tiistai 29. huhtikuuta 2014

Inspiraation tuoma onkelma

Kun viime lauantaina sain inspiraation uudesta laukusta, muiden töiden tekeminen on tuntunut hyvin puumaiselta.
Pino valmiiksi leikattuja kukkaroita ja kännykkäpusseja kasvaa ja Mirka se tahtoisi vaan tehdä uusia laukkuja. Eilenkin kaupassa mukaan tarttui uutta laukkukangasta, josta tulisi näitä uusia kukkarolaukkuja.


Tämä on hyvin yleinen ongelma, etten saa tehdyksi työtä jos minulla on inspiraatio päällä. Inspiraatio voi koskea kaikkea mahdollista, joskus jopa siivousta. Sillon tämä inspiraatio voittaa kaiken muun vaikka, tietäisi että neljän päivän kuluttua on taas myyntipäivä Hansassa ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa, tavaraa siellä tulee olla.

Eräs kolleegaystävä oli kuullut toiselta, että hän käyttää lukujärjestystä. Lukujärjestys määrää mitä milloinkin pitää tehdä. Ei kuullosta pöllömmältä, mutta sitten taas, jaksan sitä täyttää varmaan kaksi viikkoa ja palaan taas rytmiin "mä teen sillon ku tuntuu siltä".

Valittelin tuossa muutama viikko sitten, että ei olisi yhtenä päivänä jaksanut sitten millään tehdä töitä. Oli ajatukset aivan muualla ja hän kysyikin: "No mikset sä sit pidä vapaapäivää?".
Olin itsekin vähän ällikällä lyöty, että häh, minäkö vapaapäivää? Mitä mä sit tekisin jos en olis tekemässä töitä? Istuisin varmaan koneella ja tuijottaisin netin ihmeellisiä mualimoja. Ehkäpä jokin päivä, kun ei vain huvita, nappaan meidän kissat valjaisiin ja lähden heidän kanssaan nauttimaan ulkoilmasta. Katsomaan kuinka toinen itkee takaisin sisälle ja toinen leikkii taloyhtiön ruohonleikkuria. :D


Vaikka nyt kitisenkin siitä, etten saa töitä tehdyksi, en silti vaihtaisi tätä työtä. Vapaus on sitä, joka on minulle luotu. En pystyisi enää istumaan kahdeksaa tuntia toimistossa ja laskeskelemaan kuinka monta tuntia on siihen, että kello lyö neljä ja pääsen kotiin. Näin on tapahtunut, vaikka kyseessä olisi kivakin työpaikka, jossa työyhteisö on mukava ja viihdyn siellä.

Ehkä olisin tehokkaampi jos olisi esimies valvomassa työn nopeutta, mutta silloinhan tämä ei olisi enää minun juttuni. Sen takia tähän yrittäjyyshommaan ryhdyinkin, jotta tämä olisi minun oma juttuni, eikä kukaan enää tulisi sanomaan mitä pitää tehdä ja milloin. Saan itse kuitenkin määrittää rajat työlleni, mutta ehkäpä se myös jonkin sortin ongelma tässä kun työhuone on olo- ja makuuhuoneesta vain eteisen mitan päässä.

No ehkäpä nyt kun olen avoimesti sen kertonut, että inspiraatiota oman työn tekemiseen tällä hetkellä ei ole, niin voisin syödä aamiaisen ja painella muutamaksi tunniksi ompelemaan. Ehkäpä se naamakirja, blogit ja uutiset eivät ole niin tärkeitä kuin oma leipä. ;)
Enkä muuten tee sitä uutta laukkumallia yhtään ennen kuin olen saanut nykyisen pinon pöydältä tuhotuksi!! ;D

♥:llä Mirka

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Työhuoneen lauantai-inspiraatio

Olen viime aikoina nähnyt mitä levottomampia unia. On ollut unia putoavista lentokoneista, raskauksista, espanjalaisista koiranpennuista, vankiloista. 
Mutta tänä aamuna heräsin mitä merkillisimpään hetkeen.

Olen kokenut sen aikaseimminkin, se on inspiraation hetki.
Sillä hetkellä saan vastauksen kysymykseeni, johon olen hereillä olessani etsinyt vastausta. 

Tällä kertaa se koski laukkua, jonkalaista olen himoinnut omaan valikoimaani, mutten ole koskaan saanut sitä tehdyksi. Paperille on ihan turha mitään yrittää vääntää, tyhjää siellä vain on. Jos olen jossain muualla kuin kotona, en edes kerkiä ajattelemaan laukkuja, vaan ihan jotain muuta.

Herättyäni söin pika-aamiaisen, katsoin hetken aikaa Mad menin viitoskautta, kunnes päätin että menen kokoilemaan mahdollisesti uutta laukkumallia.

Olin jo aikaisemmin alkanut hamstraamaan uutta laukkumallia varten erilaisia kankaista ja minua oli jo pääsiäisen aikaan kutkuttanut tehdä tästä espanjankielisesti kankaasta itselleni laukku, mutta en saanut millään aikaiseksi, kun odotin sitä inspiraation hetkeä.
Nyt tiesin, että tämä kangas oli yksinkertaisesti odottamassa tätä laukkumallia.

Jätin pois ensimmäisen vaiheen kuvauksen, nimittäin kaavan piirtämisen. Tässä kaavasta on piirretty osa ja se on kiinnitetty kankaaseen.
Terenauhojen muotoonsilitys, jotta niiden ompelu paikalleen olisi helpompaa. Ompelijan työn kannalta tärkeimpiä koneiden lisäksi ovat silitysraudat. 
Jotta laukku muotoutuu pyöreistä kohdista oikein, leikataan nurjalle puolelle vekit.

Päälikankaat ovat nyt ommeltu yhteen, puuttuu enää vuori (...ja kehys).

Vuoriin tulee vetoketjutasku. Tässä on aukko taskulle, toistaiseksi vielä ilman vetoketjua.

Vetoketjutasku on jo saanut vetoketjunsa. Valitsin keltaisen vetoketjun, koska laukussa olevat terenauhat olivat myös keltaisia.
Laukku ihan viittä vaille valmis, mutta voinen sanoa että jo tässä vaiheessa mieleni valtasi kova innostus kuinka onnistunut laukusta tulikin, vielä ensimmäisellä kaavakokeilulla!!
Voinen ihan rehellisesti myöntää, että tämä työvaihe on kaikista työläin ja hermoja tarvitsevin!
Ei himputi, ei kyllä ollut helppo nakki saada kangasta pysymään paikallaan, saatika tuonne kehyksen alle. Onneksi näppärä keinot keksii ja ompelin ensin reunat molemmat reunat kehykseen kiinni ja sen jälkeen vasta keskiosan. 
Lopputulos oli kuitenkin mitä mainioin, vai oletko ihan tyystin toista mieltä?
Lopulliseen, myyntiin tulevaan versioon muutan kaavaa hieman, nyt on se on siis arkikäyttökokeilussa!




Ajankohtaa en vielä osaa sanoa, koska saan laukkuja myyntiin saakka, joskus touko-kesäkuun. Kummasti tuo lehtijuttu paikallisessa lehdessä on tuonut asiakkaita ja ensi viikolla ollaan DD:n porukan kanssa Hansassa!! :)

Nyt pikaisesti leffaan! :D

♥:llä Mirka

P.s. Kai muuten bongasit jo Värikkäät Pöllöt Special Edition -paketit verkkopuodista?

tiistai 22. huhtikuuta 2014

No mikä siinä laukussa nyt sitten maksaa?

Tämä kirjoitus on pyörinyt päässäni pitkään. Eettinen herääminen tapahtui tuossa jo kauan sitten, tiedostin asioita että millä tolalla ihmisten mieli on. Olen käynyt suuria ja enemmän tai vähemmän kiihkeitä keskusteluja siitä, olemmeko me vastuussa siitä millä tolalla asiat ovat maailman toisella puolen.
Yhä edelleen olen sitä mieltä, että olemme.

Ostamme viiden euron t-paitoja ja se hinta on mielestämme täällä ok. Sen pystyy maksamaan melkein nyt kuka tahansa, eikä meitä pahemmin kiinnosta kuka sen paidan on tehnyt. Hyvin harva edes on ajatellut asiaa. Kun ei se meille näy. Ei sitten millään tavalla. Ellei joku tuo sitä meille esille.

Viime aikoina uutisista ja televisio-ohjelmissa on näkynyt tätä puolta, jota ei meille ei ole aikasemmin näytetty. Merkkituotteita väsätään samoissa pajoissa kuin halpavaatemyymälöiden rytkyjä. Palkka on erittäin huonoa, eikä sillä tulla toimeen. Taukoja ei tunneta ja työpäiviä viikossa on kuusi tai seitsemän. Työtunteja päivässä on yli puolet enemmän kuin vapaata. Ja tämä vain sen takia, että haluamme ostaa edullista ja halpaa. 
Ei silläkään ole niin väliä, että kestääkö se vaaterätti nyt pesun tai kaksi. Sitähän voi ostaa uuden, kun se hajoaa!

Minulla on varsin hyvä olla, saan tehdä työtä jota rakastan. Saan tehdä sitä itseäni varten, vastaan itse itselleni siitä että työ tulee tehdyksi hyvin. Minun ei tarvitse noudattaa ison pörssiyhtiön hallituksen määrämiä keinoja kuinka saada maksimaalinen voitto itselle ja maksaa vähän tuotteen alkuperäiselle valmistajalle.
Tästä olenkin hyvin kiitollinen ja siinä se juju löytyykin, että jokainen tässä toimitusketjussa on ansainnut leipänsä. Haluan kunnioittaa jokaista, joka tekee työkseen sitä, että minulle löytyy aina tarvittavat tarvikkeet ja tarpeitani kuunnellaan ja niissä autetaan.

Mutta niin, mikä siinä laukussa sitten maksaa?
Otetaan esimerkiksi kukkarolaukku, jonka hinta on tällä hetkellä 45 euroa. Tämä tuote valmistetaan ompelukoneella sekä käsinompelemalla. Sen valmistamiseen menee noin 1,5 tuntia. Metallinen kukkaronkehys kiinnitetään ompelemalla se käsin, tämä työvaihe vaatii tarkkuutta ja vie myös suurimman osan tuotteen valmistamiseen menevästä ajasta.
Ensimmäinsen syy hintaan, että se on tehty Suomessa. Sitä ei valmisteta missään Bangladeshin hikiveripajoissa, vaan sen valmistaa työlleen omistautunut aikuinen ihminen.
24 % eli lähes neljäsosan vie valtio. Se on arvonlisävero. Tuotteen "veroton" hinta on 36,29 €. Tästä poistetaan työn osuus, joka on noin 60 % eli 21,63 €. Jäljelle jäävästä summasta tulee poistaa myös tarvikekulut (n. 4,71 €, saattaa vaihdella kankaan mukaan, kalliimpi kangas -> suuremmat tarvikekulut) sekä pakkausmateriaalit (0,45 €) ja kun tuote tilataan verkkopuodin kautta, tuotteen postitus maksaa minulle yhteensä 2,86 €. Sitten tuotteeseen pitää lisätä "kate". Kate ei suinkaan ole se voitto, joka jää itselleni vaan katteella katetaan sitten nämä muut kulut, kuten verkkokauppa, laitehankinnat, markkinointikulut, tapahtumakulut kuljetuksineen ja majoituksineen, maksutapa- ja pankkikulut, verkkopuodin päivittämistyöt, webhotellin maksut, tuotteiden valokuvaus, myyntipäivien tunnit, jolloin ei myyntiä, markkinointikulut (prosyyrit, hakukonemarkkinointi yms.) jne. Kaavio pätee vain, jos myyn tuotteen itse.


Laitoin tuon verottoman hinnan heittomerkkeihin siksi, että veroton hinta tarkoittaa arvolisäverotonta myyntiä. Verot maksetaan ihan normaalisti, kuten palkansaajallakin. Yritysmuodosta riippuen maksetaan myös yrittäjän eläkemaksut ja muut vakuutukset (yEL) tai niinkuin minä osuuskunnan kautta tätä pyörittäessäni, maksan tuotteen myyntihinnasta työnantajan sivukulut (tapaturma- ja ryhmähenkivakuutukset, työttömyysvakuutuksen, työntekijän eläkemaksut (TyEL) sekä sotumaksun. Lisäksi näiden jälkeisestä summasta maksan omat ansiotuloveroni (progressiivinen) ja 5,55 % eläkemaksun ja työttömyysvakuutusmaksun 0,50 %. Unohtamatta kuitenkaan myös osuuskunnan ottamaa provikkaa, joka lasketaan ensimmäisenä verottomasta hinnasta.
(Osakeyhtiön verotus taas toimii vielä vähän mutkikkaammalla tavalla, johon en ole niin paneutunut, mutta tunnen kuitenkin osakeyhtiön verotuksen.)

Tässä on syy miksi se laukku nyt maksaa sen 45 euroa. Jos työskentelisin muualla kuin kotini yhteydessä olevalla työhuoneella tai työllistäisin suoraan työntekijöitä, kulut moninkertaistuisivat ja hinnatkin olisivat todennäköisesti isommat. Tiedän, että monelle helposti tuo 45 euroa on kipurajan yli, mutta tässä nähdään se, etten voi olla "hyväntekijä", koska minun tulee elää työlläni. Kaikella tuolla rahalla, joka tulee näiden tuotteitteni myynnistä maksan koko elämiseni: Asumisen, sähköt, netit, puhelimet, auton kulut, kaikki mahdollinen, aivan kuten tavallinen palkansaaja. Minä vain näen ne "näkymättömät" rahavirrat, jotka eivät ole niin selvillä tuotteen hinnassa.

Vaikka tuotteet täällä Suomessa maksavatkin, pyrin itse aina valitsemaan suomalaista ja jos mahdollista, niin käsityötä. Itselläni on pienet tulot, mutta olen päätynyt siihen, että ostan harvemmin, mutta suomalaista laatutyötä! :)

Mutta entä jos sinäkin seuraavalla kerralla suuryhtiön kaupassa harkitsisit, että ostaisitkin tuotteen pieneltä yrittäjältä. Säästäisit sen kädessäsi (tai tililläsi) olevan rahan ja kävelisit pienyrittäjän kauppaan (tai naputtelisit itsesi esim. Suomen käsityöyrittäjien sivuille ja hakisit sieltä sopivan käsillätekijän) ja käyttäisit ne rahat suomalaiseen työhön? Ostopäätökselläsi on pienyrittäjälle iso merkitys.

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Aurinkoa, lämpöä ja kulttuuria ♥

Kävin ensimmäisen kerran vuosia sitten Espanjassa. Rakastuin tyystin: Kieleen, elämään, kulttuuriin, rakennustyyliin, ihmisiin.
Sen jälkeen olen käynyt siellä epäsäännöllisen säännöllisesti ja nyt vietimme ikimuistoiset 1,5 viikkoa siellä.

Olin täysin lomalla, en miettinytkään työasioita, siirsin ei-kiireellisten sähköpostien vastaamisen loman päättymispäivään ja otin sen rentoumisen kannalta. Kiertelin, kävelin, nuuskin, tein ostoksia ja nautin.

En tiedä mikä tuossa maassa vetää minua, mutta joka kerta lähteminen on yhä tuskaisampaa. Haaveissani olisikin, että saisin tehdä tätä työtä, mutta työhuone ei sijatsisikaan Turussa, vaan esimerkiksi Benalmádenan pikkuisessa kylässä.
(Työt kuitenkin valmistuisivat suomalaisin käsin, koska minun käsieni kautta nuo putkahtaakin ulos.)

Ehkä jonain päivänä, kun verkkopuoti tuottaa tarpeeksi, maleksin talvet siellä ja kesät Suomen markkinoita kierrellen, koska en kuitenkaan voisi millään luopua myynnistä ja oma espanjankieleni nyt on vielä hieman ruosteessa, vaikkakin pienissä asioissa tulen toimeen mainiosti. Onneksi matkallani oli mukana oma henkilökohtainen espanjan kielen tulkki. ;)

Paluu Suomeen ei ollutkaan mikään maailman lämpimin. Lähtiessämme maaliskuun lopussa kevät oli jo pitkällä ja helposti oli 10 astetta lämmintä, auringossakin saattoi olla jo 15 ja kun puoli seitsemältä torstaiaamuna kävelimme Suomen maan kamaralle, pakkasta oli 2 astetta!! Se oli huima pudotus siihen, kun edellisenä iltana oli vielä ollut 20 astetta lämmintä, vaikka aurinko oli laskenut. :D

Perjantaista sunnuntaille hytistiin muutaman asteen lämmössä, mutta siitä lisää myöhemmin... Nyt odottelen, että toinen projekti tietokoneella saadaan loppumaan ja pääsen hieman rakentelemaan kaupunkeja!






Kyllä se on 110 % varmaa, että tavalla tai toisella mä vielä monesti tuonne palaan, joko lomailemaan tai kokeilemaan asumista, mutta takaisin menen! ;)

Ja muuten... vanha tuttu ihanuus tekee paluun toukokuussa!