sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Verkostoitumisen voimaa

Tuntuu hassulta, kun lähdin tekemään myymään käsitöitäni lähes kaksi ja puoli vuotta sitten, etten omannut yhtäkään kontaktia alalle.
Ainoat yrittäjätuttavuudet oli isäni ja siskoni.
Silti sisällä oli huima palo.

En tiedä tuliko se huimapalo siitä, että vihdoin sain tehdä jotain omaa, johon kukaan ei voisi sanoa poikkipuolista sanaa (vaikkakin näiden vuosien kokemuksella niitä neuvojia, ohjastajia ja asioita omiin hyppysiin haluavia on, JA PALJON!) vai mistä. En tiedä.

Minulle kävi tuuri, kun istuin anoppilan sohvalla lukemassa paikallislehteä ja silmiini osui mainos Retrotori & Brunssi -tapahtumasta. Siinä samassa hetkessä tiesin, että tuo tapahtuma on minulle ja sinne minä aion.
Kävin tapahtuman järjestäjän luona ja sain varattua paikan itselleni kyseiseen tapahtumaan.
Odotukset olivat suuret, mutta kenelläpä nyt ei olisi? :D
Totuus myynnistä ja siihen harjaantumisesta tuli kyllä myöhemmin, viisastuttuani, mutta siitä jollakin toisella kertaa.

Tuossa tapahtumassa tapasin myös muita paikallasia kädentaitajia. Tällä hetkellä kerralla minun epävarmuuteni ihmisten suhteen näkyi, enkä kovin helposti uskaltanut ottaa kontaktia muihin kuin tuttuihinin ihmisiin ja ne olivat muutama kaveri sekä rakas apulaistonttuni.

Seuraavalla kerralla otin jo enempi kontaktia muihin, juttelin ja kerroin itsestäni. Keväällä huima nousu alkoi, kun minut pyydettiin paikallisten vaatesuunnittelijoiden kanssa rakentamaan ihan ihka oikeaa muotinäytöstä.


Tapasin myös Skanssin yhdessä tapahtumassa Ruustinnan tytöt. Keväällä päätimme lyödä viisaat päät yhteen ja syksyn 2012 tullen syntyi ihan ihka oma Dear Design. Siellä olisi vain itse käsityöläisiä, myyjät myisivät vain omia tuotteitaan, eikä paikkahinta olisi useissa sadoissa euroissa. Ensimmäinen DD oli menestys ja sitä kautta pääsin myös käyttämään muotisanaa, verkostoituminen.
Löysin nimittäin Dear Designista erään aivan ihanan käsityöläisen, jonka kanssa kiersimme erilaisia tapahtumia Turusta Tampereella ja Helsinkiin! Mulla oli hurjan hauskaa ja mitä parasta, aina oli kaveri, jonka avulla pääsi niin syömään kuin vessaan ilman isompaa hätää, että tarvitsisi jättää myyntipaikka yksinään! :)


Olen kuitenkin yhä arka, en osaa ottaa kehuja vastaan, vaan menen usein ihan sanattomaksi jos joku kehuu, mutta nyt olen viimeisen viikon aikana päättänyt, että jos aion (lue: kun aion) menestyä tällä alalla, en voi pelätä! Minun on opittava olemaan ylpeä itsestäni, ylpeä omasta kädenjäljestä, opittava kertomaan ylpeästi (mutta ei nokka pystyssä ;) ) omasta työstäni ja iloita siitä, että olen ihan itse rakentanut Cosechan.

Liityin noin 3 viikkoa sitten erääseen Facebook-ryhmään, se oli yrittäjänaisten oma ryhmä. Siellä on ihan hirmuisesti upeita naisia jotka pitävät yhtä ja tsemppaavat toisiaan. Heillä on myös ketju, jossa jokainen saa esitellä omat sivunsa. Laitoin sinne muutama päivä sitten ja yllätyin sen ryhmää voimasta ja naisten halusta tukea toisiaan!
Cosechan tykkääjä-määrä nousi 37 tykkääjällä ihan muutamassa päivässä! (Ilmeisesti lisää kasvua on odotettavissa, nimittäin ryhmässä on yli 2000 jäsentä...)
Eli ei se ole pölöä sanoa, että verkostoitumisessa on voimaa... :D

Jos et vielä diggaa Cosechasta, klikkaa TÄSTÄ ja pääset mukaan menoon ;)


Psst... Verkkopuotiin on lisätty Lehtipöllöt -sarjaa, klik! ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti