maanantai 30. kesäkuuta 2014

"We are open!" ja muut viikonlopun kotkotukset osa 1 / 2

Olen ollut laiska. En ole koskaan ostanut Cosechalle pöytäliinaa. Alkuun se oli jokin epämääräinen lakana kaapista vai oliko edes sitäkään? Perittyäni siskolta hänen lopetettuaan oman yritystoimintansa, Cosecha sai vihriän pöytäliinan. En ole oikeen ollut koskaan vihreän ystävä, vaan enempivähempi lempivärejäni ovat olleet pinkki/vaaleanpunainen, ruskea, beige ja myöhemmin uutena tulokkaana myös kirkas oranssi ja keltainen.

Tuo vihreä pöytäliina seurasi minua, otettuani viime kesän lopussa toisen pöydänkin mukaan, jouduin ostamaan uuden pöytäliinan. Pihinä en suostunut laittamaan rahojani likoon kahteen uuteen, enkä löytänyt sopivaa. Löysin sitten siis toisen vihreän pöytäliinan. Näitä seurasi erään askarteluliikkeen konkurssin myötä vihreät korit, joiden tarkoituksena on palvella kotikutsujen asiakkaita (saavat tavarat suoraan koriin, eikä tarvitse kädessä piellä!). Vihreää, vihreää, vihreää, mutta verkkopuodin ja blogin ulkoasut taas puolestaan puhuivat ihan toista kieltä. En saanut siis suoraa yhteyttä verkkopuodin ulkoasuun (blogista ny puhumattakaan) suoraa yhteyttä liikkuvaan puotiin, joka kyllä pisti hieman harmittamaan.
Katseltuani aikani kolleegoiden upeita pöytäliinoja, minuun iski suuri kateus ja toivoin, että joskus minullakin olisi tuollainen silmä saada pöytä näyttämään hyvältä.

No yksi ongelmani oli myös se, että pöytäliinat olivat aivan liian suuret nykyisiin pöytiin. Sitä joutui taittelemaan ja silottelemaan, taittelemaan vähän lisää ja silottamaan, koska aina jossain oli ryppyjä, kun liinan reuna meni toisen reunan alla ruttuun. Kiukkukin välillä kävi kylässä, kun pöytäliina ei toiminut.

Lopulta muutama viikko sitten löysin ihan täydellisen pöytäliinakankaan, en tiennyt sitä siinä vaiheessa, kun sen ostin, mutta kun siitä oli valmiiksi tehty laukku ja eräs Cosechan ystävä kommentoi kuinka tuosta saisikaan ihanat keittiönverhot, alkoi mielikuvitukseni laukata ja sai aikaan sellaisen ryöpyn, että painelin ostamaan kangasta reilusti (vajaa 6 metriä) ja pääsin valmistamaan ihanat MUOTOONOMMELLUT pöytäliinat. Illan touhuttuani, lopputulos näytti torstaina tältä:
Mikä mattimyöhänen? Liinat valmistuivat torstaina klo 8 ja markkinat alkoivat klo 12, paikalla piti olla jo yhdeksän jälkeen :D
Käsityöläismarkkinat päivä 1 / 4, vanha tuttu järjestys.
Suoraan sanottuna torstai teki yllätyksen, rahaa tuli sopivasti ja koska yöpymis- tai matkakuluja ei ollut, kuluiksi jäi tapahtumasta ainoastaan paikkakulut, jotka 2x2m paikalla oli melko pienet. Alkuun ärsytystä aiheutti, että myyntipaikkojen väliin jäänyt 1,5 m ei ollut läheskään sitä mitä luvattiin, oli tuotteiden asettelu vaikeahkoa. Kännybägit kyllä saivat toivotun huomion, mutta kukkarot ja etenkin kukkarolaukut jäivät sivuun. Oli siis pakko harkita sisustus uusiksi, ei sitä tuolleinkaan voinut jättää! 

Kun kävin metsästämässä sapuskaa itselleni, näin erään tytön hänen omassa piskuisessa teltassaan. Hänelle pitäisi tulla sisään telttaan jotta pääsisi ostoksille, mutta se ei ollut kuitenkaan estävä tekijä ja porukkaa sisällä riitti. Olen huomannut, ettei Suomessa kamalemmin toimi telttasisustus, jossa asiakkaan pitää tulla sisälle. Nyt kuitenkin päätin uhmata luonnonvoimia ja vänkkäsin itselleni, että ehdottomasti panen pöydät seuraavana aamuna sillä tavalla, että ihmiset joutuvat tulemaan sisään, mutta niin että olen itse pöydän takana. Tällöin tiesin, ettei se oli niin pelottavaa tulla siihen ostoksille kuin mitä se voisi olla! Etenkään kun teltassa avaisi kaikki muut seinät paitsi takaseinän.

Koska halusin myös, että pöydän alla tavarat olisi helppo säilyttää, ei uusien pöytäliinojen helmat ylettyneet ihan maahan asti, vaan noin puoli väliin. 
Kun sitten kerta kehitin uuden järjestyksen telttaan, olisi kaikki pöydän alla piilossa olevat kassit ja muut roinat näkyneet kilometrien päähän, ompelin perjantaiaamuna (herätys taas klo 6.30!) liinan takaosaan tarralla irrotettavan lisäosan, eikä tavarat enää näkyneet kaikille! :D

Kännybägien pöydän alta näkyisi suoraan sieltä päin kävelijöille, jollen siihen olisi laittanut tarralla kiinnitettävää lisäosaa :)

Tältä näytti perjantaiaamuna uusi järjestys. Kukkarolaukut tulivat toiselle seinälle, kukkarokäsväskyt pysyivät teltan sisällä keskellä katolla roikkumassa ja olkapussukat (ne mitä oli jäljellä!) roikkuivat oikealla puolen telttaa. Ihmiset pääsisivät telltaan sisälle pois kävelyruuhkasta, ihan rauhassa katselemaan. 

Joo aamulla se osoitti taitonsa, että järjestely oli toimiva, kauppa alkoi heti. Ja hyytyikin. Seisoin monta tuntia tekemättä yhtäkään kauppaa, olin jo harkita että pistän koko puljun kiinni ja alan työttömäksi lusmuksi nostamaan päivärahoja ja sylkemään kattoon. Tulisi ainakin helpommin rahaa kuin yrittäjänä seisoessa kylmässä Suomen kesäsäässä. Eilisen päivän innostus muuttui suoranaiseksi ketutukseksi, koska ihmisiä oli, mutta kauppa ei käynyt. 
Muutos klo 14 jälkeen kuitenkin oli ilmeinen ja kauppa alkoi rullaamaan. Loppujen lopuksi huomasin tilastoja tutkimalla, että pääsin perjantaina 9 euroa parempaan tulokseen kuin torstaina! :D 

Mutta miten kävi lauantaina ja mitä kaikkea rikkoutui sunnuntain tuoksinnassa?
Se selviää lähipäivinä! ;)
(Mä oon kipeä, pää ei toimi, nyt meen sairastamaan, nähdään huomenna tai ylihuomenna!)

♥:llä Mirka

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Kaula nauhaan ja menoks!

Kuten jo aikasemminkin kirjoittelinkin, kadonneita turvalukkoja ei ole tähän päiväänkään mennessä löytynyt. Ne ovat todellinen arvoitus.

Torstaina pääsimme matkaan hyvissä ajoin kerrankin. Toisin kuin yleensä, tällä kertaa meillä ei ollut kiirettä. Ei sitten minkäänlaista. Kello oli noin puoli kaksitoista, kun matka alkoi.
Itse tykkään istua autossa, kyydissä tai ajaen ja tällä kertaa oli minun ajovuoroni. Koska meijän biili on aikamoinen bensasyöppö 100 - 120 kilometrin tuntivauhdissa, sillä viiletetään tasaista kahdeksaakymppiä.
Rekan perässä oli hyvä matkata, koska silloin ei nopeus vahingossakaan noussut korkealle. :D


Haimme avainkaulanauhojen tarvikkeet ja pääsimme vanhempieni tykö Espooseen. Ruokaa nassuun ja sitten otin lepoa koko illan. Minun piti ommella, mutta söin itteni liialliseen ähkyyn silliä, graavilohta ja ribsejä, joten se siitä työillasta. Makasin sitten sängyllä ja pelailin tabletilla. Joskus on hyvä vain ottaa iisisti.

Juhannusaamuna kuitenkin istahdin ompelukoneen ääreen ja ompelin jo aiemmin ommeltuihin avainkaulanauhoini ne puuttuvat lukot. Homma ei ollut vaikea, eikä siitä toista tuntia enempää mennytkään.
Innostuin myös ompelemaan muutaman laukun, mutta niiden hihnoja en jaksanut alkaa silittelemään.



Kuva on kehno, mutta kun piti näpätä ittestään peilikuva! :D



Avainkaulanauhat ovat nyt kaikki tossa pinossa olleet päivitetty puotiin(KLIK!) ja nyt turvalukkoja ja muita avainkaulanauhatarvikkeita on, jotta niitä kans riittää hetkeksi! Löytyi vielä kaiken lisäks ihan loppuun käytetystä Sateenkaaripöllöt-kankaasta YKSI valmiiksi leikattu nauhanen... :D

Nyt töiden pariin, ensi viikon markkinat jo ihan jännittää! Onneksi vieressäni markkinoilla on kiva vieruskaveri. Tämä helpottaa huomattavasti sitä, että pääsee pissalle ja syömään kun tarvis on. :)

♥:llä Mirka

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Dia de los muertos ja muut meksikaanijäsenet

Kuten Cosechan alusta alkaen minulle on ollut hurjan selvää, että espanjan kieli on ollut tärkeässä asemassa elämässäni. Onhan se apulaiseni toinen äidinkieli. Ite puhun auttavasti espanjaa, mutta opin koko ajan enemmän ja osaan perusasioita hoitaa espanjan kielellä, kuten kaupassa käynnin yms. pientä small talkia.
En pysy kuitenkaan kärryllä espanjaa sujuvasti puhuvien kesken, mutta jos joku nyt juurta jaksaen jaksaa selittää selkeästi asiat minulle, saatan ymmärtää mistä on kyse.
Minulla on ollut kunnianhimoinen tavoite opiskella ja kerrata viime vuoden opinnot tässä kesällä, mutta en ole saanut aikaiseksi ja tällä hetkellä ei ole edes harmainta aavistusta missä meidän oppikirjat mahtaa fyysisesti sijaita. No syksyllä kuitenkin paluu sorvin ääreen kouluun!

Toinen mitä olen jo pitkään halunnut tehdä, on tuoda vähän erikoisempaa kangasta Suomeen. Tämä haave toteutui jo viime kesänä, 4 metrin verran värikästä pöllöä, mutta pientähän se vasta oli.
Apulaiseni oli toitoittanut minulle, että ota valikoimaan astetta rokimpaa kangasta, kyllä sitä menee!
Vaikka syvällä sisimmässäni rakastan rockia ja heviä, se ei näy ulospäin. Rakastan värejä, pukeudun mieluusti värikkäisiin luomuksiin, inhoan mustaa ja väritöntä pukeutumistyyliä (paitsi kunnes löysin uuden mustan lempihupparin!!!)

No löysin sitten kaiveltua netissä erään kangastoimittajan englannista. Hänellä oli meksikolaistyylisiä kankaita myynnissä. Tilasin oitis kolmea kangasta. Viikko meni, että tilaus pompsahti luukusta sisään.
Kankaat hurmasivat heti ihmiset. Ja veivät munkin sydämen.

Näin pääsi kasvamaan pieni meksikaaniryhmä Cosechan puotiin.
(Ja cosecha sananahan tarkoittaa espanjan kielellä satoa :D)

Kukkarokäsväskyt 79,00 €
Kukkarokäsväskyt puodissa(KLIK!)
¡Ay caramba! on ensi viikolle asti ainokainen meksikaaniperheen jäsenistä, josta on tehty kukkarolaukku. Ois muistakin, mutta kun kehykset ovat out of stock!
Kukkarolaukku 49 € 
Kukkarolaukut puodissa(KLIK!) 

Monikäyttöiset Suorat sekä Tuhdit 17 €
Kukkarot puodissa(KLIK!)
 
Kännybägit™ 17 €
Kännybägit™ puodissa(KLIK!)

Mun suosikkeja on kyl ehdottomasti Dia de los muertos -kuosi, mutta ei toi ¡Ay caramba! .kuosikaan kylmäksi jätä.
Mikä on sun suosikki?

♥:llä Mirka

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Kadonneiden turvalukkojen metsästys

Sanoisinko, että hieman harmituttaa.
Ostin aikoinaan lähes loppuneiden turvalukkojen tilalle reilu 40 kappaletta uusia turvalukkoja. Ne nököttivät nätisti entisen leikkuupöydän päässä monta viikkoa. Siinä ne kiltisti odottivat, että joku nimeltä mainitsematon epäorganisoija Mirka tulisi ja siirtäisi ne omaan purkkiin.
No sitä tyyppiä ei koskaan kuulunut.
Ja kun tarve oli avainkaulanauhoille, ei turvalukkoja näkynyt MISSÄÄN!

Ei löytynyt, vaikka koko huone pistettiin uusiksi. Vanhat turhat kalusteet joutivat pois ja tilalle tuli selälle sopivia kalusteita. Mutta turvalukot ovat yhä tänä päivänäkin paikassa nimeltä hukka.

Vasemmalla pino avainakaulanauhoja, jotka odottavat ompelua ja oikealla valkoisella langalla ommeltavat avainkaulanauhat, joista puuttuu enää ne TURVALUKOT!
Laitoin tavarantoimittajalleni viestiä, että tarvitsen pikaisesti lisää (puodin valikoima ammottaa tyhjyyttään avainkaulanauhojen kohdalta, varastossa on vain enää 14 kappaletta jäljellä!) ja etenkin ensi viikon käsityöläismarkkinoille, joiden kävijäarvio heiluu kevyesti siinä 120  000 - 150 000 kävijän välillä.
No he lupasivat tilata minulle ja vaikka laskeskelin tämän pikatoimituksen nostavan yhden turvalukon hintaa lähes 40 %, totesin ettei minulla oli varaa myydä ei oota ens viikolla.
Vielä pitäisi tulla 50 kappaleen pikatoimitus laukkujen kehyksiä, jotta olisi jotain mitä ensi viikolla myydä (nekin kun piru vie joku on myynyt, eikä oo tilannu lissää kehyksiä!)!

Silti vähän pelottaa onko sitä tavaraa nyt ihan oikeasti liian vähän.

Viime vuoden Käsityöläismarkkinathan meni erittäin hyvin, vaikka olin se teltan perällä olija ja myytäviä tuotteita oli vain kourallinen. Kukkaroita ei ollut oikeastaan kuin muutama hassu ja kännykkäpussit eivät edes täyttäneet puolta pöytää!
Äsken kun kaivoin arkistosta kuvia viime vuoden tapahtumasta, multa pääsi ihan oikeasti nauru!
Tein sillon vielä "huipputilin" neljän päivänä aikana ja tavaraa oli tosiaan tämän verran! :D


Olen hurjan iloinen ja kiitollinen, että tapahtumamyynnit ovat olleet tänä keväänä erinomaisia ja sellaisia päiviä kuten Seikkisrockin sunnuntai ja Hansan lauantait ovat olleet, olisi vielä hurjasti tänä vuonna!
Että nyt vain pidetään ne sormet ja varpulit tiukasti ristissä, että ensi viikolla sää suosii meitä olemalla lämmin (ei liian lämmin!) ja että aurinko paistaa.
Tää tarkottaa varmaan sitä, että hophop, TÖIHIN pois koneelta! :D

♥:llä Mirka

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Saanen esitellä: Kännybägi™

Reilu puolitoista vuotta sitten tuli Cosechalta ulos nykyinen malli kännykkäpussukoista. Sitä ennen malleja oli ollut itseasiassa kolme.


Vadelmainen kännykkäpussi oli sitä samaa sarjaa, joka tuli ihan ensimmäisten kännykkäpussien joukossa Cosechan myyntiin. Kauppa kävi, mutta jotain puuttui. Pussukassa oli nimittäin ihan tavallinen puuvillavuori, enkä ollut sinänsä kovin tyytyväinen tuohon malliin. Ainoa mikä nykyään ehkä vähän harmittaa, etten ottanut viimeisimpään tuota taskua mukaan, mutta saahan sellaisen sitten erikseen tilaamalla.


Näitä prototyyppejä ei valmistunut kuin neljä tai viisi. Loppujen lopuksi hylkäsin ne, koska niihin meni liikaa aikaa, läpässä oli nimittäin ommeltava neppari ja käsinompelu on minulle (ja etenkin tuolloin) äärettömän hidasta. Mutta näissä alkoi jo näkymään sen viimeisimmän mallin elkeitä.


Tässä se nyt olisi, kuukausien työ lopulta lähes valmiina. Kunnes ystäväni osoitti vian: Vaikka neppari olisi pehmeän vuorin ja päälikankaan välissä, voisi se aiheuttaa naarmuja tai muuta hallaa kalliiden älypuhelinten näytöille. Toisekseen, neppari olisi hankala laittaa kiinni tai auta armias jos sitä vähän väliä laittaisi väärin, se hajoaisi lopulta käyttökelvottomaksi.

Näinpä siis aloitin kehitystyön. Mikä olisi helpompi tapa kiinnittää kännykkäpussi?
TARRA! Se sopisi kaikenikäisille ja se olisi helppo avata ja sulkea!

Näinpä siis syntyi Cosechan tarrallinen kännykkäpussi.



Kännykkäpusseista tuli oitis myyntisuosikki ja sitä ne ovat olleet tähänkin mennessä!
Kaikkien aikojen suosituin kuosi on ollut tuo jo aikaisemminkin esillä ollut ruskea pöllö-kuosi!

Viime kesänä apulaiseni alkoi kutsua kännykkäpusseja kännybägeiksi. Se siirtyi mullekin ja helmikuussa istuessani yrittäjyyskurssilla käydessämme tuotemerkkeasioita läpi, aloin miettimään oman tuotteen brändäämistä ja sitä jolla voisin erottautua joukosta.
Toki olen tähänkin mennessä erottunut pitkälti kuosimaailmalla, tuotteiden valmistusmaalla, kännykkäpussien konepestävyydellä, kännykkäpussien koolla (löytyy myös isoille älypuhelimille kokoja!), mutta silti olisi vielä parempi löytää jokin millä pystyisi eritoten erottautumaan.
Sitten se välähti: Kännybägi.

Tuotteeni tulisi olemaan kännybägi, ei mikään kännykkäkotelo, kännykkäpussi joita löytyy vähän sieltä sun täältä. Kännybägejä ei tulisi löytymään kuin yhden valmistajan valikoimasta! :D
Yrittäjyyskurssin vetäjäkin innostui ideasta ja yhdessä maalailimme itselleni hyvää tulevaisuutta.
Syy minkä takia kännybägiä ei voinut heti julkistaa, enkä suostunut siitä oikein puhumaankaan kenellekään, oli se että tuotemerkki tulisi suojata. Nyt tuotemerkkiä käyttäessäni käytän ™-merkkiä, joka ilmoittaa ihmisille, että tuotemerkki on Cosechan omaisuutta. 


Kännybägejä myydään oman verkkopuodin kautta, ensimmäinen jälleenmyyjä löytyy Japanista ja nyt alkaa suuresti myös suomalaisten ja miksei myös eurooppalaisten jälleenmyyjien hankinta, mutta niihin keskityn viikonlopun jälkeen. Tänään päivitetään tuotteet iZettlen tuotekirjastoon, tehdään limemansikkajuustokakkua, ommellaan tuotteita, huomenna painellaan Raision ABC:lle myymään ja sunnuntaina vietetään apulaisen synttäreitä. Vilkas viikonloppu siis tulossa :)

Kännybägit™ siis löytyvät osoitteesta www.cosecha.fi(KLIK!). Niitä on kahressa koossa ja jos omalle puhelimelle ei löydy sopivaa, semmonenhan sitten ommellaan juur sua varten! :)
Kaikki kännybägit™ on konepestäviä, pehmeitä, iloisia, kestäviä ja niille kaikille myönnetään 1 vuoden täystakuu!
Hop hop ostoksille! :) 
Kännybägityyppi on tuttu animehahmo, jonka tein lahjaksi apulaiselle. Ei voi muuten kävellä tuon perässä hymyilemättä... ;)
♥:llä Mirka

torstai 12. kesäkuuta 2014

Tervetuloa työhuoneelle!

Kun viime kesänä aloin sisustaa omaa työhuonettani, ongelmanani oli se että kalusteita oli ensinnäkin aivan liikaa pieneen huoneeseen ja ne oli melko epäkäytännöllisiä työhuoneeseen.
Kun olin jo makuu- ja olohuoneen yhdistelmään tuhlannut vuoden sisustusrahat, jäi työhuone vähän sikseen. Huone ei ollut oikein toimiva, enkä ollut tyytyväinen kuin hetken sisustukseen ja sain taas olla rukkaamassa uuteen uskoon. Huoneessa oli hankala liikkua, eikä tilaa ollut esimerkiksi erilliselle tietokonepöydälle ja leikkuupöytä oli ergonomisesti kelvoton. Alunalkaen pohjana oli myyntipöytäni (!!) joka piti aina tapahtumien saapuessa purkaa ja ongelmana oli pitkien tapahtumien aikana se, ettei ollut kunnollista leikkuupöytää, joten uusien tuotteiden leikkaaminen oli ihan mahdotonta.  Mun piti aina uudelleenjärjestelyiden jälkeen kuvata työhuone, mutta se ei oikein tahtonut onnistua jostain syystä. En ollut kovin tyytyväinen järjestelyihin kuitenkaan, vaikka sillä hetkellä se kyllästi tarpeen olla tyytyväinen, kylläkin vain hetkeksi.

Leikkuu-myyntipöytäyhdistelmä. Keväällä sentään ostin toisen myyntipöydän, niin leikkuupöytää ei enää tarvinut raahata mukana ja joka kerta eestaas ruuvata. Mutta koska se oli liian matala, korotettiin sitä kahdella myyntipöydällä. Ei kovin ergonomista, saatika järkevää! :D
Sitten löysin jokin aika sen haaveilemani satulatyötuolin, kuulin että meille tulee toinen tietokone (kahden nörtin perheessä tietokoneella olo aiheuttaa AINA närää, onnekseni olen saanut ohituskaistan tietokonevuoroihin työasioihin vetoamalla :D), halusin sen välttämättä työhuoneeseen. Mikään ei ole ärsyttävämpää, kun juosta eestaas työ- ja olohuoneen välillä, vaan paljon iisimpää on, jos tietokone, kamera, kännykkä, sähköposti, ompelukone (ja kaikki muut romut) on samassa huoneessa. Livistäminen töistäkin on ehkä helpompaa tai sitten ei, tiedä häntä!

Joten, tietokone tulossa, tilaa ei laisinkaa, haaveeni työhuoneen sisustamisesta kumpusi. Kävin maanantaina yksin ruotsalaisessa suuryhtiössä ihmettelemässä valikoimaa. Olin niin janoinen, että se aiheutti heikkouden tunnetta, joten ilmapiiri tutkimiseen oli vähän hukassa. Halusin leikkuupöydän olevan valmiiksi oikean korkuinen, että tällainen tappi pystyy oikeasti sillä työskentelemään ilman, että tulee ongelmia ergonomian kanssa.



Tiistaina tuli tunne, että tänään on hyvä päivä tehdä ostoksia ja niin häippäsin uudelleen siihen ruotsalaiseen suuryritykseen ja kaivoin tukun rahaa taskustani ja kannoin painavia laatikoita yhdessä ystäväni kanssa. Työhuoneella piti tehdä rankka inventaario mitä kalusteita jätettäisiin ja mitä lähtisi. Vanha leikkuupöytä siirtyisi ompelukone-saumuri-pöydäksi, vanha ompelupöytä saisi joutaa kierrätyskeskuksen valikoimaan, valkoinen lipasto turhaa tilaa viemässä, pois vain! Ja se vanha rikkinäinen työtuoli joutaisi jo vihdoin lähteä.  :D

Tässä on entinen ompelupöytä. Se oli jo kauhtunut ja aivan liian iso tarpeisiini (täyttyi kaikella turhalla roinalla ja vei turhaa tilaa!). Kuvassa on ompelukoneen ja saumurin alta löytyineitä ylläreitä! :D
Onnekseni lipasto haettiin eilen illalla pois, tänään tai huomenna pitäisi kärrätä vielä nuo muut vanhukset kierrätyskeskukseen.

Tänä aamuna työhuone näytti tältä.

Tältä se näyttää, kun huoneeseen tullaan. Tuo vasen kulma on vielä vähän työnalla, toistaiseksi siellä majailee varastotuotteet, seinälle tarvii löytää kaunis taulu! :)
Tietokonetta odottaessa! Nyt siellä majailee tabletti ja telkkari, josta voin tuijotella leffoja.
En osaa kuunnella vain radiota, vaan kaipaan myös liikkuvaa kuvaa, mutta telkkaria en oikeastaan jaksa katsella koskaan (paitsi leffoja tallentelen vamiiksi digiboksille), joten DVD-laite on kovassa käytössä! :D
Hurrei! Leikkuupöytä joka on oikean korkuinen sekä juuri sopivan kokoinen Cosechan leikkuuhommiin! :)
Paras löytö ever! :D Lankatelineessä langat pysyvät tallessa aina! (Kunhan vain laiskiainen veisi ne takaisin sinne telineeseen, eivätkä ne jäisi ompelukoneen viereen roikkumaan...)
Tää tulee varmaan olemaan ainainen ongelma: Kankaat joita en tarvitse jatkuvasti ovat muovilaatikoissa, vähän tökerösti esillä koska kaappeihin ei sitten  mahdu enää mitään! Luopuakaan en raaski! :D
Kankaat piilossa, suojassa ja järjestyksessä! Jokaiseen laatikkoon tulee laminoitu paperi kertomaan mitä on missäkin, jotta se helpottaa navigointia kankaiden keskellä. :)
Itselaukaisimen harjoittelua! :D
Kyllä nyt voin taas sanoa, KYLLÄ KELPAA! Parin päivän puurtaminen tuossa oli, mutta en voisi olla millänsäkään tyytyväisempi!

♥:llä Mirka

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Olkapussukat uloskantohintaan!

Olen aikalailla aaltoileva ihminen. Kyllästyn helposti ja mun on jatkuvasti saatava jotain uutta haastetta.
Silloin tällöin nämä haasteet osuvat kohdalleen mitä parhaiten!

Viime kesän yksi hitti oli olkapussukat, joihin mahtui just puhelin, avaimet, lompakko ja matkalle lähdettäessä passi! Mutta tuotteessa oli yksi kehityskohta: Hihna oli kyllä irrotettava, mutta se ei ollut säädettävä.
Nyt keväällä ostin lähes 900 kappaleen paketin säätösolkia. Eli niitä on PALJON :D
Ja kehityksen vuoksi olenkin pyrkinyt tyhjentämään olkapussukkavalikoimaa, jotta saan uutta tilalle.

Kevään ajan myynissä ovat olleet siis superedulliset olkapussukat hintaan 25 €!
Kun tein inventaarion maanantaina, huomasin etten ollut edes kaikki kavereita kuvannut verkkopuotiin, joten tänään sitten otin kyllästyneenä työhuoneen järjestämiseen (kyllä, pistin sen taas uusiksi) kävin kuvailemassa 4 olkapussukkaa puodin valikoimaan.

Nyt siis blogin lukijoille erikoistarjous, joka on voimassa sunnuntaihin 15.6.2014 asti:
Koodilla OLKAPUSSUKKA saat olkapussukan hintaan 19,90 €!
Jos et malta lukea loppuun, niin ostoksille pääset tästä(KLIK!) ja tilauksen maksu hoituu nykyään nopeasti esim. verkkopankkipainikkein!

Näihin mahtuu just sopivasti kaik mitä tarviit kun lähdet esimerkiksi ulos, mitään mikä ei sinne mahdu, et tarvitse! ;)
Saat olkapussukan helposti muunnettua vyölaukuksi irrottamalla hihnat ja sujauttamalla laukun vyölle taikka kiinnittämällä metalliset hakaset esimerkiksi vyölenksuihin, eikä oo ole mikään kasariysäribanaanivyölaukkuhirviö. :D





Olkapussukoita on jäljellä enää 9, joten kiiruhdan välittömästi ostoksille Cosechan verkkopuotiin(KLIK!)

 ♥:llä Mirka

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Rohkea rokan syö!

Kun välillä kiukuttelen, että piru vie on ollut hiljaista ja kauppa ei oo oikein käynyt, kun tapahtumiin on lähtenyt. Olen ollut sitä mieltä, että olisi ollut tuottavampaa istua himassa kuin kylmässä palellen ja maansa myyneenä potkien kiviä pois tieltäni. Aina tällöin rakas ystäväni on muistuttanut: "Jokainen euro on tärkeä ja jokainen euro on varmasti enemmän kuin mitä kotona istuessasi olisit tienannut". Tämä lause jäi päähäni pyörimään ja katselin sitten tämän kevään myyntitilastoja, joista itseasiassa yllätyin. Moni ulkoilmatapahtuma oli mennyt huomattavasti paremmin kuin olin muistanut.
Kaivoin jopa vuoden takaisin Seikkisrockin myyntitilastot. Muistin, että ne olivat jotain sitä luokkaa ja mietiskelin ja punnitsin, että pyörtäisinkö päätökseni lähteä. Illalla sitten juttelin apulaiseni kanssa ja totesin, että jokainen euro on tällä hetkellä tärkeämpi kuin koskaan. Päätin koittaa onneani ja herätä aamulla aikasin soittelemaan.

Pettymys oli suuri, kun kumpikaan tyypeistä joiden oletin hoitavan tapahtumaa ei vastannut. Olin jo sillä mielellä, etten lähde vaan jään kotiin murehtimaan, kunnes sitten puhelin pirisi ja sainkin kuin sain paikan.
Jos he eivät olisi soittaneet minulle takaisin, olisin suoraan pakannut auton ja pörryytellyt suoraan paikanpäälle (matka-aika noin 15 minuuttia, matkan pituus n. 8 km).
Iloisena lähdin pakkaamaan autoa, kunnes olin saanut auton täyteen ahdetuksi: Vettä alkoi tulla niin että se olisi varma kuolema tapahtumalle. 
Se oli kuitenkin kuurottaista ja ajattelin onneni kääntyvän. Ei nyt ihan tosissaan voisi käydä niin että kun vihdoin jahkaamisen jälkeen päätän mennä, minut palkitaan äärettömän huonolla säällä!

Päästyäni perille sade oli ripottaista, eikä aiheuttanut isoa huolta. Omaksi onnekseni viime kesänä ostin sen ikioman teltan, nimittäin järjestäjän omaan telttaan ei olisi millään mahtunut neljää yrittäjää.
Puolröyhkeydellä varasin itselleni saman paikan kuin viime vuonnakin, puunalta. Muutoin olisin joutunut ilmeisesti muiden myyjien taakse ja se olisi ollut ihan varma markkinakuolema.

Pop-up-telttani muiden avustuksella nousi nopeasti, sain koukut teltan kattoon kiinni helpolla, kun se oli vielä matalalla eikä tarvinut tuolin kanssa alkaa säätää (kipeänä muistona rintalastassa ja kädessä on vielä Saaristolaismarkkinoiden tuolin keikaus ja nopea hallitsematon alastulo). Myös myyjäkaveri pääsi suojaan teltan alle, koska heidän telttansa ei ollut vielä valmis.

Alkuun mietin, että mihin ihmeeseen saan uudet Kukkarokäsväskyt kauniisti esille, kun ei niitä voinut laittaa teltan reunaankaan roikkumaan vesisateen vuoksi ja jos ne ovat taas puolestaan pöytien edessä, estävät ne pöytien päällä olevien tuotteiden näkyvyyttä. Onneksi olin ostanut metalliketjun ja siihen pieniä S-koukkuja, joten sain laukut kauniisti esille teltan sisälle ja ai, että kyllä ne keräsivät katseita ja muutama löysi uuden kodinkin!
Sain kaiken valmiiksi ja aloin odotella ihmisiä. Aika kuollutta oli aina itkälle iltapäivään, kunnes sitten sade oli väistynyt ja kirkkaus valtasi Seikkisrockin.
Viimeisen parin tunnin aikana tein kauppaa lähes yhtä paljon kuin edellisenä vuotena yhteensä.

Aurinkokin lopulta saapui rokkaamaan! :D
Pakkasin romppeet autoon ja painelin ystävän luokse iltaa viettämään. Palkintona kotiin matkasi lahjakortti ripsienpidennyksiin! :D

Eilen aamulla sitten pomppasin ylös klo 8.01. Minulla piti olla herätyskello soimassa klo 8.00, mutta kun eräs nimeltämainitsematon Mirka oli jättänyt kännykän herätyskellosta sunnuntai-päivän täppäämättä, eihän se herättänyt. Ihmeellisen voimakkaan sisäisen kelloni avustuksella heräsin ja painelin välittömästi ompelemaan lisää tavaraa.

Jo loppuun käyneitä Kuusiston karvaturreja tuli tehtyä vinopino. Hyvä, että tuli - nimittäin niitä myytiin oikein urakalla! :D
Olen oppinut jo nyt 2,5 vuoden jälkeen, että ei ole mitään kiirettä. Mun pöytäni ei tarvitse olla 
110 % valmis juuri tapahtuman alkaessa, vaan sitä voi vielä hieman fiksailla, joten en pitänyt kiirettä, mutta kaupassa käydessäni evästä ostaessani meinasi pienärsytys iskeä, kun tajusin että kestää ja kestää JA KESTÄÄ!
Mutta toisaalta, kaikki me ollaan joskus hitaita ja pääsin turvallisesti eväiden kanssa jatkamaan matkaa.

Aurinkoinen sää oli saanut minut jo heti herättyäni hirvittävän hyvälle tuulelle ja tiesin, että päivästä tulisi menestys. Ei nyt mikään myyntiennätyspäivä, koska olin pitänyt että paras paikka myydä tuotteitani on ollut kauppakeskuksen toriaukiolla, mutta repäsimpä sitten eilen kaikkien aikojen päivämyyntiennätyksen (tähän ei lasketa joulua!). Minun piti lopettaa jo klo 16, mutta pääsin purkamaan myyntipaikkani vasta hieman ennen viittä. 

Ihana aurinko helli! Varjossa oli hieman vilu, joten lämmin huppari oli tarpeen, mutta auringossa nauttiessani olisi voinut ollut ihan täysin kesähepeneissä!
Tämän jälkeen pääsin vielä täysin katettuun pöytään tuoretta ihanaa ruokaa, jonka jälkeen vetäsin puolen tunnin unoset ja sen päälle vielä munkkiteet! Olisiko täydellisempää sunnuntaita voinut olla?

Uskoisin että tuoterepertuaarin laajentuminen (enemmän kuoseja ja kukkaroissa enemmän malleja) sekä oman myyntitavan kehittyminen on auttanut tuloksen teossa. Hurjaa huomata miten sitä voi kehittyä niin paljon huomaamatta. En malta millään odottaa Käsityöläismarkkinoiden antia, koska viime vuonna sijatsin teltan perällä ja myynnissä olevia tuotteita oli vähän! Nyt on oma teltta, tuotteita toistasataa ja tunnen tuotteeni yhä paremmin! :D Sitä ennen kuitenkin ollaan lauantaina Raisiossa ja juhannus ystävien seurassa. Eli täällä tehdään seuraavat 3 täpötäysillä töitä, jotta on jotain mitä myydä 26.-29.6.!

Sydämellinen kiitos kaikille Seikkisrockissa olleille ja hengessä mukana eläneille!
 ♥:llä Mirka

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Siis ommellaaks tää käsin?

Tää on hyvä esimerkki yleisimmästä kysymyksestä, kun esittelen kukkaroitani:
"Siis ommellaaks tää käsin?"
Vastaukseni on tähän aina ylpeästi isolla hymyllä sanottu: "Kyllä!".

Joskus alkuun mietin että voisin opetella käyttämään niitä puristettavia kehyksiä, mutta sitten taas siihen menisi rutosti aikaa, että oppisin käyttämään niitä (kyllä tämänkin oppimiseen piti muutama kehys ommella) ja toisekseen: Lähes kaikki kukkaronvalmistajat tekevät puristettavilla kehyksillä.
Toisaalta se on jo muodostunut omaksi tuotemerkikseni, että kaikki kukkaroni valmistetaan ommeltavilla kehyksillä. Niissä käytetään vain supervahvaa ompelulankaa ja ajan myötä olen itsekin oppinut kuinka tehdään oikeasti kestävä kehysommel (alkuun tuli varmasti hutilyöntejä).
Ja kun kankaaseen kyllästyy, voi halutessaan lähettää kukkaron minulle, puran sen ja laitan siihen uuden kangasosan. :D Monesti kun itselleni olen halunnut tehdä uuden kukkaron, mutta en ole raaskinut ottaa uuta kehystä sitä varten, olen purkanut vanhan pikkusaksien kera ja ommellut uutukaiset kankaat tilalle.
Riippuen tahdista yhden kehyksen ompeluun menee noin 35 - 45 minuuttia, kun kyse on yhdestä kukkarosta. Koska työ tehdään käsin, se on välillä hyvin, hyvin hidasta. Se vaatii tarkkaa silmää, hermoja ja sorminäppäryyttä.


Kun itse kangasosio on valmis, se asetellaan istumaan kehykseen. Itse nykyään pystyn pitämään kankaan kehyksessä kiinni, mutta alkujaan käytin nuppineuloja. Oivalluksen tein siinä, että ensin laitan vain toisen puolen paikoilleen, jonka jälkeen päästessäni puoleen väliin rypytän kankaan keskiosan, jolloin myös kukkaron vasen puoli tulee istumaan nätisti.

Kuva sisäpuolelta ja rypytyksestä kukkaron yläosassa keskellä.


Yritin näpätä kuvaa, jossa tilanne olisi oikea, mutta yksinään, wannabejärjestelmäkameran ja kukkaronteon kombinaatiossa, se ei ollut helpoin ratkaisu. Koska kameran kaikki asetukset ovat minulle vielä tuntemattomia, en osannut kohdistaa kuvaa oikein kun käytin itselaukasinta, joten jouduin sitten nk. lavastamaan tämän tilanteen ja pidän vain yhdellä kädellä kukkarosta kiinni. Normaalisti siis pidän toisella kankaasta kiinni ja toinen ompelee. Ja sen kyllä huomaa sormieni kunnosta. Etenkin etu- ja keskisormi ovat välillä sen näköisetkin, että töitä on tullut tehdyksi .:D



Kun ompeleet ovat valmiita, näyttää se tältä. Käytän välillä eri lankoja sen mukaan minkä löydän, koska olen ihan järjettömän onneton pitämään niitä oikeasa paikassa, koska ompelu tapahtuu aina siellä missä se tapahtuu, joskaan koskaan työhuoneessa. Pyrin kuitenkin aina valitsemaan langat kehyksen värin mukaan: hopeaan vaaleat langat ja tuohon messinkiseen ruskeaa, niin ettei se lanka nyt kuitenkaan paista sillä esiin, ettei se millään sovi yhteen itse kehyksen kanssa. :D

Kukkaronvärkkääjän tärkeimmät työkalut:
Erikoisvahva lanka, (lähes suora) neula ja sakset!

Nyt suunnitelmissa on pyöräillä kauniiseen (tupaten täyteen ahdettuun) jokirantaan istuskelemaan, nauttimaan espanjalaisesta radio rockista ja auringosta sekä kukkaroita pusertamaan!
Tuo pallero lämmittää kyllä nyt sellaisella tavalla, ettei sisällä voi millään työskennellä!

 ♥:llä Mirka

torstai 5. kesäkuuta 2014

Mikä muuttuu 13.6.2014?

Helsingin koulutusreissu on ohi ja meikäläinen on palannut arkeen.
Tiistaina ei nyt voinut sanoa, että tein mitään, vaikka teinkin: Muokkasin luonnosta ensi viikon perjantain takia:
Kuluttajansuojalaki muuttuu koskien etäkauppaa ja sillä oli aika suuri tekninen merkitys kohidstuen nimenomaan sopimusehtoihin. Suurinosa muutoksista on pientä pränttiä koskevaa tietoa, jolla halutaan tukea asiakkaan oikeuksia, kun hän on ostamassa jotain etänä (verkkokauppa-, puhelin-, kotimyynti).


Suurin asiakkaille näkyvä muutos on mahdollisten palautusten muuttuminen maksullisiksi. Minä en itse aio laittaa missään nimessä palautuksia maksullisiksi, vaan jatkossakin palauttaminen on Suomessa ilmaista, mutta Cosechan tuotteissa palautusprosentti onkin n. 0,83 % tilauksista.
Ymmärrän kyllä toisia pienyrittäjiä, että jos palautusprosentti tuotteissa on 30 - 50 %, on kulut kyllä hyvin isot. Varsinkaan kun tuo meidän yksinoikeudella toimiva postilaitos ei tosiaan ole mikään edulllinen.
(Esimerkiksi isot kodinkoneet eivät ole kuuluneet ilmaisen palautuksen piiriin, koska ne ovat erikoiskuljetuksen vaatimaa kamaa)
Elinkeinoharjoittajan tulee tuoda maksullisuus ilmi ja jos näin en ole, niin palautuksen kuuluu on ilmainen.

Toinen näkyvä muutos on se, että tilattuja tuotteita ei palautetakaan noin vain, vaan siitä pitää etukäteen ilmoittaa. Mielestäni tämä on yrittäjänä hyvä asia, koska silloin osaan itse varautua jos ja kun tulee vaihtoja tai palautuksia ja myös osalle yrittäjistä tämä mahdollistaa ongelmaksi syntyneistä noutamattomista paketeista voi periä syntyneet kulut (tämäkin tulee antaa ennakolta tiedoksi asiakkaalle).
Ennen Cosechan tuotteet pitänyt lähettää palautukset tavanomaisella postilla, koska minulla ei ole ollut Itellan kanssa asiakaspalautussopimusta ja minä olen sitten jälkikäteen lähettänyt asiakkaalle syntyneet kulut tilisiirtona.
Nyt sitten oman yrityksen ja kaupparekisteriin liittymisen myötä saan tämänkin asiakaspalautussopimuspalvelun käyttöön piakoin.
Tällöin kulut laskutetaan minulta jälkikäteen, eikä asiakkaan tarvitse kuin ilmoittaa ja kiikuttaa palautettavat tuotteet postiin ja pyytää kuitti. Tämän jälkeen oottelemaan vain minun yhteydenottoa!
(Ilmainen palautus on voimassa vain Suomeen tilatuilla Cosecha -tuotteilla.)

Lakiin on kirjattu myös peruutuslomake, jota voidaan käyttää. Halutessaan asiakas voi sen myös sen toimittaa (linkki tulee tilausvahvistuksen yhteydessä), mutta minulle ainakin toistaiseksi riittää ilmoitus yhteydenottolomakkeella tai sähköpostitse.

Asiakkaan maksamat rahat tulee lain mukaan palauttaa 14 vuorokauden kuluessa, kun palautusilmoitus on annettu. Tämän kohdan ymmärrän mitä parhaiten, koska ennen palautus tuli tehdä 30 vuorokauden kuluessa siitä kun tuote on saapunut. Mutta tietystihän elinkeinoharjottajalla (yrittäjällä) on oikeus edellyttää, että peruutuksen kohteena olevat tuotteet palautetaan ennen rahan maksamista takaisin. Rahat pitää ensisijaisesti palauttaa sillä tavoin ku ne on maksettu, eli tilisiirrot (verkkopankkipainikkeet) tilisiirtona ja luottokortilla maksetut luottokortille jne.


Mutta sitten siitä, kun on kohistu että tuotteen voisi palauttaa vaikka se olisi käytetty, on ymmärrettävästi aiheuttanut huolta yrittäjien keskuudessa. Tämän kohdan kirjoittamisella en halua ketään ylistää siihen, että tilaa, käytä ja palauta vaan kertoa mistä siinä on kyse.
Lain mukaan asiakkaalla on tuotteesta huolenpitovelvollisuus eli hänen tulee huolehtia tuotteesta, niin että se on muuttumaton ja  vähentymätön eli toisin sanoen tuotetta saa kokeilla, mutta ei käyttää.
Uusi laki kuitenkin sallii tuotteen palauttamisen, vaikka tuote olisi muuttumaton ja vähentymätön. Tällöin kuitenkin yrityksellä on mahdollisuus periä arvonalennus aina tuotteen täyteen hintaan saakka, jos sitä on käytetty vastoin laissa säädettyä huolenpitovelvollisuutta.
Cosechan tuotteissa tämä tarkoittaa sitä, että tuoteesta josta ei ole huolehdittu lain edellyttämällä tavalla, on tavallinen lakiin perustuva 14 päivän peruutusoikeus, mutta arvonalennus voidaan periä aina tuotteen täyteen hintaan saakka. Muutoin tuotteella on 30 päivän vaihto- ja palautusoikeus.

Sitten muita muutoksia, jotka eivät sillä tavalla vaikuta asiakkaaseen, on että 21 laissa määriteltyä tietoa tulee olla asiakkaan saatavilla ENNEN tilausta, sekä tilausvahvistuksessa, joka tulee esim. sähköpostiin tai tuotteiden mukana. Ennakkotiedoissa on mm. elinkeinoharjoittajan yhteystiedot ja lain tullessa voimaan tulee ilmoittaa myös fyysinen sijainti, pelkkä postilokero ei perjantai 13. päivän jälkeen enää riitä.

Lisäksi tilauksen käynnistyessä (esim. siirrettäessä tuote ostoskoriin), tulee ilmoittaa mahdolliset toimitusrajoitukset ja hyväksyttävät maksuvälineet. Cosechalla näkyy nykyään käytössä olevat maksutavat (verkkopankkipainikkeet, lasku / osamaksu sekä luottokortit ja PayPal).
Toimitusrajoituksia Cosechalla ei ole, mutta muut yrittäjät eivät välttämättä toimita ulkomaille, niin heidän tulisi tämä ilmoittaa tilauksen käynnistyessä.

Ostoskorissa tulee näkyä hyväksytyt maksutavat sekä mahdolliset toimitusrajoitukset
Vielä ennen tilausta on muutamia kohtia, jotka pitää olla näkyvillä:
Tilaukseen sisältyvien tuotteiden tai palveluiden pääominaisuudet, kokonaishinta veroineen ja jos ei ole tiedossa täsmällistä hintaa, hinnan määräytymisen perusteet. Toimitus- ja muut kulut ja mahdolliset lisäkulut jotka voi aiheutua, sopimuksen kesto ja sopimusvelvotteiden vähimmäiskesto.
Tilaajalla tulee olla myös tieto maksuvelvollisuudesta ja sen hyväksymisestä, mutta itse olen saanut ohjeet, että riittäisi ostoskorinäkymässä selkeästi tilauksen kokonaishinta ja painike, josta painetaan "hyväksyn tilauksen", "kassalle" tai "maksamaan" tms.

Tämän jälkeen tilaajalla tulee toimittaa vahvistus viimeistään tavaranluovutusajankohtana tai ennen palvelun suorittamista, mutta ainakin meikäläisen verkkopuodissa se tilausvahvistus niine 21 tietoineen lähtee välittömästi sähköpostiin. Tätä ei tarvitse toimittaa, jos ne on toimitettu jo pysyvällä tavalla aiemmin (kuitenkaan tietojen pelkkä olemassaolo verkkokaupan sivuilla ei riitä).

Sitten oli vielä määräys koskien puhelinasiakaspalvelun laskennallista hintaa, joka on vuonna 2014 8,8 senttiä minuutilta. Tämä ei koske Cosechaa ainakaan toistaiseksi, koska soittaessasi Cosechan numeroon, se ohjautuu ihan tavalliseen matkapuhelinliittymään, jonka kustannus on oman operaattorin lanka- tai matkapuhelinmaksu. Tämän kohdan ulkopuolelle on rajattu maksulliset myynti- ja tilausnumerot, sopimuksen perusteella puhelimitse tapahtuva palvelku tai lisäpalveluiden myynti.

Pääasiallisesti lain tarkoituksena on yhtenäistää Euroopan unionin alueella liiketoimintapoja ja helpottaa kuluttaja-asiakkaiden asemaa verkkopuodissa. Itse olen lähtenyt siitä aina, että olen täällä asiakasta palvelemassa ja tarjoamassa hänelle sitä mitä hän hakee. Asiakas ei ole vihollinen, vaan minun palkanmaksajani ja hän tuo sen rahan minun lompakkooni. Sen takia on hyvin tärkeää, että toimintani yrityksenä on läpinäkyvää, eikä tietoja pidä kaivaa 15 sivua pitkistä vaikeaselkoisista toimitusehdoista.

Tässä pääasiallinen paketti siitä mitä tuo tuleva laki pitää sisällään.
Pohjana kirjoitukselle käytin Juridia Bützowin koulutuksessaan antamaa koulutusmateriaalia. Saa esittää kysymyksiä, kommentteja, ihmettelyä, mitä vain!

♥:llä Mirka

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Ihan pihalla, Tallipihalla :)

Lähdin eilen hieman ristiriitaisissa tunnelmissa aamulla puoli seitsemän jälkeen ajamaan kohti Tamperetta. Ilma oli synkähkö, mutta netin sääpalvelut osasivat kuitenkin kertoa, ettei vettä olisi tulossa.
Matkalla kuitenkin muutamaan otteeseen sydän syrjällä katselin tuulilasia, kun siihen alkoi ripotella vesipisaroita. Muutaman kerran tuli enempi, mutta se oli lähinnä sellaista tipottelua.

Jännitin kuinka kävisi jo paikan suhteen: Olin puhunut omasta teltasta, mutta olin muistelevinani että minulle oli varattuna pöytäpaikka katoksen alta. Olin kuitenkin varmuudeksi ottanut matkaani mukaan omat pöydät, ihan vain varmuuden vuoksi. Sitten tuli mieleen, että olisiko mukaan pitänyt ottaa myös oma teltta? Ou nou, olisin aika pulassa jos ei olisi omaa telttaa messissä ja joutuisin taivasalle, etenkin kun sateenuhka oli, vaikka säätiedot lupasivatkin ettei sataisi.

Löysin muutaman mutkan kuluttua perille, suoraan Tallipihalle. Siellä minua oli vastassa Tallipihan aivan ihanan aurinkoinen emäntä toivotti minut tervetulleeksi ja löysin itselleni pöytäpaikan. Sain kaikki mahtumaan yhdelle pöydälle ja laukut roikkumaan siihen mielettömän hianoon laukkutelineeseen!


Kylmyys kuitenkin vaivasi, ilmeisesti myös muita, koska heitä ei pahemmin näkynyt. Ihanasti kuitenkin muutama Cosechan tuttu ystävä Facebookista kävi moikkaamassa  ja toi valoa mukanaan. Se on niin huikean hienoa nähdä kasvokkain ne ihmiset joiden kanssa vain netissä pölisee, on ihan erilaista kuin Facebookissa tai blogissa kommentoiminen. :)

Eräs myyjistä ilmoittautui aamulla sairaaksi, joten yksi lämmittimellä ollut koppi jäi tyhjäksi. Mietin aamusella, että pystyisinköhän vaihtamaan, mutta toisaalta en jostain syystä KEHDANNUT kysyä. Niin se koppi sitten jäi tyhjäksi. Ja meikäläisen kintut paleltus. Mun piti pakata mukaan paksummat kengät, mutta ne jäi sitten aamun kiiressä kotio ja olin sitten kesäballerinoilla ja villasukilla!
No sitten lopulta kylmyys kävi niin sietämättömäksi, että rohkenin kysyä ja muutin siis ihan ihka omaan kioskiin. Tuotteet sain pöydille kioskin eteen ja päästyäni koppiin, lämmettyäni, AURINKOKIN alkoi paistaa. Hieman naureskelin kopissa itsekseni, että tietysti juuri nyt. Juuri kun olin päässyt sisään lämpenemään, tuntia ennen tapahtuman loppua, arskakin alkaa paistamaan ja lämmittää.



Kotimatka meni hyvin, hyvin väsyneessä tilassa. Muutamassa kohtaa jo mietin, että hitto vie, pakko vetää P-paikalle, ottaa viis minuuttia unta kuulaan ja jatkaa matkaa, mutta jotenkin sitten selvisin ja puolessa välissä matkaa pidin tauon ja jaksoin taas loppumatkan.
Kotona äkkiä verkkopuodin päivitys, päivän aikana saapuneisiin sähköposteihin vastaaminen, meikit nassusta veke ja sänkyyn. Mutta missä uni? :D
Ei väsyttänyt, ei sitten pätkääkään vaikka olin juuri tehnyt 16 tunnin työpäivän!

Oma vanha pöytä näkynee taustalla! :) Kopista oli kyllä vähän vaikea keskustella asiakkaiden kanssa, mutta kyllä se onnistui!
Sain tabletille oman paikan! 

Kyllähän se uni sieltä sitten lopulta malttoi tulla ja olin unohtanut laittaa eiliseltä herätyskellon pois, niin arvatkaa vaan soiko se klo 5.45?! No tietenkin. Olin kuitenkin niin väsynyt, että vaikka oli nukkumisen jäljiltä pissahätä, en jaksanut nousta ylös vaan vetelin vielä muutaman tunnin hirsiä... :D

Mutta menenkö uudelleen Tallipihalle? No ehdottomasti!
Vaikka kävijämääriltään se oli todella alhainen, eikä kotiinkaan kotiutunut mitään rahatukkoa, oli matka kannattava tehdä. Toki bensakulut veivät matkasta suuren viillon, mutta maltillisella kahdeksankympin noudattamisella säästyi huikea määrä bensaa ja rahaa, vaikka matka-aika nyt ehkä pitenikin 5 - 10 minuutilla. :D Ensi kerralla parempi onni!

Nyt tänään lähden Helsinkiin siskon tykö yöksi ja aamulla minikoulutukseen kuluttajasuojalain muutoksista parin viikon päästä! Toivottavasti saan kysymyksiini vastaukset... Ei ole ollut mitään helppoa yrittää kahlata läpi tuota uutta kuluttajansuojalain direktiiviopusta näin maallikkona. :D
(Joten siis poikkeuksellisesti tänään klo 15 kiikutan tilaukset postiin, normaalin klo 17.30 sijaan)

 ♥:llä Mirka