tiistai 29. huhtikuuta 2014

Inspiraation tuoma onkelma

Kun viime lauantaina sain inspiraation uudesta laukusta, muiden töiden tekeminen on tuntunut hyvin puumaiselta.
Pino valmiiksi leikattuja kukkaroita ja kännykkäpusseja kasvaa ja Mirka se tahtoisi vaan tehdä uusia laukkuja. Eilenkin kaupassa mukaan tarttui uutta laukkukangasta, josta tulisi näitä uusia kukkarolaukkuja.


Tämä on hyvin yleinen ongelma, etten saa tehdyksi työtä jos minulla on inspiraatio päällä. Inspiraatio voi koskea kaikkea mahdollista, joskus jopa siivousta. Sillon tämä inspiraatio voittaa kaiken muun vaikka, tietäisi että neljän päivän kuluttua on taas myyntipäivä Hansassa ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa, tavaraa siellä tulee olla.

Eräs kolleegaystävä oli kuullut toiselta, että hän käyttää lukujärjestystä. Lukujärjestys määrää mitä milloinkin pitää tehdä. Ei kuullosta pöllömmältä, mutta sitten taas, jaksan sitä täyttää varmaan kaksi viikkoa ja palaan taas rytmiin "mä teen sillon ku tuntuu siltä".

Valittelin tuossa muutama viikko sitten, että ei olisi yhtenä päivänä jaksanut sitten millään tehdä töitä. Oli ajatukset aivan muualla ja hän kysyikin: "No mikset sä sit pidä vapaapäivää?".
Olin itsekin vähän ällikällä lyöty, että häh, minäkö vapaapäivää? Mitä mä sit tekisin jos en olis tekemässä töitä? Istuisin varmaan koneella ja tuijottaisin netin ihmeellisiä mualimoja. Ehkäpä jokin päivä, kun ei vain huvita, nappaan meidän kissat valjaisiin ja lähden heidän kanssaan nauttimaan ulkoilmasta. Katsomaan kuinka toinen itkee takaisin sisälle ja toinen leikkii taloyhtiön ruohonleikkuria. :D


Vaikka nyt kitisenkin siitä, etten saa töitä tehdyksi, en silti vaihtaisi tätä työtä. Vapaus on sitä, joka on minulle luotu. En pystyisi enää istumaan kahdeksaa tuntia toimistossa ja laskeskelemaan kuinka monta tuntia on siihen, että kello lyö neljä ja pääsen kotiin. Näin on tapahtunut, vaikka kyseessä olisi kivakin työpaikka, jossa työyhteisö on mukava ja viihdyn siellä.

Ehkä olisin tehokkaampi jos olisi esimies valvomassa työn nopeutta, mutta silloinhan tämä ei olisi enää minun juttuni. Sen takia tähän yrittäjyyshommaan ryhdyinkin, jotta tämä olisi minun oma juttuni, eikä kukaan enää tulisi sanomaan mitä pitää tehdä ja milloin. Saan itse kuitenkin määrittää rajat työlleni, mutta ehkäpä se myös jonkin sortin ongelma tässä kun työhuone on olo- ja makuuhuoneesta vain eteisen mitan päässä.

No ehkäpä nyt kun olen avoimesti sen kertonut, että inspiraatiota oman työn tekemiseen tällä hetkellä ei ole, niin voisin syödä aamiaisen ja painella muutamaksi tunniksi ompelemaan. Ehkäpä se naamakirja, blogit ja uutiset eivät ole niin tärkeitä kuin oma leipä. ;)
Enkä muuten tee sitä uutta laukkumallia yhtään ennen kuin olen saanut nykyisen pinon pöydältä tuhotuksi!! ;D

♥:llä Mirka

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti