja lähettämään sen, ei ole paljon. Maksaahan pakkausmaetriaalitkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on ihan totta ja fiksua liiketoimintaa. :)

      Poista