tiistai 22. lokakuuta 2013

Tuhdissa on!

Viime ksänä minulla oli kaksi erilaista mallia kukkaroa, no okei, jos tarkkoja ollaan niin neljä, mutta kaksi erilaista samankokoisesta kehyksestä tehtynä. Luisa-kukkarojen kohdalla kuitenkin päädyin siihen, etten halua niitä pitää enää valikoimassa ja ne myinkin 10 euron poistohintaan. Lähes kaikki Luisa-kukkarot hävisivät kahdessa tapahtumassa. Yksi taisi jäädä Outletiin laitettavaksi ja sekin hävisi sieltä aika yksikön.

Mutta syksyn tullen taas aloin kaipaamaan jotain muutakin mallia. Olen nimittäin maailman huonoin tekemään mitään sarjatyönä, mutta pakko se on jos aikoo elantoaan tästä saada. :D

Pullero -kukkaro vm. talvi-kevät 2013
Joten ajatukset juoksivat erilaisista kukkaroista. Oli rusettikukkaroa, oli sitä sun tätä erilaista, mutta mieltäni vaivasi yhä viime talvinen Pullero -kukkaro. Sen työvaiheet olivat kuitenkin jo ompeluvaiheessa sen verran aikaa vieviä, etten halunnut sitä enää uudelleen valikoimaan, mutta Pulleron muotoilu jäi kummittelemaan mieleeni. Valikoimassa minulla oli jo yksi melko syvä kukkaro, johon mahtuu vaikka puhelin, kamera tai on sitä ostettu ihan silmälasikoteloksikin. :)


Pullero -kukkaro vm. talvi-kevät 2013
Tällä kertaa siis halusin tehdä hieman pienemmän kukkaron. Tämä olisi nimenomaan korttikukkaro, kolikkokukkaro tai käteisvarakukkaro. Mahdollisesti ehkä pienelle puhelimelle koti, mutta pääasiallisesti ihan myyntiin tulisi rahakukkarona.

Ensimmäisenä valmistui koekappale, Tuiki tuiki tähtönen -kankaasta. Näytin sen kylässä olleelle kaverilleni, jonka kannustus antoi minulle mahdollisuuden leikata noita kukkaroita useampia.


Olin harkitsemassa jo nimikilpailua, koska en keksinyt millään uudelle kukkarolle nimeä. Kotona ehdoteltiin pläskiä, nimetöntä, tähtitaivasta (kun näytin tuon tähtikuvioisen...) ja kaikkea muuta. Mieleeni tuli Tyllerö, jonka googlettamalla selvisi että se nimi oli yhdessä Dreamworksin animaatiossa, kunnes kääntelin nimeä Tyllerö suussani ja jostain pompsahti TUHTI! Täytyy todeta, että tämä nimi taas oli puolestaan edellä mainitun animaatioyhtiön kilpailijan elokuvan "pahis", mutta Cosechan Tuhti on ihana, pullea kukkaro, joka sopii hyvin arkipäiväiseen käyttöön!

Sain kaikki kukkarot lauantaina valmiiksi, oli tuossa pinossa aikamoinen ompelu! En muistanutkaan kuinka sormet alkavat oikeasti pragaamaan jo kymmennen kukkaron jälkeen ja muutenkin alkaa tehdä mieli tehdä kaikkea muutakin kuin ommella. Yhden tuollaisen kehyksen kiinniompeluun menee reippaudesta riippuen 30 - 40 minuuttia ja tuohon vielä päällle kankaan leikkaus sekä kankaiden ompelu kukkaroksi koneella.
Onneksi tein sarjatyönä nuo kaikki kaverukset jo niin pitkälle, ettei tarvinut kuin kituutella käsinompelemalla! :D Mutta en silti vaihtaisi noita puristettaviin!!

Kun vihdoin pääsin lauantai-iltapäivällä kuvaamaan, meni kuvauksissa varmaan sellainen 20 - 30 minuuttia, niin sisävaatteissa, vaikka olinkin lasitetulla parvkkeella, olin aivan jäässä kun tulin sisään! :D 


Tuhdit kuvatuksi ja kuvat muokattua sunnuntai-iltana ja täten, ne ovat verkkopuodissa ostettavissa Kukkarot -osiosta(KLIK!)




Enää kaksi päivää Silakkamarkkinoihin!
Hieman jännitttää, koska olen ensimmäistä kertaa YKSIN telttapaikalla, eli en jaa siis sitä kenenkään kanssa enkä oikein tiedä miten apulaiseni on paikalla, että pääseekö sitä vessaan tai hakemaan ruokaa kovin helposti. Mutta siitä lisää myöhemmin, nyt täytyy mennä kaivelemaan toppavaatteet esiin ja tehdä PIPO!

♥ Mirka 

maanantai 21. lokakuuta 2013

Blogiyhteistyökumppani hukassa!

Olen tätä jo vaikka kuinka kauan harkinnut ja pyöritellyt mielessäni.
Ja nyt olen sen päättänyt tehdä:
Hakea Cosechalle yhteistyökumppania bloggaajasta, miksei vaikkapa kahdestsa tai kolmesta!

Tarkoituksena on löytää ihana bloggari, jonka kanssa yhteistyö voisi jatkua pidempääkin kuin 1 - 2 postauksen ajan. Bloggari saisi tutustua Cosechan tuotteisiin ja saisi niitä ihan itselleen, kuin myös mahdollisesti järjestää blogissaan kilpailuja, jossa on esim. Cosechan lahjakorttia tai tuotelahjapakettia voittajalle vietäväksi? Voimme yhdessä miettiä kaikkea kivaa!


Mitä toivoisin bloggaajalta?
Sinulla on rehellinen, elämänmakuinen blogi sekä osaat arvostat suomalaista työtä, varsinkin käsityöläisen tekemää kädenjälkeä. Pystyt käyttämään suomen kieltä näppärästi, mutta osaat myös kieliopin. Ehkäpä tunnet jo Cosechan tuotteita, mutta pakollista se ei ole!
Tutustua aina voi verkkopuodissa ja Facebookissa!

Jos tunnistit itsesi ja haluaisit yhteistyöhön, ota yhteyttä pikinmiten blogi@cosecha.fi.
Naputtele viestiisi tietoja itsestäsi sekä blogista ja liitä mukaan päivittäiset kävijämäärät blogissasi.

Hakua en rajaa koskevaksi mitään tiettyä aikaa, mutta mitä pikinmiten löydän ihania yhteistyökumppaneita - sen parempi!

Mirka

maanantai 14. lokakuuta 2013

Peloista pimein

Olen pienestä pitäen pelännyt kuollakseni pimeää. En vieläkään yksinollessani 24 ikävuoden jälkeen nuku öitä ilman yölamppua.
Musta kuvastaa usein pimeyttä.
Ensimmäiset muistikuvat pimeästä oli lähimetsämme.
Rakastin siellä hengailua, meillä oli omat leikkipaikat, oma svingimesta.
Mutta pimeän tullen, ei minua saanut sinne millänsäkään.
Mikäli jouduin hieman vanhempana kulkemaan sitä tietä, joka kulki metsän vierestä, yksin ollessani juoksin tuon pätkän.
Pimeässä olen aina pelännyt, säpsähtelen omia ääniäkin.
Aloitin taas monen vuoden jälkeen iltakävelyt. Valitsin helppoja tuttuja reittejä. Valaistuja. Silti aina hätkähdin pientäkin rasahdusta, enkä voinut luottaa siihen etteikö pusikosta kohta hyökkäisi jokin.

Totta puhuen en tiedä mikä siinä pimeydessä pelottaa. Ehkä se, etten voi tietää mitä siellä on.
Eilen kuitenkin tein poikkeuksellisen ratkaisun, vaikkakin sitä olin jo sulatellut muutaman päivän ajan.
Tiesin erään reitin, kinttupolkua ison metsän ja pellon välissä. Ei katuvaloja, ei talojen soihtuja. Vain pimeyttä ja metsää.
Päätin tänään lähtiessäni kotoa kävelylle, että koitan tehdä sen mitä olen koko ikäni pelännyt:
Kävellä pimeää metsäreittiä.

Reippaan puolen tunnin kävelyn jälkeen saavutin sen polun alun. Totta puhuen, mietin ennen pimeyden alkamista kääntymistä takaisin. Mutta en halunnut. Olin tullut jo näin pitkälle päästäkseni tavoitteeseeni, joten avasin kännykästä taskulamppu-sovelluksen ja annoin mennä.
En juossut, vaan kävelin rauhallista tahtia.
Totta hitossa säikyin kaikkia ääniä (myös esimerkiksi auton tööttiä :D), mutta päästessäni taas tavalliselle valaistulle tielle, en voinut kuin olla onnellinen. Minä tein sen!!

Se matkan viimeinen sillan pätkä, jossa on huono näkyvyys ja pimeätä (ja jossa eräs pyöräilijä vahingossa pelästytti), ei tuntunut enää niin pahalle kuin ennen ja kävelin sen ilman taskulamppua.

Uskoisin, että kun on 2 vuotta eletty jo unelmaa ja peloista on moni poistunut: "Onnistunko? Palvelenko asiakkaitani parhaimmalla mahdollisella tavalla? Uskallanko? Entä jos tuleekin totaalinen stoppi, enkä myy mitään?" ja niin edelleen. Mutta yhä, kahden vuoden jälkeen teen tätä, nyt vielä oikeasti saan tehdä vaikka joka päivä jos siltä tuntuu! (Ja jos joku päivä ei huvita tehdä, niin ei huvita tehdä mutta silloin myöskään sitä rahaa ei kirstuun tule, vastuunkantaminen itsestä ja omasta taloudesta triplaantuu huomattavasti.)
Tästä jatkamaan vain sillä, että kohtaamalla pelon voi vain saada entistä enemmän itselleen elämältä!
Ehkä jokin päivä uskallan avata sen tuotetyytyväisyyskyselyn... :D

Kiitos Cosechan asiakkaille ja tukijoille, ilman teitä ei olisi Cosechaakaan. ♥

♥ Mirka 

 Psst.. Verkkopuodin tuotekategoriat ovat täynnä ja OUTLET-laarin tyhjennys on käynnissä: Huomiseen 15.10.2013 saakka saat 20 % lisäalennuksen kaikista OUTLETin tuotteista (lasketaan siis jo alennetuista hinnoista) koodilla TYHJENNYS, www.cosecha.fi.

torstai 10. lokakuuta 2013

Tältä näytti Dear Design!

Viime lauantaina oli jo järjestyksessään kolmas Dear Design -myyntitapahtuma. Tällä kertaa myyjiä oli yhteensä 22, toistaan upeampia. Muutama oli jo tuttu aikaisemmista, mutta oli meillä joitakin ihan uusia naamoja meikäläiselle!

Yleistunnelma kiertäessäni oli hyvä, hieman edelliskerralla olleet myyjät kertoilivat ihmisväen olleen vähäisempi. Mutta ehkä se on tämä taloustilanne, joka on lamaannuttanut. Ei uskalleta tuhlata rahaa, vaan enemmän harkitaan ja tehdään pidempiaikaisia taloudellisia suunnitelmia. Enkä yhtään ihmettele, kun joka viikko joku yritys irtisanoo, lomauttaa tai ulkoistaa työntekijöitään.

Omalta osaltani tapahtuma ylitti odotukseni ja en voi kuin odottaa seuraavaa tapahtumaa, joulu täältä tullaan! :D (Apua, kammottavaa!)

Mutta tässä hieman tunnelmaa. Kuvat on ottanut Dear Designin valokuvaaja Harri Skarén - 2nd Hand DSGN. Kiitos upeista kuvista!

Valmistautumista Dear Designiin aamusella, 
Valokuva: Harri Skarén - 2nd Hand DSGN
Jotta ei kukkarot pääsisivät loppumaan, on niitä tehtailtava lisää!
Valokuva: Harri Skarén - 2nd Hand DSGN
Fanten suloiset tumput pienille ihmistaimille
Valokuva: Harri Skarén - 2nd Hand DSGN
Ingrid Weckströmin upeat pehmot!
Valokuva: Harri Skarén - 2nd Hand DSGN
Nootin supersyötävät herkut!
Valokuva: Harri Skarén - 2nd Hand DSGN

Kuvissa näkyvät tuotteet löydät

Cosechan kukkarot ja kännykkäpussit sekä laukut www.cosecha.fi
Ingrid Weckströmin upeat pehmot www.ingridweckstrom.fi
Fanten suloiset tumput ja muut lastenvaatteet https://www.facebook.com/fantefante

Muut tapahtumassa olleet myyjät löydät Dear Designin omasta blogista, täältä(KLIK!).

Kiittäen asiakkaita ja muita myyjiä mitä upeimmasta myyntitapahtumasta,
Mirka

P.s. Dear Design saapuu myös 14.12.2013 Hansatorille, myyjähaku käynnissä nyt!
Käsityöläinen - hae mukaan, hakulomake(KLIK!)

maanantai 7. lokakuuta 2013

Miksi en anna alennusta pyydettäessä?

Olen jo miettiny tätä kirjoitusta useamman kuukauden, mutta nyt viimeisin asiakastapaus ja Susannan kirjoitus aiheesta kirvoittivat näppini koskemaan kirjaimiin ja antamaan ulos sen mikä on mielessä jo pitkään pyörinyt.

Aloitin nyt siis kokopäiväisenä osuuskunnan kautta syyskuun alussa. Tämä oli ratkaisu siihen, että halusin nähdä onko tästä hommasta mihinkään. Syyskuu mateli, mutta lokakuun on nyt jo ainakin pelastanut lauantainen Dear Design (josta lisää, kunhan saan meidän kuvaajalta kuvat).
Joulua innolla ja pelolla odotellen.

Lauantaisessa tapahtumassa eräs pariskunta tuli pöytäni luokse ja nainen ihastui kännykkäpusseihin. Hän tahtoi itselleen ison kännykkäpussin, josta hän saisi helposti kännykän. Pienempäänkin se olisi mahtunut, mutta hän halusi juurikin isomman. Tällöin kysyttiin hintaa ja kerroin pariskunnalle, että isompi on viitisentoista ja pienempi 14,50 €. Mies jo silloin näytti ilmeiltään niin pelästyneeltä, että miten tuo voi maksaa niin paljon. Mies tarjosi vastaehdotuksen: "10 euroa voin maksaa".

Jos olisin syönyt tai juonut tuossa vaiheessa, niin olisin varmaan tukehtunut. Sanoin, että kyllä kiltisti vastaten, että ei käy. Hinta on se minkä minä olen siihen määritellyt ja se on sen viisitoista.
En jankkaa hinnoista, totesin ystävällisesti: "Kyllähän sitä kiinalaista halpatuotantoa saa ihan sillä kympillä". Tämä on suomalaista käsityötä, enkä myy halvemmalla. En voi sille mitään, jos asiakas pettyy, kun ei saa riistohinnalla kännykkäpussia.

Tästä mietinkin, että joku voisi kysyä no miksi et myyny sillä hinnalla?
Ai, että antaisin oikeasti mahdollisuuden sellaiselle, joka muutenkaan ei arvota käsityötä, niin ostaa sen pilkkahinnalla, jotta hänen ei tarvitsi laisinkaan oppia arvostamaan käsityötä?

Kuva on Dear Designista, joka järjestettiin 5.10.2013 kauppakeskus Hansassa, Turussa.

Annan alennuksia, harvoin, silloin kun se on suunnitelmallista.
Tottakai sitä voisi antaa joka hetki alennuksia, mutta alennukset syövät kuitenkin katetta ja hinnan alentuessa, myynnin tulee kasvaa. Se ei auta, että alennan yhden tuotteen hintaa, jonka ostaa vain yksi ihminen. Saatika, tässä yllä mainitussa tapauksessa olisi pitänyt antaa ilman syytä 33 % hinnanalennus. Ja jo pelkästään yhdestä 15 euron kännykkäpussista pulitetaan valtiolle hieman vajaa 3 euroa ja jäljelle jääneestä summasta poistetaan kaikki muut lakisääteisetkulut sekä kiinteät kulut: esimerkiksi verkkokauppakulut, materiaalikulut, sähköt, koneet yms. juoksevat kulut, niin ei tuosta 15 eurostakaan tekijälle paljoa palkkaa jää.

Entä jos olisinkin antanut 5 euron alennuksen, mitä minulle olisi silloin jäänyt?
Tarkalleenottaen 3,71 € minulle kaikkien noiden lakisääteisten ja kiinteiden kulujen jälkeen. Yhden kännykkäpussin valmistamiseen menee noin puoli tuntia sekä sitten aika, minkä käyttää uusien kankaiden löytämiseen, verkkopuodin tuote- ja muihin päivityksiin, myyntipäivien tunnit ilman myyntiä, nämä katetaan sillä "ylimääräisellä" katteella, joka lisätään tuotteen hintaan.
Tässä on syy minkä takia en tosiaan anna sitä alennusta pyydettäessä.

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Tuiki tuiki tähtönen, iltaisin sua katselen!

Tällä viikolla sain jännittävän haasteen: Puna-valko-pilkullisen kukkaron!
Se jännyys piili siinä minulla ei ollut tuota puna-valko-pilkullista kangasta, ei sitten sentin senttiä. :D

Ei muuta kuin nelipyöräinen huristelumasiina alle ja lähimpään kangaskauppaan.
Tiesin, että missä he säilyttävät ihania pilkullisia kankaitaan ja olin jo heittää hermot!
Ei ainuttakaan sellaista, joka kelpaisi tähän työhön, ei sitten piiruakaan.
Sen sijaan oli kyllä vaaleanpuna-valko-pilkullista, sini-valko-pilkullista, harmaa-valko-pilkullista... ja tähtiä!

Mustalla pohjalla sinisiä ja lilan värisiä tähtiä! Aijai, kun sydämeni inspiraation hevoset alkoivat laukkaamaan.
Mutta en voisi, ei minulla ollut siihen tilaustyöhön vaadittavaa kangasta.
Kunnes sitten menin tarpeeksi paljon vasemmalla ja löysin. Löysin erinomaiselta tuntuvaa punapohjallista ja valkopilkullista kangasta. Nappasin samassa ne tähtikankaat mukaan ja painelin kassalle.

Siinä höpistyäni hetken, kaahasin takaisin kotiin ompelukoneen ääreen.
Näpit sihisivät innosta päästä tekemään tilaustyötä ja niin valmistui asiakkaalle kukkaroksi ihanan söpö puna-valkopilkullinen kukkaro Luisa-mallina.


Tämä yksilö lähtikin siis jo samana päivänä uuteen kotiin ja jäin miettimään mitä tekisin tähtikankaille. Olin samaan aikaan työstämässä uutta laukkumallia syksy-talvi 2013-2014 -ajalle ja mietiskelin, että olisipa kiva laittaa jotain ihan erikoista kangasta laukun sisään. Mietin kuumeisesti, että sen kuitenkin pitäisi olla niin vahvaa kuin nättiä, enkä oikein keksinyt minkälaista laittaisin.
Kunnes sormeni koskivat juuri hankkimaani tähtikankaaseen.
Tuumaillessani totesin, että tämä on se upea kangas, joka sopii niin kännykkäpussiin kuin laukun vuorikankaaksi!


Keltainen vetoketju tuli rikkomaan värillisesti hieman sisältöä, eli se on ihan oikeasti tarkoituksella siellä. Ainakin tiedät mistä lähdet hakemaan sisätaskussa olevia tavaroita! ;)

Ja jottei nyt ihan tylsäksi elämä käy, niin voit yhdistää laukun, kännykkäpussin ja kukkaron, samalla teemalla. 

Tuiki tuiki tähtönen -kännykkäpussit
Pieni 14,50 € ja iso 15,00 €
Kumpaakin koko löytyy kummassakin värissä

Tuiki tuiki tähtönen -kukkarot
15,00 €

Kaikki Cosechan Tuiki tuiki tähtönen -uutuudet sekä muut ihanuudet löydät Cosechan UUTUUS-osiosta (klik!)