torstai 20. helmikuuta 2014

Valinnan vaikeus!

Vuosi sitten minulla oli valikoimassa iki-ihania minikukkaroita ja ne myyntiinkiin muutamassa kuukaudessa. Mielessä oli tilata niitä uudelleen, mutta en jostain syystä kehyksiä tilannut kunnes nyt talvella pistin suurtilauksen menemään ja päätin olla rohkea!

Tilasin 50 kappaletta 6 cm leveitä kukkaronkehyksiä, mutta ongelmaksi muodostui se etten osannut tehdä päätöstä kukkaron mallista!

Näinpä päätin pyytää apua teiltä!
Tällä hetkellä 2 tunnin jälkeen ollaan TASAPELISSÄ! Molemmilla kukkaroilla on sama määrä ääniä!
Auta minua ja äänestä Facebookissa. Mikä on sun mieleen parempi malli?

Eroa näillä on se, että Minituhdissa on ison Tuhti -kukkaron tapaan levitetty pohja, se on vain kuin minikokoon kutistettu Tuhti.
Miniluisa on tuttu malli myös vuoden takaa, vanhan minikukkaron tyylinen, mutta hieman suurennettuna ja enemmän Luisa-muotoilulla.

Äänestysaikaa on 23.2.2014 saakka ja voittaja arvotaan kaikkien äänestäjien kesken. Voittaja saa itselleen valita voittaneen minikukkaron valitsemallaan kuosilla.

Äänestää voit TÄÄLLÄ!

Kumpi on sun suosikki?

Miniluisa
Miniluisa



Minituhti
Minituhti

maanantai 17. helmikuuta 2014

Riisikupillinen palkkana

Eettisyydestä on paljon puhuttu viime aikoina ja hyvä niin. Mun mielestä ei ole koskaan ollut, eikä ole tänä päivänäkään oikein, että meidän "halvat hinnat" perustuvat sihien, että se riistetään toisten selkänahasta.
En koe oikeaksi sitä, ettei työstä voida maksaa kunnollista palkkaa ja antaa sellaista ansiotasoa, että pärjää siinä maassa, jossa asuu.

Viikko sitten istuin auditoriossa kuuntelemassa maailmanmatkaajien kertomuksia mitä takapiha Kaukoidän t-paitatehtaalla näytti. Ja se mursi sydämeni. Kun mietin näitä ihmiskohtaloita, en voi kuin todeta, että olen hyvässä asemassa, jossa saan tehdä työni kunnolla, palkalla jolla tulen toimeen. Mutta moni ei tule palkallaan toimeen, ei täällä kotosuomessa kuin Bangladeshissäkään.

Seitsemisen vuotta sitten muutin pois vanhempieni luota, omaan kotiini. Ensi alkuun kaikki ihan hyvin, oli töitä ja näin edespäin. Suoritin ammattitutkinnon ja sain vakituisen työpaikan.
Huono puoli tässä työpaikassa oli se, että en saanut kuin kerran kahden vuoden aikana sen verran, että se olisi ylittänyt silloisen työmarkkinatuen rajan.
Ja työmarkkinatuki ei ole yhä mikään suuri, ei se ollut silloinkaan, joten voitte varmasti kuvitella etten ole vuosiin elänyt kunnollista palkansaajan elämää.

Tuolloin alkoi alamäki, ei ollut oikein koskaan rahaa, aina piti venyttää senttiä ja se lähinnä johti siihen, että kaikki turhat hankkeet ja ostokset jäivät. Tajusin tuossa viime syksynä, että jumaliste, en ole ostanut itselleni vuosiin mitään kunnollista. En vaatetta, enkä elektroniikkaa, puhumattakaan kodin piristämisestä huonekaluilla. Tähän kuitenkin joudun lisäämään, että työpisteen muutettua kaksion huoneista toiseen, jouduin ostamaan olohuoneen jakamiseen kaksi isohkoa hyllyä.
Lähes kaikki vaatteet ovat olleet kierrätettyjä kirpparilta, josta muuten saa hyvällä tuurilla jopa laput kiinni olevia UUSIA vaatteita! (No toisaalta, parempi sinne viedä kuin roskikseen heittää!)
Kengät ovat olleet uusia, jos olen niitä ostanut.

Mutta tajutessani tuon, mieleeni hiipi myös uutisoinnit vaateketjujen tehtaiden työntekijöiden työoloista. Ja kun tarkalleen ottaen mietin, niin siellä ihan oikeasti on 8-vuotiaita lapsia, jotka tekevät useita tunteja töitä kuusi-seitsemän päivää viikossa ja vain haaveilevat koulunkäynnistä. Palkat ovat hurjat muutaman euron kuukaudessa, oikein hyvällä tuurilla sitä saattaa kertyä muutamia kymmeniä euroja.

Tähän syyllistyvät niin isot merkkiliikkeet, kuin halpakauppoina tunnetut ketjut. Tämän jälkeen en ole halunnut edes tuhlata pienoisia pennosiani heidän liikkeisiin, mutta mitä enemmän näitä tutkin, niin sitä enemmän myös näitä väärinkäyttäjien yrityksiä tulee vastaan ja väärinkäytökset työntekijöistä tulee esille.
Pakko myöntää, että joskus se ahdistus on liian suuri käsiteltäväksi ja tekisi mieli vain unohtaa sen, mutta en enää voi. Tiedostan myös sen, että omilla valinnoillani voin auttaa ja vaikuttaa.
Tästä olenkin tullut päätöksen, että ruoka on sellainen jota en voi välttää ja näin kaupungissa se on lähes aina ostettava kaupasta, pyrin suosimaan luomua ja välttämään isojen ruokatehtaiden valikoimaa, tukemalla pieniä tuottajia (ongelmaksi kylläkin tässä muodostuu vielä ainakin toistaiseksi laktoositon ruokavalio, mutta koko ajan enemmän laktoosittomia tuotteita rantautuu valikoimiin).


Sikäli itse tuotteen valmistajana olen onnellisessa asemassa, kuin yrityksen sisäänostaja, että voin valita tuotteitteni raaka-aineiden toimittajat ja pyrin valitsemaan niitä suomalaisista yrityksistä ja suurin osa Cosechan tuotteissa käytettävistä raaka-aineista tulee suomalaisten yritysten kautta. Se on sitten ostajana minun valintani kenen yrityksistä ja minkälaisesta valikoimasta. Minun pitää myös ryhdistäytyä kysymään raaka-aineiden alkuperää, koska haluan että jokaisen tuotteen jalanjälki kankaiden valmistajasta ompelulankaan tulee sellaisista paikoista, joissa työntekijällä on mahdollisuus kunnolliseen ansiotuloon ja mahdollisuus järjestäytyä ja sitten valvoa omia työolojaan. Jos on mahdollista ostaa luomuna tuotettuja kankaita, ostan niitä. Jos on mahdollista saada bambu- tai hamppukangasta, on se huomattavasti parempi kankaan iiiihan alkupään tuottajille, kuin niiden kanssa työskenteleville sekä myös luonnolle, josta meidän tulisi myös pitää huolta, sillä tuhoamme sitä jokaisena sekuntina aivan liikaa.

Nykyiset AY-liikkeet ovat saanet paljon hyvää aikaiseksi esimerkiksi Bangladeshissä. Sinne saatiin viime vuoden lopusta sovittua minimipalkka, jolloin alimmatkin palkat nousivat vähintään 50 %. Vielä sinne tarvitsi saada sosiaalihuolto sekä pakollinen eläkejärjestelmä ja toivotaan, että he pian sen saisivat.

Tämä kuitenkin nostaa loppupään tuotteen hintaa, koska välistä vetäjiä on paljon ja monet ovat kovin ahneita (en edes keksi muuta selitystä sille, miksi ompelijan kuukausipalkka saattaa olla vain muutamia dollareita 12 - 16 tunnin työpäivistä, joita tehdään 6-7 kertaa viikossa).
Jolloin herääkin kysymys vastapainoksi:
Tarvitaanko me niin jumalattomasti vaatetta ja kulutustavaraa? Tarvitseeko meidän ostaa joka kuukausi kymmenen viidentoista euron paitaa ja käyttää niitä pari kertaa ja heittää mäkeen?
Emmekö voisi ostaa laatua hieman harvemmin, jolloin voisimme maksaa siitä hieman enemmän?
Onko meidän pakko ostaa joka hetki jotain, koska muoti ja valtamedia niin meille koko toitottavat?

Itse olen tullut lopputulokseen tilanteissa, joissa asiakas sanoo, että hänellä on jo niin paljon pussukoita, ettei tällä hetkellä tarvitse: 
"Hyvä, en haluakaan myydä pakolla. Sydämeni siinä vain särkyisi, jos tuotettani johon olen kuluttanut tuhottomasti aikaa sekä rahaa, ostetaan hetken mielenjohteesta, piilotetaan kaapinpohjalle ja parin vuoden päästä se heitetään käyttämättömänä roskikseen".

Kuva lainattu NYT-liitteen sivuilta.

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Pidetään muista huolta!

Kuten jo viime viikon lopulla kerroin, että lähdemme lauantaina Solidaarisuuspäiville Hämeenlinnaan, olin ihan järjettömän innoissani. Tullessani kuitenkin takaisin, olin enemmänkin hämmentynyt ja jotkut asiat, joihin olin laittanut jo ajatuksia, tulivat kirkkaasti esille ja koin varmasti jonkin sortin valaistuksen tajutessani, minkälaisen Cosechasta haluan rakentaa.

Mutta palaan siihen myöhemmin, vielä on sulateltavaa ja suunniteltavaa, mutta tähän aiheeseen löysin ihan ehdottoman hyväntekeväisyysidean!
Liityin viime viikolla Saumanvara -ompeluryhmään Facebookissa. En ollut aikaisemmin ollut kovin kiinnostunut, kun kuuluin jo paikalliseen ja koko Suomen kattavaan ompeluryhmään, mutta sain kuin sainkin laitettua viestiä ylläpidolle ja pääsin ryhmään.

Tämän ryhmän rohkeat naiset järjestivät viime syksynä Roosa-nauhan keräykseen huutokaupan ja se oli jättimenestys. Muutaman sadan euron odotus vaihtui tuhansien eurojen huutokaupan keräyssummaan ja summa luovutettiin kokonaisuudessaan lyhentämättömänä Roosa-nauha -yhdistyksen tilille.

Tänä vuonna, nyt 15.2.2014 kansainvälisenä lasten syövän päivänä, kerääntyvät nämä upeat ryhmäläiset taas yhteen ja järjestävät yhteistyössä Piilo -lastenvaatekirpputorin kanssa huutokaupan Sylva Ry:n eli syöpää sairastavilen lasten ja nuorten yhdistykselle. Kaikki tämä tuotto menee kokonaisuudessaan Sylva Ry:lle.
Myös minä haluan ehdottomasti olla tukemassa tällaista toimintaa.

Minulla ei ole varaa valitettavasti alkaa kuukausilahjoittajaksi, joskus kun ne rahat häviät asumiseen, ruokaan ja laskuihin jo ennen kuin rahat ovat tilillä, on tällainen minulle entistäkin parempaa. Voin antaa nimittäin jotain tärkeämpää, aikaani. Olen siis tehnyt tähän huutokauppaan ihan täysin 110 % uniikin kukkarolaukun ja siihen yhteyteen sopivan Tuhti -kukkaron.

Huutokauppa siis tapahtuu Piilo -lastenvaatekirppiksen Facebook -sivulla (klik!) ja huutoaika on lauantaina 15.2.2014 klo 9 - 21. Lähtöhinnat kaikissa tuoteissa on 5 euroa ja huutohinta sisältää postarit.
Kaikki myytävät tuotteet ovat valmistettu käsin, ompelemella, neulomalla tai virkkaamalla. :)

Tässä Cosechalta mukana huudossa olevat tuotteet!
Kummatkin huudettavat tuotteet ovat täysin uniikkeja!
Setti myydään yhdessä :)







Tähän vielä loppuun tällainen teksti:

Ompeluryhmä Saumanvara tempaisee jälleen hyvän asian puolesta!

Lauantaina 15.2. vietetään kansainvälistä lasten syövän päivää. Saumanvaralaiset haluavat olla mukana pienten asialla suurella sydämellä omalla hyväntekeväisyyshuutokaupalla. Ompelemme, neulomme ja virkkaamme tuotteita huutokaupattavaksi. Huutokaupan tuotto lahjoitetaan suoraan Sylva ry:lle, joka on vuonna 1982 perustettu syöpää sairastavien lasten ja nuorten valtakunnallinen yhdistys.

Huutokauppa järjestetään lastenvaatekirpputori Piilon facebook-sivuilla. Huutokaupalle tulee oma kuvakansio, johon huutokaupattavat tuotteet ladataan perjantaina 14.2. Huutokauppa käynnistyy lauantaiaamuna 15.2. kello 9 ja tuotteita voi huutaa kello 21:een saakka. Jokaisen tuotteen lähtöhinta on vain 5 euroa.
Ensimmäinen huuto on korotettu ja korotuksen minimisumma on 1 euro. Huutokaupassa on käytössä niin sanottu viiden minuutin sääntö.
Huutaja maksaa voittosumman suoraan Sylva ry:n tilille ja esittää tuotteen tekijälle sähköisen kopion maksukuitista. Tuotteen tekijä postittaa tuotteen suoraan ostajalle neljän arkipäivän sisällä ja maksaa postikulut omasta pussistaan. Tarkemmat ohjeet maksuun ja muihin huutokaupan käytännön asioihin liittyen tulevat esille huutokauppakansioon.

Tule mukaan huutamaan uniikkeja käsitöitä! Tehdään yhdessä hyvää isolla porukalla!

ps. Tätä viestiä saa jakaa!

Sylva Ry - sylva
www.sylva.fi

perjantai 7. helmikuuta 2014

Naiviudesta menestykseen?

Ensimmäinen kouluviikko hävisi kuin pilvi, joka haihtuu.
Ihan siis äärettömän nopeasti meni tämä viikko.

Voinen kuitenkin sanoa, ettei tällä viikolla niinkään mitään uutta tullut, ensi viikolla puuhataan liiketoimintasuunnitelmaa ja saadaan mahdollisesti yritysvieraitakin kyläilemään.

Jotenkin tuntuu hassulta istua kuuntelemssa niitä asioita, jotka ovat itselle jo aika selviä. Mitä haluan tehdä ja mikä on liiketoiminnan ydin, mutta toisaalt ei se ole huonoa istua mietiskelemässä mitä voimavaroja pitää olla niin henkisesti, fyysisesti kuin taloudellisesti. Miettiä myös ihan niitä alkupään ideoita, vaikkakin jotkut asiat ovat minulle selviä kuin pläkki.

Aloitimme kuitenkin myös ensimmäisellä viikon tekemällä henkilökotaisen opetussuunnitelman. Siinä piti miettiä, minkälaisessa tilanteessa yritykseni on vuonna 2019.


Mietin tätä ja totesin, ettei Suomen markkinat tosiaan riitä, että haluan (ei pitää, vaan haluan) valloittaa myös Amerikan ja mahdollisesti myös Japanin markkinoita. Siihen kuitenkin tarvitaan hurjasti tietotaitoa ja aikaa, kun ei mikään rakennu päivässä.

Siitä tulikin ajatus, kuinka naiivina pienenä tyttösenä ajattelin kaksi ja puoli vuotta sitten ja kuinka se märkä rätti iskikään kasvoille. Toisaalta, ilman sitä naiivia uskoa en istuisi tässä kirjoittamassa tätä.
Olisin luovuttanut jo heti alkuun, kun todellisuudessa en tiennyt sitten lainkaan mihin pääni pistin.

Nyt tiedän edes osittain ja voinen kiittää näistä ihan oikeasti tätä reilua kahta vuotta. Nyt minulla on ihan oikeasti uskallusta, tietoa ja taitoa ryhtyä kokopäiväiseksi yrittäjäksi. Tämä osuuskunnan kautta työskentelyhän vain oli kokeilua, olisiko tästä oikeasti tuomaan minulle se leipä pöytää. Ja vihreältä näyttää, vaikka varmasti edessä on tunteiden vuoristorataa jo ihan pelkästään tämän koulutuksen aikana.

Ehkä omalla tavallani olen kyynistynyt siinä, että sanoisin helposti alalle aikovalle, että tämä on kovaa peliä, toisaalta se olisi halua suojella, mutta sitten. Jos minua olisi ollut joku varoittelemassa, jos minulle olisi joku tosissaan tullut sanomaan, että tämä vaatii henkisesti, fyysisesti ja taloudellisti todella paljon ja olisin uskonut sen, istuihin yhä miettimässä mitä teen. Joten ehkä katsellessani taaksepäin, tajuan sen, että jokaisen on mentävä se oma tie, jotta voi tajuta asioita. Ja ammattitaito syntyy vain tekemällä, oppimalla, tekemällä ja oppimalla.

Tästä päästään taas siihen, kuinka voisinkaan kiittää kaikkia, jotka ovat olleet tieni varrella, antaneet niin ruusuja kuin risuja, kasvattaneet minua tätä kohti. Kun muuten varmaan olisin eksynyt aivan väärälle alalle, olisin varmaankin onneton. Oli siis pienoinen lykky, että ostimme silloin huhtikuussa 2011 ensimmäisen ompelukoneeni, Toyota 4140:n.

Ja sitten on ihan pakko hehkuttaa, en voi enää pitää suutani kiinni!
Minulle tulee liittoni jäsenlehti, yleensä en lue pahemmin niitä, nytkin vain lähinnä selailin sitä ja silmiini pisti mainos SASKin solidaarisuuspäivistä. Kaveri oli juuri sillä viikolla pistänyt silmänsä erääseen puheen pitäjään. Pistin linkin päivistä kaverille ja huomenna aamusella starttaapi meidän auto kohti Hämeenlinnaa!


sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Back to school!

Näitä aloituksia harvemmin keväällä, vielä vähemmän helmikuussa tuleekaan, mutta toisaalta jotkut aloittavat koulunkäynnin silloin.

Viimeksi istuin koulunpenkillä vuonna 2011. Se oli eräs kurssi, jonka luulin auttavan pääseväni oikeaan suuntaan, mutta koska maailma ei antanut minulle mahdollisuutta sen jälkeen päästä oikeaan alankoulutukseen, päädyin sitä kautta jäsenpalvelusihteeriksi siistiin sisätyöhön. Kunnes sairastuin.
Sairastumisen aikana aloin harkita jo kunnolla sitä, että josko Cosechasta tulisi päivätyöni.
Vaikkakin melkein kokonainen vuosi meni sairastelun aikana hukkaan, kun järkyttävät mahakivut estivät lähes kaiken.
Syytä en ole tainnut täällä mainitakaan, mutta helpotus kaikkiin kipuihin ja sairasteluun löytyi sellainen yksinkertaisesta asiasta kuin laktoosi.

Nyt olen ollut laktoosittomalla syyskuusta loppupuolelta lähtien. Oloni on mitä parhain. Kivut ovat kaikonneet ja olen alkanut jumppaamaan lähes päivittäin. Mutta ennen kuin sain sairastelun kuriin kunnolla, oli mielessäni se että mitä teen. Jo 15 tunnin työviikot olivat äärettömän raskaita, puhumattakaan kun vielä iltaisin saatoin värkätä paljonkin Cosechan juttuja. Aloin miettimään, että olisiko tästä minulle oikeasti ammatti. Kun olisin oman aikani herra. Olisin varmasti palannut aikasemminkin jo toukokuussa osarairauslomalla töihin, jos olisin voinut tehdä työtä silloin ku se minulle sopi (eli vuorokauden ajoista helpoimmat olivat aamut), mutta toimiston aukiolovastaavana, en voinut saada liukuvaa työaikaa.

Cosechassa oli taas se hyvä puoli, että tapahtumia lukuunottamatta, saan päättää oman työaikani. Usein aamupäivät menevät istuessa koneella, pelaten, siivoten tai istun lipittämässä teetä ystäväni kanssa. Iltapäivät ja illat usein työskentelen. Saatan pitää rokulipäivän keskellä viikkoa ja taas sunnuntaina ahkeroida töitä.
Jos mahakipujen syytä ei olisi selvinnyt, olisi oikeastaan Cosecha ollut ainoa vaihtoehto työskennellä minulle.
Vaikka tällä hetkellä olen terve ja mahakivut ovat kurissa, se on yhä ainoa vaihtoehto työskennellä.

Miksi? Se on vienyt mennessään!
Rakastan tehdä ihania juttuja, rakastan sitä kun ihmiset saavat ostaa jotain mistä he ovat ihan haltioissaan. Olen itseni esimies, eikä kukaan tule solkottamaan minulle. Vastaan yksin asiakkaalle työnlaadusta ja sen teosta, eikä minun tarvitse säätää työvuorojen kanssa tai sopia erikseen vapaapäivistä.
En voi sanoa, etteikö minulla olisi hyvää työpaikkaa. Ja moni taas sanoo, että jos tulisi lottovoitto, eivät he huomenna työpaikalle tulisi. Päinvastoin, minä kirmaisin entistä iloisempana, koska nyt minulla olisi rahaa toteuttaa haaveet markkinnoinnista, messuista (messumatkoista ulkomaille!) sekä tarvikkeista, kun ei tarvitsi enää murehtia onko nyt varmasti varaa ostaa nämä tarvikkeet!

Huomenna aloitan koulun. Se on yrittäjyyteen ohjaava koulutus, jota en malta odotttaa! Tiedän olevani oikealla alalla ja koulutuksesta saan paljon, paljon vinkkejä liiketoiminnan kehitykseen, kirjanpitoon, veroasioihin ja kaikkeen muuhun mahdolliseen!

Eikä kukaan nyt kouluun voi mennä ilman uutta REPPUA tai penaalia (ja tabletin suojapussukkaa)!


Reppu selässä, repussa on iso tasku johon mahtuu helposti enemmänkin tavaraa, esim. viikonloppureissulle :)

Repussa on sisällä kaksi isoa taskua, johon saa helposti tavarat, jotka haluaa löytää aina, mutta ei halua ulommaiseen taskuun.

Mitkä nuo renksut repun yläosassa on?

No täytyyhän repusta saada helposti olkalaukku! Eli repun hihnat ovat irrotettavissa repun alaosasta ja tällöin siitä saadan reilunkokoinen olkalaukku

Pieniä yksityiskohtia. Oranssi puuvillakangas istui hyvin laukun oranssien kohtien kanssa ja itse olen ihan rakastunut oranssiin väriin, toi tänä mielestäni kauniin yksityiskohdan reppuun.

Repun takaosa on oranssia puuvillaa :)

Tabletti tarvii myös suojata! Eihän nyt laukkusuunnittelijan sovi mennä minnekään ilman, että tablettillakin on oma suoj. Tabletin oman silikonisuojan / -näppiksen takia sisäpuoli on vanutettua polyesterikangasta, joka liukuu silikonin kanssa.
Eihän penaaliakaan sovi unohtaa! Penaali sopii myös tarvittaessa myös pieneksi clutch-laukuksi. Ainoa vaan, että huomasin vasta ommellessani kehystä kiinni, että sydämet ovat väärinpäin... :D
Näillä eväillä on hyvä huomenna startata koulupäivä! :)
Mitä sun repusta löytyy? :)