perjantai 6. kesäkuuta 2014

Siis ommellaaks tää käsin?

Tää on hyvä esimerkki yleisimmästä kysymyksestä, kun esittelen kukkaroitani:
"Siis ommellaaks tää käsin?"
Vastaukseni on tähän aina ylpeästi isolla hymyllä sanottu: "Kyllä!".

Joskus alkuun mietin että voisin opetella käyttämään niitä puristettavia kehyksiä, mutta sitten taas siihen menisi rutosti aikaa, että oppisin käyttämään niitä (kyllä tämänkin oppimiseen piti muutama kehys ommella) ja toisekseen: Lähes kaikki kukkaronvalmistajat tekevät puristettavilla kehyksillä.
Toisaalta se on jo muodostunut omaksi tuotemerkikseni, että kaikki kukkaroni valmistetaan ommeltavilla kehyksillä. Niissä käytetään vain supervahvaa ompelulankaa ja ajan myötä olen itsekin oppinut kuinka tehdään oikeasti kestävä kehysommel (alkuun tuli varmasti hutilyöntejä).
Ja kun kankaaseen kyllästyy, voi halutessaan lähettää kukkaron minulle, puran sen ja laitan siihen uuden kangasosan. :D Monesti kun itselleni olen halunnut tehdä uuden kukkaron, mutta en ole raaskinut ottaa uuta kehystä sitä varten, olen purkanut vanhan pikkusaksien kera ja ommellut uutukaiset kankaat tilalle.
Riippuen tahdista yhden kehyksen ompeluun menee noin 35 - 45 minuuttia, kun kyse on yhdestä kukkarosta. Koska työ tehdään käsin, se on välillä hyvin, hyvin hidasta. Se vaatii tarkkaa silmää, hermoja ja sorminäppäryyttä.


Kun itse kangasosio on valmis, se asetellaan istumaan kehykseen. Itse nykyään pystyn pitämään kankaan kehyksessä kiinni, mutta alkujaan käytin nuppineuloja. Oivalluksen tein siinä, että ensin laitan vain toisen puolen paikoilleen, jonka jälkeen päästessäni puoleen väliin rypytän kankaan keskiosan, jolloin myös kukkaron vasen puoli tulee istumaan nätisti.

Kuva sisäpuolelta ja rypytyksestä kukkaron yläosassa keskellä.


Yritin näpätä kuvaa, jossa tilanne olisi oikea, mutta yksinään, wannabejärjestelmäkameran ja kukkaronteon kombinaatiossa, se ei ollut helpoin ratkaisu. Koska kameran kaikki asetukset ovat minulle vielä tuntemattomia, en osannut kohdistaa kuvaa oikein kun käytin itselaukasinta, joten jouduin sitten nk. lavastamaan tämän tilanteen ja pidän vain yhdellä kädellä kukkarosta kiinni. Normaalisti siis pidän toisella kankaasta kiinni ja toinen ompelee. Ja sen kyllä huomaa sormieni kunnosta. Etenkin etu- ja keskisormi ovat välillä sen näköisetkin, että töitä on tullut tehdyksi .:D



Kun ompeleet ovat valmiita, näyttää se tältä. Käytän välillä eri lankoja sen mukaan minkä löydän, koska olen ihan järjettömän onneton pitämään niitä oikeasa paikassa, koska ompelu tapahtuu aina siellä missä se tapahtuu, joskaan koskaan työhuoneessa. Pyrin kuitenkin aina valitsemaan langat kehyksen värin mukaan: hopeaan vaaleat langat ja tuohon messinkiseen ruskeaa, niin ettei se lanka nyt kuitenkaan paista sillä esiin, ettei se millään sovi yhteen itse kehyksen kanssa. :D

Kukkaronvärkkääjän tärkeimmät työkalut:
Erikoisvahva lanka, (lähes suora) neula ja sakset!

Nyt suunnitelmissa on pyöräillä kauniiseen (tupaten täyteen ahdettuun) jokirantaan istuskelemaan, nauttimaan espanjalaisesta radio rockista ja auringosta sekä kukkaroita pusertamaan!
Tuo pallero lämmittää kyllä nyt sellaisella tavalla, ettei sisällä voi millään työskennellä!

 ♥:llä Mirka

4 kommenttia:

  1. Ja sä kyllä teet niin siistiä jälkeä että. Ihanaa kangasta noissa kukkaroissa taas ♡

    VastaaPoista
  2. Kiitos Outi! Noi kukkaroiden kankaat on aivan upeita ja niin ne taiski mennä viikonlopun aikana mitä sain valmiiksi! :D

    VastaaPoista
  3. Minusta tuo on hieno juttu, että olet päättänyt pysyä ommeltavissa kehyksissä. Kuten sanoit, kukkarontekijöitä on nykyisin ihan kauheasti, mutta harvalla ommeltavat lukot. Sitäpaitsi ne näyttävät paljon nätimmiltä kuin puristetut.

    VastaaPoista
  4. Mä tykkään kans, että ne on kauniit kun ne on erilaiset. Monet nimenomaan ihastelee, että kun ne kehykset ovat ommelten kera hyvin kauniita. Osassa kehyksiä on vielä kohokuviointi, niin sekin tuo lisää kauneutta vielä tuollaiseen yksinkertaiseen kehykseen. :)

    VastaaPoista