tiistai 22. huhtikuuta 2014

No mikä siinä laukussa nyt sitten maksaa?

Tämä kirjoitus on pyörinyt päässäni pitkään. Eettinen herääminen tapahtui tuossa jo kauan sitten, tiedostin asioita että millä tolalla ihmisten mieli on. Olen käynyt suuria ja enemmän tai vähemmän kiihkeitä keskusteluja siitä, olemmeko me vastuussa siitä millä tolalla asiat ovat maailman toisella puolen.
Yhä edelleen olen sitä mieltä, että olemme.

Ostamme viiden euron t-paitoja ja se hinta on mielestämme täällä ok. Sen pystyy maksamaan melkein nyt kuka tahansa, eikä meitä pahemmin kiinnosta kuka sen paidan on tehnyt. Hyvin harva edes on ajatellut asiaa. Kun ei se meille näy. Ei sitten millään tavalla. Ellei joku tuo sitä meille esille.

Viime aikoina uutisista ja televisio-ohjelmissa on näkynyt tätä puolta, jota ei meille ei ole aikasemmin näytetty. Merkkituotteita väsätään samoissa pajoissa kuin halpavaatemyymälöiden rytkyjä. Palkka on erittäin huonoa, eikä sillä tulla toimeen. Taukoja ei tunneta ja työpäiviä viikossa on kuusi tai seitsemän. Työtunteja päivässä on yli puolet enemmän kuin vapaata. Ja tämä vain sen takia, että haluamme ostaa edullista ja halpaa. 
Ei silläkään ole niin väliä, että kestääkö se vaaterätti nyt pesun tai kaksi. Sitähän voi ostaa uuden, kun se hajoaa!

Minulla on varsin hyvä olla, saan tehdä työtä jota rakastan. Saan tehdä sitä itseäni varten, vastaan itse itselleni siitä että työ tulee tehdyksi hyvin. Minun ei tarvitse noudattaa ison pörssiyhtiön hallituksen määrämiä keinoja kuinka saada maksimaalinen voitto itselle ja maksaa vähän tuotteen alkuperäiselle valmistajalle.
Tästä olenkin hyvin kiitollinen ja siinä se juju löytyykin, että jokainen tässä toimitusketjussa on ansainnut leipänsä. Haluan kunnioittaa jokaista, joka tekee työkseen sitä, että minulle löytyy aina tarvittavat tarvikkeet ja tarpeitani kuunnellaan ja niissä autetaan.

Mutta niin, mikä siinä laukussa sitten maksaa?
Otetaan esimerkiksi kukkarolaukku, jonka hinta on tällä hetkellä 45 euroa. Tämä tuote valmistetaan ompelukoneella sekä käsinompelemalla. Sen valmistamiseen menee noin 1,5 tuntia. Metallinen kukkaronkehys kiinnitetään ompelemalla se käsin, tämä työvaihe vaatii tarkkuutta ja vie myös suurimman osan tuotteen valmistamiseen menevästä ajasta.
Ensimmäinsen syy hintaan, että se on tehty Suomessa. Sitä ei valmisteta missään Bangladeshin hikiveripajoissa, vaan sen valmistaa työlleen omistautunut aikuinen ihminen.
24 % eli lähes neljäsosan vie valtio. Se on arvonlisävero. Tuotteen "veroton" hinta on 36,29 €. Tästä poistetaan työn osuus, joka on noin 60 % eli 21,63 €. Jäljelle jäävästä summasta tulee poistaa myös tarvikekulut (n. 4,71 €, saattaa vaihdella kankaan mukaan, kalliimpi kangas -> suuremmat tarvikekulut) sekä pakkausmateriaalit (0,45 €) ja kun tuote tilataan verkkopuodin kautta, tuotteen postitus maksaa minulle yhteensä 2,86 €. Sitten tuotteeseen pitää lisätä "kate". Kate ei suinkaan ole se voitto, joka jää itselleni vaan katteella katetaan sitten nämä muut kulut, kuten verkkokauppa, laitehankinnat, markkinointikulut, tapahtumakulut kuljetuksineen ja majoituksineen, maksutapa- ja pankkikulut, verkkopuodin päivittämistyöt, webhotellin maksut, tuotteiden valokuvaus, myyntipäivien tunnit, jolloin ei myyntiä, markkinointikulut (prosyyrit, hakukonemarkkinointi yms.) jne. Kaavio pätee vain, jos myyn tuotteen itse.


Laitoin tuon verottoman hinnan heittomerkkeihin siksi, että veroton hinta tarkoittaa arvolisäverotonta myyntiä. Verot maksetaan ihan normaalisti, kuten palkansaajallakin. Yritysmuodosta riippuen maksetaan myös yrittäjän eläkemaksut ja muut vakuutukset (yEL) tai niinkuin minä osuuskunnan kautta tätä pyörittäessäni, maksan tuotteen myyntihinnasta työnantajan sivukulut (tapaturma- ja ryhmähenkivakuutukset, työttömyysvakuutuksen, työntekijän eläkemaksut (TyEL) sekä sotumaksun. Lisäksi näiden jälkeisestä summasta maksan omat ansiotuloveroni (progressiivinen) ja 5,55 % eläkemaksun ja työttömyysvakuutusmaksun 0,50 %. Unohtamatta kuitenkaan myös osuuskunnan ottamaa provikkaa, joka lasketaan ensimmäisenä verottomasta hinnasta.
(Osakeyhtiön verotus taas toimii vielä vähän mutkikkaammalla tavalla, johon en ole niin paneutunut, mutta tunnen kuitenkin osakeyhtiön verotuksen.)

Tässä on syy miksi se laukku nyt maksaa sen 45 euroa. Jos työskentelisin muualla kuin kotini yhteydessä olevalla työhuoneella tai työllistäisin suoraan työntekijöitä, kulut moninkertaistuisivat ja hinnatkin olisivat todennäköisesti isommat. Tiedän, että monelle helposti tuo 45 euroa on kipurajan yli, mutta tässä nähdään se, etten voi olla "hyväntekijä", koska minun tulee elää työlläni. Kaikella tuolla rahalla, joka tulee näiden tuotteitteni myynnistä maksan koko elämiseni: Asumisen, sähköt, netit, puhelimet, auton kulut, kaikki mahdollinen, aivan kuten tavallinen palkansaaja. Minä vain näen ne "näkymättömät" rahavirrat, jotka eivät ole niin selvillä tuotteen hinnassa.

Vaikka tuotteet täällä Suomessa maksavatkin, pyrin itse aina valitsemaan suomalaista ja jos mahdollista, niin käsityötä. Itselläni on pienet tulot, mutta olen päätynyt siihen, että ostan harvemmin, mutta suomalaista laatutyötä! :)

Mutta entä jos sinäkin seuraavalla kerralla suuryhtiön kaupassa harkitsisit, että ostaisitkin tuotteen pieneltä yrittäjältä. Säästäisit sen kädessäsi (tai tililläsi) olevan rahan ja kävelisit pienyrittäjän kauppaan (tai naputtelisit itsesi esim. Suomen käsityöyrittäjien sivuille ja hakisit sieltä sopivan käsillätekijän) ja käyttäisit ne rahat suomalaiseen työhön? Ostopäätökselläsi on pienyrittäjälle iso merkitys.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti