tiistai 10. joulukuuta 2013

Ärtymyksen joulumarkkinat

Kuinka kurjaa olikaan huomata mieli, jolla lähdin sunnuntaisista joulumyyjäisistä kotiin.
Kassiin eksyi vain yksi kirja ja Yrittäjä-lehti, jonka nappasin messukeskuksen aulasta.

Pettymys johtui lähinnä kahdesta asiasta. Ja kolmas nyt on vain noin yleensä huomio.

Käsityön hinta kyseisissä myyjäisissä.
En tajua, enkä käsitä ja vielä vähemmän ymmärrän miten joku voi oikeasti niin sokeasti ja halvalla myydä omaan työtään, välillä tuntui hintoja katsellessa ettei niillä katettu edes materiaalihintoja.
Olin menossa myymään tuotteitani tuonne, mutta jostain syystä sisäinen ääneni sanoi, että älä mene. Enkä mennyt.
En varmana olisi saanut mitään myydyksi, kun toisista pöydistä sai muutamalla eurolla KÄSINTEHDYN kännykkäpussin, siinä vieressä se 15 euron pussukka olisi ihan varmasti tuntunut aivan tökerön kalliilta.
Ainoa mikä tässä sen erottaa (toivottavasti), on se että minä teen tätä työkseni, ne toiset harrastavat.

Harrastajilla tuntuu välillä olevan hintakäsitykset hukassa. Jos nyt omat kulut saa pois, niin on tyytyväinen.
Itse kun olin harrastajana pyrkisin siihen, että hintatasoni noudattaisi yleistä hintatasoa, jotta en vahingossakaan polkisi ammatikseen sitä tekevien leipää hinnoillani. Tietenkin arvolisäveron (melkein 1/4 osa tuotteen hinnasta) jouduin toki nostamaan tuotteiden hintaa 1,5-2,00 eurolla per tuote, jotta edes osa tuon veron hinnasta katettaisiin. Tuotteiden hintoihin vaikuttaa myös se "näkymätön" osa, joka maksetaan valtiolle. Näitä ovat eläkemaksut sekä ansiotuloveron mukainen prosenttimaksu sekä vakuutukset, sähköt, materiaalikulut, verkkokaupasta / kivijalkakaupasta tulevat maksut, mahdolliset myyjäis-, messu- ja tapahtumapaikkakulut sekä tietysti myös kun näihin matkustetaan (useinmiten autolla) ei sekään ole läheskään ilmaista. Ja kun se joka myy omaa työtään yrittäjänä, ei saa muualta mitään.
Kaikki raha mikä tulee, tulee myynnistä (tuotteiden tai oman työn).

Aika hurjalta tuntuu siis mennä myymään harrastajien joukkoon, vaikkakin viime vuonna möin ihan kiitettävästi ollessani samoissa myyjäisissä. Mutta ehdottomasti myös jatkossa siis kuuntelen omaa intuiotani kannattaako mennä.

Mutta ei kukaan arvosta käsityötäsi tai käyttämääsi aikaa tuotteeseen, mikäli sitä et tee sinä itse.



Lisenssin vaativat kankaat
Monille tuntuu välillä olevat käsityöalalla epäselvää tekijänoikeudet. Kilpailijat varastavat surutta toisen ideoita, mutta sitten on näitä jotka surutta surruttelevat esimerkiksi Muumi-, Angry birds- tai Disney -kankaista myyntiin tuotteita. Harvemmin kylläkään ne ovat virallisia yrittäjiä.
Mutta kuinka paha mieli tuleekaan, kun itse miettii omaa työtään. En voi tehdä kovin pyydetystä Hello Kitty -kankaasta ilman sen oikeudet omistavan yrityksen lupaa, lisenssiä, myyntiin.

Ihan alkuaikoina pyysin saada myydä muutama Barbapapan. Lähetin viestini Ranskaan tökeröenglannilla ja vastauksena sain, että sain myydä muutaman. Nykypäivänä en voisi kysyä pelkkää lupaa, kun kuitenkin rahat ynnä muut kulkevat virallista tietä osuuskunnan kautta.

Itse en niinkään tiedä näitä lisensseistä sen enempää kuin että ne ovat törkeän kalliita ja näiden kankaiden käyttö edellyttää ehdottomasti sitä lisenssiä. Muutoin voi olla oikeudessa ja sepä vasta kallista lystiä on.

Asiakkaan tervehtiminen ja huomioiminen
Olen itse myyntityössäni pyrkinyt aina huomioimaan asiakkaan tarpeen tulla huomioiduksi ja mitä enemmän kokemusta kertyy myyjäisissä, tapahtumissa, messuilla ja markkinoilla tai missä ikinä olenkaan myymässä niin tuotteitani, niin myös sitä tarkemmin kiinnitän huomiota siihen, miten minua kohdellaan asiakkaana.

Sunnuntaina noissa myyjäisissä oli satoja myyjiä, joista vain ja ainoastaan kaksi tervehti meitä.
Ensimmäiseltä ostin kirjan, toiselta en tällä kertaa ostanut mitään, koska en kokenut tarpeelliseksi ostaa raastinta. Olisin halunnut ostaa montakin ihanaa juttua ja olisin ostanut - vain ja ainoastaan, jos myyjä olisi rehellisesti tervehtinyt ja mahdollisesti jopa kertonut tuottestaan. Ei siinäkään vaiheessa, kun jo pidin tuotetta kädessäni, oli hyvä jos sain edes myyjältä KATSEKONTAKTIA.
Tällöin pidän itselläni rahat, jotka olisin enemmänkin kuin mielelläni tuhlannut ja teen sen saman itse. Eipä se ole itseltäni pois, mutta myyjä menetti paljonkin kauppaa päivän aikana.

Olen jo aikaisemminkin kertonut tästä moikkaamisesta ja sain silloin kommentteja, että erilaiset asiakkaat tulee ottaa huomioon. Niinpä. Hyvä myyjä kuitenkin silti ottaa kontaktia asiakkaaseen, en minä ehdoin tahdoin ala tunkemaan rahaa jollekin käteen, josta tulee sellainen olo että olen hälle vain vaiva.
Aina on näitä, jotka kertovat sitten että he vain katselevat ja niin he saavatkin katsella, kosketella, haistella, mahdollisesti jopa maistella (vaikkakaan en kyllä tekstiilituotteita suosittele maistelemaan! :D) sekä ne jotka katoavat vain kuin tuhka tuuleen, mutta kummakseni kylläkin tapaan heitä melko harvoin ja pyrin käymään vain tapahtumissa, joissa oikeasti puhutaan satojen ihmisten tilalla tuhansista ihmisistä ja pyrin tervehtimään jokaista joka kulkee pöydän ohi ja vähänkin edes katselee suuntaani. Saatika, jos tulee pöydän äärelle!

2 kommenttia:

  1. "Hyvä myyjä kuitenkin silti ottaa kontaktia asiakkaaseen, en minä ehdoin tahdoin ala tunkemaan rahaa jollekin käteen, josta tulee sellainen olo että olen hälle vain vaiva."

    Hahahha. Mä mietinkin, miks aina kaikki asiakkaat on kehuneet mua niin kamalasti vaikka eivät siis oiskaan ostaneet mitään. Tai vaikka ois ollut vaan hoitotyössä. Mutta toi on oikeesti se taika siinä omassakin työssä, etten koskaan ikinä vois kuvitella jonkun ihmisen olevan vaivana mulle! Päinvastoin. Ja sen avulla todellakin tulee lisää sitä tehtävää, joskus niinkin ettei enää ees kerkeä!

    VastaaPoista
  2. Näinpä. Se oma suhtautuminen vaikuttaa kyllä niin paljon siihen, että minkälaisen käsityksen asiakkaat / potilaat / asukkaat saavat sinusta itsestä. En ikinä myöskään voisi kuvitella, että asiakas on a. vaiva tai b. itsestäänselvyys. Nuo a- ja b-kohdat ovat ohjanneet omaa työtäni ja toki aina pyrin kehittämään itsestäni aina vaan parempaa asiakaspalvelijaa ja myyjää, joka ottaa huomioon asiakkaan monipuolisesti, eikä vain euron kuviot silmissä.

    VastaaPoista