maanantai 14. lokakuuta 2013

Peloista pimein

Olen pienestä pitäen pelännyt kuollakseni pimeää. En vieläkään yksinollessani 24 ikävuoden jälkeen nuku öitä ilman yölamppua.
Musta kuvastaa usein pimeyttä.
Ensimmäiset muistikuvat pimeästä oli lähimetsämme.
Rakastin siellä hengailua, meillä oli omat leikkipaikat, oma svingimesta.
Mutta pimeän tullen, ei minua saanut sinne millänsäkään.
Mikäli jouduin hieman vanhempana kulkemaan sitä tietä, joka kulki metsän vierestä, yksin ollessani juoksin tuon pätkän.
Pimeässä olen aina pelännyt, säpsähtelen omia ääniäkin.
Aloitin taas monen vuoden jälkeen iltakävelyt. Valitsin helppoja tuttuja reittejä. Valaistuja. Silti aina hätkähdin pientäkin rasahdusta, enkä voinut luottaa siihen etteikö pusikosta kohta hyökkäisi jokin.

Totta puhuen en tiedä mikä siinä pimeydessä pelottaa. Ehkä se, etten voi tietää mitä siellä on.
Eilen kuitenkin tein poikkeuksellisen ratkaisun, vaikkakin sitä olin jo sulatellut muutaman päivän ajan.
Tiesin erään reitin, kinttupolkua ison metsän ja pellon välissä. Ei katuvaloja, ei talojen soihtuja. Vain pimeyttä ja metsää.
Päätin tänään lähtiessäni kotoa kävelylle, että koitan tehdä sen mitä olen koko ikäni pelännyt:
Kävellä pimeää metsäreittiä.

Reippaan puolen tunnin kävelyn jälkeen saavutin sen polun alun. Totta puhuen, mietin ennen pimeyden alkamista kääntymistä takaisin. Mutta en halunnut. Olin tullut jo näin pitkälle päästäkseni tavoitteeseeni, joten avasin kännykästä taskulamppu-sovelluksen ja annoin mennä.
En juossut, vaan kävelin rauhallista tahtia.
Totta hitossa säikyin kaikkia ääniä (myös esimerkiksi auton tööttiä :D), mutta päästessäni taas tavalliselle valaistulle tielle, en voinut kuin olla onnellinen. Minä tein sen!!

Se matkan viimeinen sillan pätkä, jossa on huono näkyvyys ja pimeätä (ja jossa eräs pyöräilijä vahingossa pelästytti), ei tuntunut enää niin pahalle kuin ennen ja kävelin sen ilman taskulamppua.

Uskoisin, että kun on 2 vuotta eletty jo unelmaa ja peloista on moni poistunut: "Onnistunko? Palvelenko asiakkaitani parhaimmalla mahdollisella tavalla? Uskallanko? Entä jos tuleekin totaalinen stoppi, enkä myy mitään?" ja niin edelleen. Mutta yhä, kahden vuoden jälkeen teen tätä, nyt vielä oikeasti saan tehdä vaikka joka päivä jos siltä tuntuu! (Ja jos joku päivä ei huvita tehdä, niin ei huvita tehdä mutta silloin myöskään sitä rahaa ei kirstuun tule, vastuunkantaminen itsestä ja omasta taloudesta triplaantuu huomattavasti.)
Tästä jatkamaan vain sillä, että kohtaamalla pelon voi vain saada entistä enemmän itselleen elämältä!
Ehkä jokin päivä uskallan avata sen tuotetyytyväisyyskyselyn... :D

Kiitos Cosechan asiakkaille ja tukijoille, ilman teitä ei olisi Cosechaakaan. ♥

♥ Mirka 

 Psst.. Verkkopuodin tuotekategoriat ovat täynnä ja OUTLET-laarin tyhjennys on käynnissä: Huomiseen 15.10.2013 saakka saat 20 % lisäalennuksen kaikista OUTLETin tuotteista (lasketaan siis jo alennetuista hinnoista) koodilla TYHJENNYS, www.cosecha.fi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti