torstai 3. heinäkuuta 2014

"We are open" ja muut viikonlopun hömpötykset osa 2/2

Edellinen jäi vähän kesken, koska siitä olisi tullut ihan hervottoman pitkä pöytäliinarupattelun ja tapahtumien kertomisen välillä.

Nyt tämäkin pipisielu alkaa olla jo enempi tai vähempi terveiden kirjoissa, jos pientä korvien naksuttelua, kurkkukipua ja sittustelua lasketa. Ei niitä kyllä lasketa, koska tää työnarkomaani yrittäjä meni varaamaan paikan Baltic Jazzista ja starttaa auton huomenna sinne!

Osa yksi kautta kaksi (1/2) luettavissa täällä(KLIK!).

Mutta viime viikonloppuun:
Edellisenä päivänä olin saanut idean kolleegalta, jonka päätin ryöstää. Olin jo kauan haaveillut, että olisi hyvä olla jokin Cosecha-työpaita tai jokin muu, jolla pystyisi helposti paikallistamaan myyjän. En kuitenkaan halunnut mitään t-paitaa, koska ulkotapahtumien takia se olisi hirmuisen hankala vetää miljoonan paidan ja toppatakin päälle, kun nyt näin sen niin tiesin olevan se: Esiliina!
En jaksanut sitä enää alkaa väkertää perjantaina, niin lauantaiaamuna, kun pomppasin ylös jo ennen seitsemään ja tiesin ettei minun tarvitse olla paikalla vasta kun joskus yhdeksän jälkeen, suuntasin välittömästi työhuoneelle. Sain kuin sainkin sen melkein valmiiksi: Helmaan tuleva vinonauha päätti sitten loppu 5 cm ennen saumaa! Eikä minulla enää ollut sitä, enkä keksinyt mitään jolla voisi sen korvata. Yritin lahjoa apulaista käymään ostamassa vinonauhaa, mutta molemmin puolisen kiukkuumisen takia luovuin ideasta ja päätin, etten vielä tarvitse essua tässä tapahtumassa. No ei muu auttanut kuin laittaa ompelukoneet siltä aamulta kiinni ja painella jokirantaan!

Essu valmiina, tuohon vielä lisätään sellainen nimikyltti, jossa on logo ja mun oma nimi. :)
Kuten kotkotuksissa kerroin kuinka sain päähäni uuden sisustuksen liikkuvaan puotiin, kun tilaa oli vähän, eikä paikka ollut kulmapaikka. Lauantaina se pääsi tosi testaukseen ja kaikkien summien yhteistyönä ja aurinkoisen lämpimän päivän kunniaksi tein kaikkien aikojen päivämyyntiennätyksen! (Joulua ei lasketa tässä hommassa, jouluna ollaan ihan eri svääreissä)
Ihmisiä siis riitti vilinäksi asti ja luulisin, että yksi iso ratkaiseva oli tuo, että muutin puodin sisustuksen siihen malliin, että kulkuväylältä pääsi pois rauhassa ihmettelemään, katselemaan ja testailemaan. Enkä myöskään istu siellä teltan perimmäisessä nurkassa naama nyrpeänä räpläämässä puhelinta, vaan olen siinä asiakkaan kanssa, läsnä. Kuten jo silloin sanoin: Olen töissä markkinoilla, en räpläämässä puhelinta tai juttelemassa kaverin kanssa. Sen takia varmaan usein meinaan unohtaa Facebookkia päivittää, että siellä täällä ollaan!
En kerinnyt kovin montaa pissa- tai ruokataukoa pitämään ja jos pidin: Vieressäni olleet kolleegat pitivät huolta puodista.

Se mihin olen niin tyytyväinen on se, että näissä joukoissa pidetään yhtä. Huolehditaan ja ollaan siinä vieressä, jos tarvitsee apua. Päästetään pissalle ja myydään toisen puolesta tavaraa, jos niikseen tulee. Se on niin huippua! Mutta kuten kolleega sanoikin: Samassa veneessä me ollaan uppoamassa :D

Kamppeet pakkasin kasaan siinä puoli kahdeksan - kahdeksan maissa ja kotiin pääsin yhdeksältä. Unta kuuppaan ja aamulla taasen ylös!


Sunnuntai ei alkanut kovin hyvin, heti ensimmäiseksi päätin sitten rikkoa tabletin lasin. Se tipahti ja kolahti epäonnisesti kotona laatikon reunaan ja pum. Kyllä sillä pystyy kaikkea tekemään, mutta kaunis se ei ole. Onnekseni vakuutuksessani on jokin erikoiskorvausprosentti, enkä näillä näkymin pulittamaan montaa kymppiä uudesta lasista.

Kun käänsin tabletin ja näin mitä sille oli käynyt, sydän jätti muutaman lyönnin välistä.
Emmä turhaan huutele niistä suojakalvoista ja -pusseista!
Olin jo ehtiä hihkumaan herätessäni, että jes ei sada! Että päivästä voisi tulla sen puoleen parempi ja voisin ehkä saada myytyä sen verran, että saan tablettiin uuden lasin, mutta päästyäni perille, piruvie sade alkoi välittömästi.
Onnekseni se kuitenkin oli hyvin pientä tihkusadetta, joten uskalsin pitää laukut roikkumassa teltan reunassa, eikä niiden kanssa tarvinut säätää. Koska olimme fiksuja tyttöjä, vedimme neljän kojun kesken seinät takaatamme kiinni, eikä näin meille päässyt tuulemaan. Epäonninen kauppakaveri kuitenkin onnistui melkein vetämään kaikki teltat kumoon (ja itsensäkin..) mennessään "takahuoneeseen", kun kompastui teltan seiniin. Siinä sitten kolisi taas vähän lisää, mutta onneksi ei ilmeisesti mitään suurta mennyt rikki. Kauhia kolina vaan kävi ja pelko siitä että nyt lähtee kaikki neljä telttaa takana virtaavaan Aurajokeen. Onneksi nopeat liikkeet pelastivat teltat ja kauppakaverin!

Sadekin loppui ja sää oli sellaista pilvistä, mutta melko kirkasta. Ihmismassaa se ei pahemmin kuitenkaan tuonut ja myyntikin jäi reilusti alle aikaisempien päivien. Onni kuitenkin oli se, että sain katettua päivän myynneillä vakuutuksen omavastuuosuuden, vaikka myöhemmin huomasinkin tuon, että minulla ei jää maksettavaa kuin muutama kymppi!

Loppujen lopuksi viikonlopusta jäi erinomainen fiilis ja perjantain lopettamisidiotismit hävisivät kuin tuhka tuuleen. Tiedän valinneeni oikean tien. Joskus nyt vaan on huonompia päiviä, eikä niille voi mitään! Elämä nyt on vaan sellaista, välillä suoraan sanottuna pyllystä ja se asia nyt vaan pitää hyväksyä. :D

♥:llä Mirka

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti