torstai 29. toukokuuta 2014

Pyörät pyörimään!

Tänään aamupäivällä muistin, että oli erään turkulaisen keskustassa olevan liikkeen loppuunmyyntikirppari. Ennen sitä päätin ottaa laskut eteeni ja laskea suurinpiirtein miten toukokuu on mennyt. Yllättäen se on ollut hieman hiljaisempi kuin huhtikuu, mutta toisaalta huhtikuussa oli kaksi tapahtumaa ja sitten taas 3.5. ollut Dear Design meni vielä osuuskunnan piikkiin, eli periaatteessa Cosechan (hiljainen) liikevaihto on ollut vasta kolmen viikon ajalta, eikä vielä ihan kokonaista kuukautta. Viime lauantaina järjestetty Toukotori osoittautui asiakasmääriltä fiaskoksi, sain kuitenkin edes ihan sopivasti myytyä, mutta normaalia hiljaisempaa oli, joka oli kyllä iso harmi, koska luotin että tämä toisi rahaa, jotta pärjäisin lähes kokonaan tapahtumattoman kesäkuun alun. No sitten pitää vaan toivoa, että ihmiset löytäisivät kesälomistaan ja työkiireistään huolimatta verkkopuotiin ostoksille.. :D

Rehellisesti sanottuna olen muutamina öinä herännyt miettimään, että oliko tämä nyt liian iso askel ja tulenko pärjäämään. Kun yritin kääntää kylkeä ja laittaa silmät kiinni, myyntiluvut heijastuivat silmiini. Kuitenkin olen onnistunut tuudittautumaan sillä, että olen pystynyt vakuuttamaan itseni siitä, että pystyn mihin vain ja tulen aina pärjäämään. Olenhan tähänkin mennessä selvinnyt hengissä, tällä hetkellä olen vielä kaikenlisäksi hyvin tasapainoisessa tilanteessa.

Tarkoituksenani oli kirjoittaa kuinka onni syntyy pienistä asioista.
Tänään kun minulta kysyttiin ostaessani liikkeen loppuunmyyntikirpparilta, että onko minulla yritystä, pystyin kirkkain silmin sanomaan, että kyllä on. Minä olen yrittäjä. Se on ollut ehkä se vaikein sisäistettävä asia. :D
Enää ei tarvitse mitään hoitaa osuuskunnan kautta, eikä lähetellä sinne lippulappusia, rahat kulkevat verottajalle ja muille laskunsa lähettäjille minun kautta. Yksi palkka on vielä saamatta osuuskunnasta ja se on laskutus Toukotorista. Sekin meinasi myyjien osalta mennä katastroofiksi, mutta pelastuin. Ja opin. Se oli iso oppitunti, mutta toisella kertaa siitä.


Joten asiaan, sekametelisoppakirjoitus etenee nyt siihen, kuinka onni syntyy meikäläisellä pienistä asioista.
Toki haaveilen isoistakin asioista, kuten omasta talosta, pihasta, lapsista, unelmieni kauppa-autosta, mutta tällä hetkellä tiedän että minulla on vain rajalliset mahdollisuudet toteuttaa näitä edellä olevia asioita. Enkä halua olla ihminen, joka on onnellinen "kun", vaan olen oppinut, että ne arjen pienet asiat ovat maailman parhaita.
Esimerkiksi se, että ompelen ja saan tuotteen valmiiksi, olen siihen tyytyväinen, on tärkeä asia. Saati sitten jos saan sen lähetettyä asiakkaalle tai se tullaan ostamaan liikkuvasta puodista. Olen myös hirmuisen onnellinen, kun väsyneenä pääsen rojahtamaan omaan sänkyyn, vetämään pään tyynyyn ja heitän untuvatäkin päälleni. Uni tulee hetkessä, kun on ihan poikki.

Tänään onneni lähde oli satulatyötuoli. Ostin sen tosiaan tuolta jo aikasemmin mainitulta loppuunmyyntikirppikseltä. Se on ollut parturi-kampaamossa ja se oli hyvin, hyvin siisti. Oli siinä se, että renkaat eivät oikein tahtoneet ottaa liikkuakseen, mutta tiesin ettei se ollut ongelma, äkkiäkös ne puhdistaisi (tai sitten ei...).

Puhdistushommissa... :D
Olin jo aikaisemmin harkinnut, että ostaisin rimpulan satulatyötuolin Anttilasta tai Sotkasta, mutta onneksi en ostanut!
Sain tämän upean kunnollisen yksilön neljälläkympillä ja heti kotiinpäästyäni ompelin avainkaulanauhan sen kanssa.
Kahta en vaihtaisi: Toinen on satulatyötuoli.

Vanhasta työtuolista lähti renkaat uuteen yksilöön. Eli siis aina pystyy jotain kierrättämään... ;)
Kotona oli onneksi entisen hajonneen työtuolin rippeet vielä ja apulaiseni irrotti siitä pyörät satulatuolin alle ja nyt pääsen viillettämään (välimatkaa noin 1 m :D) ompelukoneen ja silityslaudan välillä (etenkin kun välill tuo laiskuus iskee)!

Onni on siis satulatyötuoli!


 ♥:llä Mirka

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Vinopino tupliksia!

Tilasin reilu vuosi sitten ekan kerran isojen määrän pyytelyiden, kyselyiden ja toiveiden jälkeen valikoimaan tuplakukkaroita. Siitä lähtien tuplakukkarot ovat olleet sellaisia, että niitä on  mennyt hurjaa tahtia aina kun olen uusia tehnyt.
Nyt tällä hetkellä niitä on valmiina 18 kappaletta, mutta todennäköisesti menevät taas piakoin ja osahan on jo yleensä mennyt, jos kangasta on varastossa, mutta ei valmista tuotetta... :D

Mutta vinopinotupliksia on päivitetty verkkokauppaan, täydentyen kahdella uutuudella.



Hinta on tuttu 24,00 € :)


Tuotteet löydät verkkopuodista täältä(KLIK!). Ja ei hullumpi idea oo yhdistää tuplakukkaroa ja Minituhtia... ;)



♥:llä Mirka


maanantai 26. toukokuuta 2014

Kyl ny kelpaa!

Juuri juttelin eilen kolleegan kanssa kuinka tuotteiden esillepano ei ole koskaan valmis. Haaveita on vaikka millä mitalla, mutta ehkä totetuttamistapa on hukassa. Tiedä häntä.

Mutta ongelmanani on ollut aina laukkujen esillepano, joskus ne roikkuivat rekissä, mutta koin sen kantamisen hankalasti eikä henkareilla roikkuvat laukut nyt saaneet ihan edustusta. Teltan kanssa tätä samaa ongelmaa ei suinkaan ole ollut, koska siellä olen saanut ne kuitenkin teltan reunakattorakenteisiin roikkumaan. Ongelmanani on ollut lähinnä tapahtumat, joihin en ole saanut telttarunkoa mukaan.

Huhuilin tuossa joskus maaliskuussa eräässä ryhmässä, että löytyisikö puiden kanssa kelmeilevää tyyppiä, joka osaisi rakentaa minulle laukkutelineen. Yllättäen eräs kolleegani ilmoittautui. Hän sanoi tekevänsä minulle sellaisen! Viestin lähetti ihana Jatta (By JattaS)

Suunniteltiin ja muutamia päiviä ennen Dear Designia hain itselleni upouuden kierrätysmatskuista valmistetun laukkutelineen. Ongelmaksi kuitenkin muodostui oma mittavirheeni. En ollut mitannut autoa ja telineen pituutta: Teline oli aivan liian pitkä meidän kotteroon. Apulainen kirosi minut, kun oli kuitenkin motkottanut siitä mittaamisesta: En sitä ollut huomautuksista huolimatta tehnyt. Elin siinä toivemielikuvassa, että kyllä se sinne mahtuu! Mahtui, kun varovasti sen sinne laittoi, mutta sitten ei sinne saanutkaan mitään muuta ahdettua! Eli joko joutuisin kiertämään tapahtumia ilman laukkutelinettä tai pelkän laukkutelineen kanssa. Ei kuullosta varmaan kauhean fiksulta? :D

No mutta sitten Jatta laittoikin viestiä, kun olimme saapuneet kotiin: "Mitä jos siitä tehtäsiin "katkaistava" saranan avulla?". Ei pöllömpi idea!
Näin läks teline uudelleen tuunattavaksi ja sain sen takaisin upeasti keskeltä kahtia halkaistuna, saranalla ja koukulla. Näin tuo paketti mahtuu fiksusti kotteromme takaluukkuun, eikä ole ongelma tai mikään viedä sitä myyntipaikasta toiseen. ;)


Kuva on napattu 3.5.2014 Dear Design -tapahtumasta, jolloin totesin itsekseni, että ei pirskatti vie! Eihän tuossa oo enää tilaa niille uusille kukkarokäsväskyille. Ehdotin Jattalle, että voisiko hän vielä lisätä siihen toisen poikkipuun, niin että siinä olisi neljään eri suuntaan sojottavat pidikkeet, jotta myös uudet kukkarolaukut mahtuisivat!

Ja ihana Jatta teki sen taas. Entistä ehompana sain uuden kukkarotelineen, jonka kanssa ylpeänä olin lauantain Toukotorilla, Hansassa taasen! 



Kyllä nyt kelpaa kierrellä maailmaan ääriin! :D Jatta lisäsi telineiden puiden päihin vielä tapit, jotta laukut pysyvät telineessä, eivätkä putoile pois jos joku niihin vähän tarraa kiinni. :)


Ja kun laukut saivat noin hienon telineen, niin eihän nyt avainkaulanauhaja enää voinut jättää  sille kamalalle hökötykselle, joka oli yhdistelmä Ikean joulupallokoristetelineestä ja muovilaatikosta.
Kas kummaa, tässä olleet avainkaulanauhat saivat kummallisen paljon huomiota enemmän... Mistä lie mahtoi johtua? :D

Laukku- ja avainkaulanauhatelineet valmistettiin kierrätyspuusta, jollain tekniikalla, jonka nimeä en nyt just tähän hätään muista, mutta ihan äärettömän taitavasti nämä kaksi teosta on kyllä valmistettu!

Nämä ihanuudet minulle siis teki Jatta, joka työskentelee nimellä By JattaS. Tämä ei ole tänäänkään minkään sortin maksettu mainos, vaan ihan oikeasti silkkaa ylpeydenaihetta siitä kuinka me yrittäjät vedämme yhtä köyttä ja autamme toisiamme, kun tarvis on. Loppu on se kateellisten kyräily, että minäminäminä ja vihreys, kun toiselle sattuu jotain hyvää. On paljon parempi vetää yhtä köyttä, kun molemmat siitä hyötyvät! Sitä on paljon kivempaakin työskennellä, kun tietää että ympärillä on välittäviä kolleegoita. Varsinkin kun noin muutoin aikalailla yksinään niitä töitä tekee.

♥:llä Mirka

torstai 15. toukokuuta 2014

"Sano sit ku riittää"

Olen touhukas ihminen, teen kaikennäköistä, aina välillä jotain järkevää ja välillä ei-niin-järkevää. Usein ei niit järkevät on hupsuja kokeiluja sisustuksessa, uusia (mahdottomia) käsityöideoita tai ihan vain hullunkurisia ajatuksia.

Teen työn touhussa asiat nopeasti ja tehokkaasti, en tuhlaile aikaani muihin, jos olen tietoinen että tämä asia pitää nyt tehdä. Tämä johtaakin usein siihen, että kuvitteellisella työpöydällä on kauhia pino töitä, joille en ole osannut ei.

Vuoden alusta aloitin projektin, nimittäin ei-sanan opettelimisen. Se eteni vaiheeseen, jolloin ilmoitin verkkopuodissani, etten enää vastaanota vaatteiden tekotöitä, koska
A. Hinnoittelin aina ne aivan liian alakanttiin,
B. En nauti vaatteiden teosta enää kuin itselleni tehtyinä
C. Niihin menee liikaa aikaa ja muut työt kasaantuu.
D. Vaatteiden teko sähköpostin, verkkopuodin tai Facebookin välityksellä ei ole maailman helpoimpia tehtäviä.
Joulun 2013 Dear Design
Kuva: 2nd Hand DSGN / Harri Skarén
Sain tässä keväällä kyselyn eräältä ihanalta vakiasiakkaalta, että tekisinkö hänen lapsilleen housupotkarit. Mietin ja mietin ja lopulta päädyin siihen, että pitäydyn päätöksessä, enkä tee vaatteita kuin itselleni. Suosittelin hänelle erästä toista käsityöyrittäjää, joka valmistaa lastenvaatteita. Olihan se harmi tuottaa pettymys, mutta toisaalta, jos en koskaan opi pitämään linjaani, voi kuka tahansa kävellä ylitseni koska tahansa.

Seuraava askel oppimisen tiellä siinä, ettei minun tarvitse tehdä kaikkea itse oli, kun keväinen Dear Design oli taas saapumassa Turun ytimeen, tuntui kuin olisin hautautunut kun yritin yhdistää Cosechan, koulunkäynnin sekä Dear Designin.
Kun kaikki nämä kasaantuivat päällekkäin, kävi mielessä jopa koko homman pistäminen roskakoriin!
Sain kuitenkin vihdoin porukassamme suuni auki ja suunsa kun sai auki, oli sillä hyvä menekki:
Dear Design yhdistyksessä on avoinna kaksi UUTTA paikkaa! Me neljä "vanhaa" konkaria haluamme helpottaa omaa työtaakkamme jakamalla työtehtäviä uusien ihanien tyyppien kanssa ja täten yhdistyksen listoilla on kahdella kädentaitajalle avoin vapaaehtoistyöpaikka. :D

Se minkä takia nimike on vapaaehtoistyöpaikka, on se että työ on todellakin vapaaehtoista talkootyötä, emmekä saa siitä palkkaa. Työn tarkoitusena on tarjota erilaisille kädentaitoalalla työskenteville kohtuuhintainen paikka siellä missä ihmiset pyörivät. Ei siis mitään suuria kuluja ja pelolla odotellen, että löytääkö ihmiset nyt tänäkin vuonna tiensä kaukana keskustoista sijaitseviin messukeskuksiin, vaan ihan iisipiisikeikkinä ihmiset voivat helposti tulla keskustaan, emmekä ole mihinkään vuoden aikaan säiden armoilla ulkona.
Palkkiona yhdistyksen toimintaan osallistuva myyntipaikan Dear Designissa. :)

Tässä vielä erillinen hakuilmoitus:

Haemme lisävoimaa Dear Designin järjestäjäjoukkoon!

Meitä on neljä nuorta naista, jotka järjestävät Turussa Dear Design -tapahtuman pienille kädentaitajille eri kädentaitojen aloilta.
Dear Design -myyntitapahtumaa järjestetään 2 - 3 kertaa vuodessa, pääsääntöisesti yksi keväällä, yksi syksyllä ja yksi jouluna.
Tähän mennessä kaikki tapahtumat ovat järjestetty kauppakeskus Hansassa, Turun ytimessä.

Nyt haemme joukkoomme KAHTA valoisaa ideaihmistä, jotka pystyisivät osallistumaan tapahtuman järjestämiseen, ideoimiseen ja markkinointiin.
Vaatimuksina ovat sosiaalisen median käyttötaito ja värikäs persoona!
Kokoustamme tapahtumien ollessa lähettyvillä noin 2 - 4 kertaa ja kokoukset ovat pääsääntöisesti Turun keskustassa, joten haettavalta henkilöltä pääsy helposti Turun keskustaan olisi suotavaa.

Toimitamme on talkootyötä, työmme palkkiona on myyntipaikka Dear Designissa.

Lisätiedot, kyselyt ja hakemukset sähköpostitse deardesign@live.fi 15.6.2014 mennessä.

Terveisin
Dear Design -yhdistys
Mirka Teerikangas
Puheenjohtaja

Tuu mukaan messiin. Mulle ainakin tämä pari vuotta, jonka olen DD-porukassa saanut viettää, ollut ihan äärettömän mahtavaa aikaa, vaikkakin pj:nä työt sattui kasaantumaan, mutta kuudelle hengelle kun työtehtävät jaetaan tasaisesti, ei ongelmaa tule olemaan, mutta saadaan aikaiseksi vielä parempi tapahtuma meille pienille yrittäväisille!

 ♥:llä Mirka

tiistai 13. toukokuuta 2014

Ei-niin-kivoja-juttuja

Mä mietin ja yritin käännellä, että miten mä kirjotan tän.
Tää on vaikea juttu itsellenikin kirjoittaa, mutta en halua sitä tehdä. Mutta pakko se on.
Kyse on kuitenkin omasta elämästäni.

Nimittäin hintojen korotus. Joudun valitettavasti joidenkin tuotteiden hintaa korottamaan, koska nykyinen hintarakenne on joissain tuotteissa liian pieni.
Olen mielestäni ollut aina tarkka hintojen suhteen, laskenut ne yksitellen, mutta olen huomannut yhden suuren ongelman: Kate tahtoo jäädä liian pieneksi.

Kate on kuitenkin se jolla minä elän. Tuotteen hintaan on toki laskettu työnosuus, mutta ei sillä kateta kaikkia syntyneitä kuluja. Ja kuten eilen kirjoitin, lisäsin pankkipainikkeet minun ja asiakkaiden hermojen säästämiseksi, mutta totuus on se että voitan aikaa niissä, mutta häviän rahaa. Ja kyse saattaa olla yhden ostoksen kohdalla n. 70 sentistä yli euroon.

Tämäkin kieltämättä pakottaa katsomaan katteita uudelleen.
Eilen nostin jo kukkarolaukkujen hinnan 49 euroon, tänään edessä olisi kännykkäpussien ja kukkaroiden hinnannosto. Tuplakukkaroiden, Minituhtien ja avainkaulanauhojen hinta on ok, eikä niissä ole hinnankorotuspainetta.

Toisaalta, en halua pyytää hintojani anteeksi (työstä on saatava kunnollinen elanto), mutta ymmärrän ettei tämä kenestäkään kivaltakaan tunnu. Mutta kun tämä eläminen täällä Suomessa ei ole minullekaan edullista. Maksan kaiken sen saman mitä työntekijä maksaa palkastaan, niin yritykseni tuloilla. Jotta minulle jää kunnollinen palkka työstäni, katetta tulee olla tuotteissa. Kun tuotteen hinnasta on kuorittu kermat pois, jää itselleni (josta maksetaan sitten vielä ansiotulovero!) suurinpiirtein puolet.

Halusin kuitenkin tuoda tämän teille ilmi, ettette vaan sitten napsuttele itteänne verkkopuodin puolelle ja saa sydäriä, että herrajesta hinnat on nousseet! Ei ole kivaa nostaa hintoja, mutta jos se tehdään, on se tehtävä rehdisti ja sen takia halusin tämän kirjoituksen tehdä.

Verkkopuoti odottaa kuitenkin teitä osoitteessa www.cosecha.fi ja sinne tulee myyntiin illalla klo 21 nämä ihanat kukkarolaukkujen kuosit!
(Nämä ovat siis tutun kukkarolaukun uusia kuoseja, uusi kukkarolaukku lanseerataan näillä näkymin ensi viikolla)






maanantai 12. toukokuuta 2014

Mikä on muuttunut?

Puhuin tänään 86-vuotiaan mummini kanssa puhelimessa. Kerroin hänelle kuinka päivät tuntuu menevän sellaista vauhtia, että aamulla kun nousen ylös, seuraavassa hetkessä onpi jo ilta! :D
Tällaiselta  se siis tuntuu, kiireinen elämä, kun ei kerkeä tehdä yhtään mitään.

Mutta toisaalta, olen tänäänkin saanut valmiiksi vaikka ja mitä:
Aamusella imuroin, iltapäivän istuin ja ompelin kehyksiä uutuskuoseihin, kuvasin ne ja illasta muokkasin kuvat koneella ja lisäsin ne valmiiksi verkkopuotiin.


Muutoin teen sitä mitä teinkin osuuskunnan aikaan.
Ihan normaalia työtä. Eli oikeastaan mikään ei ole muuttunut, mutta virallinen status yhteiskunnassa on yrittäjä.
Sitä olenkin mietiskellyt, että miten esittelen itseni "hissipuheessa". Olenko yrittäjä, käsityöyrittäjä, kädentaitaja, käsityöläinen, heppu jolla on yritys vai mikä?
(Hissipuheeksi nimitetään sitä hetkeä, kun uudelle ihmiselle esitellään itsmme ja kerrotaan mitä teemme).
En oikein tiedä, mutta se varmasti muotoutuu ajan kanssa, kunhan vain esittäytyisin uusille ihmisille.

Heräsin yöllä neljän aikaan kauheeseen tunteeseen, ilmeisesti olin sitä yön aikana alitajunnassa kehitellyt. Entä jos tämä ei onnistukaan? Entä jos en saakaan kuussa niin paljon myyntiä, että pärjäisin kaikkien laskujen ja maksujen kanssa? Pelkästään on Yel-vakuutus on tuhansia euroja vuodessa, puhumattakaan veroista ja muista vakuutuksista.
Jotenkin sain kuitenkin itseni tyynnytettyä uneen tajuamalla, että kaikki järjestyy, kunhan vain uskallan luottaa siihen että kaikki järjestyy.


Eli kuitenkin asiat ovat muuttuneet: Enää minulla ei ole samanlaista turvaverkkoa, kuin osuuskunnan kautta työskennellessäni. Jos ei ollut myyntiä tarpeeksi, olisi minulla ollut mahdollisuus saada työttömyyspäivärahaa ja asumistukea. Nyt en saa kumpaakaan jos kana pissii väärästä luukusta.
Mutta näen kuitenkin tässsä jotain ihan mahtaviakin asioita:
Minulla on vapaus. En ole kahlittu mihinkään, minun ei tarvitse odottaa tai kerryttää myyntejä yhteen, jotta saan palkan ulos, voin tehdä hankinnat suoraan omalle toiminimelle, pääsen tukkuihin ja pääsen liittymään myös alani ryhmään, josta olen toistaiseksi ollut ulkona.

Toki vapaus tuo vastuuta, mutta ei se mun päätä pelota. Sitä on pahemmistakin paikoista selvitty, elämä potkinut päähän, mutta nykyään olen oppinut luottamaan niin itseeni kuin maailmaan, että kaikki järjestyy tavalla tai toisella, aina. Pitää vaan luottaa ja pitää järki kasassa.

Mutta ei kahta ilman kolmatta!
Nimittäin oman toiminimen kautta sain myös PANKKIPAINIKKEET verkkopuodin puolelle. Voitte vain uskoa, kuinka ihanaa kun ei tarvitse enää säätää pankkitilien kanssa ja kytätä monta kertaa päivässä onko maksut tullut vai, kun ne tulee suoraan tilauksen tullessa! Pankkipainikkeiden lisäksi lisäsin myös lasku- ja osamaksuvaihtoehdot maksutapojen valikoimaan. Ennakkomaksun tilisiirtona poistin, koska koin sen helpommaksi että on pankkipainikkeet ja laskutusvaihtoehdot, eikä mulle tule ajanhukkaa siitä että kyttäilen joko ne rahat ovat ilmestyneet.


Eli nyt voinen ihan virallisesti luvata, että tilaukset jotka on tulleet arkisin 17.30 mennessä, kerkeävät saman päivän kuljetuksiin! Päätin siitä vielä, etten aja tuota muutaman kilsan matkaa autolla, sään salliessa fillaroin tuon matkan. Liikunta tekee ihmeitä, kun päivän on kyyristellyt ompelukoneen ääressä!

 ♥:llä Mirka

tiistai 6. toukokuuta 2014

Hyppy tuntemattomaan

Lapsena aina leikkiessäni kummasti leikit olivat sitä, että leikittiin kotia tai minulla oli jonkin sortin yritys. Olin kauppias, lääkäriyhtiön omistaja, linja-autokuski. Mikä milloinkin. Ne leikit oli lapsuudessani minulle hyvin tärkeitä.

Kun viisi vuotta sitten mietin mitä tekisin, olin sitä mieltä että jos löytäisin yritysidean, jolla olisi oikeasti siivet, ryhtyisin yrittäjäksi. Oli kotipalveluideoita, oli verkkokauppavisioita, kunnes sinä eräänä kauniina huhtikuisena päivänä näin mainoksen. Myynnissä ompelukoneita. Pitkäaikainen haaveeni ompelukoneesta mahdollistui ja paluu rakkaan harrastukseen pariin oli ilmeinen. Kun tuotetta alkoi pursuta ovista ja ikkunoista, idea omasta verkkokaupasta ei olisikaan nyt niin huono.

Siitä meni noin puoli vuotta, kun Cosecha sai ovensa auki.
Toinen myyntitapahtuma koskaan! Myynti taisi olla hurjat 20 € :D
Olin luottanut naisten vaatteissa '50-luvun tyyliin, mutta vuoden vaihteen jälkeen asusteet ja muut alkoivat kiinnostaa ja kesäkuussa 2012 päätös oli ilmeinen: Urani on laukkusuunnittelu! :D

Kuva keväältä 2012 kun olin päättänyt siirtyä räteistä laukkuihin ;)
Vastoinkäymisistä huolimatta jaksoin, pusersin, itkin ja nauroin, kehitin omanlaisen kännykkäpussin ja kukkaromallin. Luovuin vain yhden uniikkikappaleen tuotannosta ja aloin tehdä piensarjoja.

Nykyisten kännykkäpussien ensimmäiset prototyypit sekä ensimmäiset sarjatuotantona tehdyt laukut.
Tietoisuus Cosechasta levisi, mutta samaan aikaan minua vaivasi kovat vatsakivut, joiden alkuperää löydetty mistään.
Olin luovuttanut täysin suhteeni työelämääni kohtaan, varsinkin siinä vaiheessa kun kävin töissä sen 15 tuntia viikossa puolentoista kuukauden ajan, tunnuin palavani loppuun. Muuta vaihtoehtoa ei siis ollut kuin kokopäiväinen yrittäjyys. Uskaltamatta tehdä sitä hyppyä tuntemattomaan, otin alleni osuuskunnan ja sain sitä kautta pyörät pyörimään. Myös kovien vaivojen syyksi paljastui LAKTOOSI (!!!!!) ja kivut hävisivät kuin tuhka tuuleen vaihdettuani laktoosittomaan ruokavalioon.

Kevään 2014 tullen houkutus omasta toiminimestä alkoi kasvaa ja suunnitelmana piti olla, että syksyn tullen siirryn omalle nimelle. Aika syksyyn, saatika ihan jo elokuuhun tuntui puuduttavan pitkältä.
Nyt päätin pistää pyörät pyörimään ja tänään allekirjoitin paperit, joiden mukaan minusta tuli yrittäjä. Hui.
Kävellessäni tänään maistraatista ulos, olin ihan pyörryksissä:
Olinko nyt ihan hölmö mennessäni tekemään tällaisen päätöksen? Teinkö nyt varmasti oikein? Oonko ihan seonnut?

En. Se lapsuuden haave omasta pienestä puodista on toteutunut. Minun yksi lapsuudenhaaveista!!!
Millon ne ovat muka alkaneet toteutumaan?
Näköjään siinä vaiheessa, kun aloin uskomaan itseeni ja luomaan itselleni oman tien.

Tässä sitä ollaan nyt.
Hyppäsin siis tänään kallion kielekkeeltä alas ja toivotaan, ettei se tipahdus ainakaan järin kova ole (tai ainakin laskuvarjon olemassa olo olisi ihan suotavaa... :D Ironiaa ;) )

Cosecha on nyt siis rekisteröity omaksi yrityksekseen, kaupparekisteriin rekkaantumisessa menee arviolta 20 työpäivää (KUUKAUSI!!), mutta sentään oma y-tunnus löytyy jo ja verkkokauppaankin sain asennettua verkkopankkipainikkeet. HUISAA! Osuuskunnalle saan sanoa bye bye ja yrittäjän arki täältä tullaan!

 ♥:llä Mirka

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Käsityötä, eri näkökulmasta.

Huomasin perjantai-iltana olleeni ihan järkyttävän väsynyt. Viikko suhaillen sinne tänne, koko ajan töitä tehden, totesin jo yhdeksältä illalla että nyt on aika lopettaa. Yleensä ompelen viimeisenä iltana ennen tapahtumaa ihan puolille öin saakka. Nyt olin niin loppu, ettei pää vain enää toiminut.

Viikko kylläkin meni ihan tuhotonta tahtia, tein tilaustöitä, vastailin puheluihin ja sähköposteihin, tuntui että juoksin pää kolmantena jalkana edes takaisin, sinne sun tänne.
Yritin väkertää uutta laukkumallia, tehdä varastoon täytettä. Tilaustyöt onneksi sain tehtyä ajoissa, itseasiassa tein niitä jopa nopeammin kuin olin luvannutkaan!

Perjantaina kuitenkin hyppäsin autoon ja suhautin naapurikaupunkiin. Navigaattorin kanssa löysin mitä mainioiten perille (vaikka sainkin pelätä, että loppuuko bensa koska en tiennyt kuinka kauan bensavalo oli jo autossa palanut).
Istahdin tuoliin ja sain vain istua. Reilun kolmen tunnin ajan istuin, höpötin ja nautin!
Kolmea tuntia myöhemmin valmistui ihanat kynnet, joista en ollut edes osannut haaveilla.
Jokainen yksityiskohta on käsinmaalattu, eli ihan ihka aitoa käsityötä!



Halusin kertoa teille tämän siksi, että tämä ei ole mitään pakkosyöttömarkkinointia, vaan hyväntahtoinen ele toista käsityöläistä kohtaan. En tajunnutkaan kuinka tällainen kynsienmaalaaminen vaatii hurjaa osaamista  ja vakaata kättä. Jokainen pienikin yksityiskohta on maalattu käsin, eikä kynsissä ole mitään tarroja tai muutakaan ei-kädentiatoa!
Upeaa, kaunista ja laadukasta kädenjälkeä teki Studio Zofina, Naantalista! :)

♥:llä Mirka