lauantai 11. lokakuuta 2014

Taisteluväsymys iski

Istua nuokun sängyssä, kello on 3.45 ja mietin että mitä hittoa mä teen. Neljä viimeistä tapahtumaa on mennyt päin mäntyä, eikä rahaa tilillä ole juurikaan laskujen maksamiseen. Pelko persuksissa ei ole tuttu, mutta tullut tutummaksi nyt syksyllä.

Tällainen olo minulla oli viikko sitten, kun olin Omenahotellin huoneessa nukkumassa. Uni ei tullut, koska mielen oli vallannut taas raha-asiat. Tuo ärsyttävä asia, joka vetää vatsan kuralle stressistä ja vaikuttaa unen laatuun ja määrään. Ei ole kiva herätä öisin murehtimaan miten sitä pärjää tässä kuussa.


Onneksi olen ikuinen optimisti, saatan joinain hetkiä todeta että maailma on suoraan sanottuna ihan perseestä, mutta toisessa hetkessä jo olen toitottomassa niin itselleni kuin kaikille muillekin, että kaikki paha on vain hetkellistä ja huonot hetket kuuluu elämään.

Tajusin myös tämän myötä, että mikä on kanssa yksi ongelman ydin: Olen ihan tolkuttoman väsynyt. Olen mennyt pää kolmantena jalkana viimeiset kolme kuukautta ja kun se yhtäkkiä loppuikin, olin ihan ällikällä lyöty. Ei tarttenutkaan enää säätää, käätää ja vääntää kaksneljäseittemän, eikä oltukaan joka viikonloppu jossain myyjäisissä, messuilla tai tapahtumissa hengailemassa. En tiedä hävisikö oma itsevarmuuteni tuotteitteni suhteenkin väsymyksen iskiessä, mutta jotenkin tuli sellainen olo etten osaa myydä enää, enkä luota omaan tuotteeseeni.

No nyt olen antanut itselleni anteeksi, huojentanut tahtia, ei mun tarvii olla tekemässä 24/7 töitä, mun ei tarvii nukkuu kännykkä kädessä ja odottaa katastroofia tulevaksi, koska jos se on tullakseen, se tulee joka tapauksessa. Se ei haittaa välttämättä, jos tuossa työpöydällä on pino kännybägejä, joita just nyt heti ei ole ommeltu. Kaikesta selviää, olenhan mä selvinnyt pahemmistakin paikoista tähän mennessä, miksi en muka tästä selviäisi?


Uskon, että yksi syy kanssa siihen, että minkä takia tämä syksy on ollut raskas, on ollut se että kesäsesonki loppui, tavaranmenekki pieneni ihan älyttömästi, Usko omaan itseen on ollut koetuksella, koska se että myyn jotain omaa työtäni, on samalla tavalla myös palan itsestään myymistä. Jokaisen tuotteen ostajaa haluaisin halirutistaa ja kiittää, koska se tietää sitä että huomennakin voin herätä ja ommella. Tehdä sitä työtä jota rakastan.

Väsymys on myös johtanut siihen, että blogiin ei ole tullut mitään, eikä Facebookikaan tahdo oikein päivittyä. Käsityöyrittäjien foorumillakin hengaan, luen lähes jokaisen viestin, mutta en jaksa kommentoida. Olen syönyt vallan huonosti, kunhan sitä on vain nyt jollain elänyt, niin olen ollut tyytyväinen. Nyt kun on saanut ottaa iisisti, olen huomannut kuinka kaipaan oikeaa kunnollista ruokaa, liikuntaa ja sitä että voi vaan olla. Ja nyt minullahan on siihen mahdollisuus.

Viikossa tulee siis jatkossa olemaan 1 - 3 erittäin työntäyteistä päivää, kun olen kaupalla. Muutoin saanen ottaa iisisti ja kun klo 17 suljen kaupan oven (lauantaisin klo 15), työt saa jäädä sinne.

Mitä tulee tuotantomuutoksiin, niin siihenkin pian koittaa apua, kun minulle tulee ihka ensimmäinen työharjoittelija! Hän on lupautunut auttaa minua ompeluiden suhteen, joten siitä olen riemuissa. Kankaiden leikkuuseenhan jo saan apua, mutta ompelussa olen kaivannut apua, ehkäpä ens kesälle tarvitsee harkita tosiaan tuota alihankintaompelun tarpeen kartoitusta.

Ekaa päivää kaupantätinä :D
Tällaista siis lauantaiaamuun, nyt muutama tunti omaa aikaa ja sitten kaupalle!

Kolmen kauppa on tänäänkin avoinna klo 11 - 15, Turun Puutarhakatu 16:ssa. Tervetuloa! ♥
Ja myös verkkokauppa palvelee 24/7 www.cosecha.fi! ♥

♥:llä Mirka

2 kommenttia:

  1. Olen liian väsynyt että saisin sanottua mirään järkevää. Siksi sanon vain, että hirmuisen tutulta kuulostaa.

    VastaaPoista