maanantai 20. lokakuuta 2014

Osata, haluta, olla selviytyjä

ALKUSAATE: Tämä teksti on kirjoitettu sunnuntai-illalla klo 22.30. Tämä julkaistiin seuraavana maanantaiaamuna klo 9. ;)

Tänään aamulla katoin ulos ja totesin, että hitto vie, taas siellä sataa. Syksy on koko ajan läsnä. Aamulla kun heräät, on pimiää, illalla ku meet nukkumaan, on pimiää.

Olen tässä muutaman viikon ajan tuntenut itseni ihan nollaksi. Jopa alkanut kyseenalaistaa omaa osaamista. Siis alkanut toisin sanoen alentaa itseäni alas, eikä kenenkään ulkopuolisen ole tarvinnut tähän sanoa mitään. Se alkoi syyskuussa kun kaksi tapahtumaa putkeen meni päin pyllyä. Se paheni kun tajusin olevani rahallisesti pulassa Seinäjoen jälkeen. Tällöin tajusin, että jotain myös täytyy tehdä. En voi jäädä tuleen makaamaan.


Aloin tehdä pieniä suunnitelmia, lisäyksiä työelämääni. En aio hankkiutua muualle töihin, koska tiedän sen syövän hermoni ja kaiken henkisen hyvinvointini, mikäli ajautuisin takaisin palkkatöihin. Mutta en voi myöskään jäädä yksinään jäädä murehtimaan sänkyyn aamuisin, että oi voi olisipa jo ilta jotta pääsisi takaisin nukkumaan tai illalla nukkumaan mennessä pelätä saanko unta, jos saan, heräilenkö yöllä miettimään asioita.

Minua on auttanut monesti lause: "Jos mä olen jo tähänkin asti selvinnyt, miksi en selviäisi tästäkin?". Eikä tämä oo ensimmäinen karikko, johon karahdan, eikä varmasti viimeinenkään. Elämää se vain on ja ehkä ikäväksi tai onneksi, ne kuuluvat elämään siinä missä onnen tunteet.

Olenhan hirmu onnellisten tähtien taivaalla syntynyt. Saan joka päivä ruokaa mahaani, minulla on katto pään päällä, minulla on sähköä, minulla on pehmeä sänky, jossa jyrää pehmoinen pehmolelumafia halimassa minua iltaisin ja öisin. Minulla on rakastava perhe ja saan edes muutaman roposen siitä, kun myyn jotain itse luomaani. Minä olen selviytyjä.

Tämä on johtanut siihen, että tänään maanantaina alkaa tavallaan uusi ajanjakso. Avaan "toisen" yrityksen, eli otan itselleni toisen apunimen. Siihen tähtään, että silloin kuin kännybägien ja muiden osalta on hiljaisempaa, voisi nämä tuottaa lisämyyntiä. :)
Mutta asiaan palaan vasta, kun kaikki on selvempää ja kamat on mulla varastossa, nettiosoitteet ja aputoiminimet hankittuna.


Tämä kirjoitus lähti osittain siitä, että myös eräs ystäväni käy rankkaa elämänvaihetta läpi. Kuten meillä on ollut pitkään jo tapana, tuemme aina toisiamme tarpeen mukaan. Nyt meille molemmille iski iso kriisi päälle, jolloin tarvittiin molempien tsemppausta. Ja tällöin myös hänen sanansa olivat hirmuisen tärkeitä, mutta niin myös omani itselleni. Ja se viesti on, että olen osaaja. Osaan tehdä, osaan myydä, minä osaan. Minä olen myös selviytyjä. Haluan olla selviytyjä. Haluan edetä urallani ja haluan hypätä kohti isompia saappaita.
Osata, haluta, olla selviytyjä, ne on tärkeitä sanoja.

Kiittäen isolla rakkaudella,
♥:llä Mirka

2 kommenttia:

  1. Ihailtavaa. Itse tunnistan helposti tuon itsensämitätöinnin jonkun yksittäisen vastoinkäymisen takia.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Susanna! :)
    Joo, mäkin tein sitä ennen yksittäisten asioiden kanssa, mutta nykyään siihen vaaditaan onneksi hiukan enempi. Jotenkin nyt vaan tuo syksy + pieleen menneet tapahtumat + verkkokaupan hiljentyminen vaikuttivat niin pahasti, että yhtälö oli valmis... :/

    VastaaPoista