maanantai 7. tammikuuta 2013

Tuskaa ja hikeä

Kuten olen jo tuonut sen ilmi aikaisemmissa kirjoituksissa, en ole viime kuukausina voinut kovin hyvin. Minua vaivaa kovat vatsakivut joiden tähden on tehty tutkimuksia tutkimusten perään, mutta mitään ei ole löydetty.
Minun on pitänyt jo kirjotella muutaman kerran tänne viikonlopun aikaan, mutta en vain saanut aikaiseksi. Tai sain, pari ensimmäistä lausetta, jonka jälkeen inspiraatio hävisi kuin tuhka tuuleen ja jäin vain katselemaan aloitettua tekstiä. Luovutin. Ei ollut se päivä siis kirjoittaa.

Kun perustin blogin verkkokaupan ohelle, halusin tehdä siitä sellaisen, jossa voi törmätä niin minun arkipäiväisiin asioihin kuin mitä se on tehdä käsitöitä. Olen kuitenkin ollut hirmu laiska kuvaamaan esimeriksi työvaiheita, aina jotenkin se kamera tuntuu olevan niiiin kaukana. Tällä hetkellä elämäni pyörii aikalailla sänky - sohva - ompelukone - tietokone -akselilla. En uskalla lähteä mihinkään reissuille, en viihdy kaupungilla tai kaupoissa, enkä edes ole jaksanut kiertää kirppareita, joiden kiertäminen on todella iso intohimo minulle. Syynä on tosiaan nuo vatsakivut. Ne kun tulevat välillä yllättäen ja niin rajusti, ettei niihin auta määrätyt kipulääkkeet, ainoastaan selällä makuu. Kylki- ja mahanukkujalle viimeiset kuukaudet ovat olleet aika hirmuisia, kun on pitänyt opetella nukahtamaan joko selällään tai oikealla kyljellä (rakastan mahallani tai vasemmalla kyljellä nukahtamista).
Elämä aikalailla siis pyörii neljän seinän sisällä ja ainoa pelastukseni on tällä hetkellä maratoniina pitkien TV-sarjojen katselu sekä ompeleminen, kun vointi sen sallii.

Tein joulunaikaan kaksi tilausta. Toinen tuli Etelä-Euroopasta ja toinen tutusta verkkokaupasta Hyvinkäältä.
Ei ainakaan voi sanoa, että toimituksissa olisi mennyt kauan. Euroopan paketit lähetettiin torstaina ja olivat perillä seuraavana keskiviikkona. Otetaan huomioon, että tiistai oli pyhä, toimitus vajaan 4000 kilometrin päästä ei  siis ollut mikään hidas. Viikonlopun ajan ne seisoivat Helsingissä lentokentällä.


Kuten kuvasta (ja verkkopuodin varastosta) varmaankin arvaa, paketissa oli taas tutuksi tulleita kukkaronkehyksiä. Näistä bonuksessa oli (niin noissa mineissä kuin isommissakin) kolo, reikä tai muu vastaava, johon saa esimerkiksi avainkaulanauhan lukon kiinnitettyä, jolloin niitä voi roikottaa esimerkiksi kaulassa tai pienimmät voi narulla kiinnittää isompaan.

No toinen paketti tuli Matkahuollon pakettina yhdessä yössä.
Olin saada hermoromahduksen, kun avatessani pakettia huomasin, etten ollut saanut kännykkäpusseihin tulevia hakoja kuin 15 kappaletta, kun tilasin kuitenkin sen 150 kappaletta. Pakkaajalla oli kuitenkin käynyt täysin inhimillinen erehdys, eikä ollut katsonut lähetyslistaa että tilauksessa piti olla 10 haan pusseja 15, eikä vain 15 hakaa. Näiden puuttuvien 135 haan pitäisi tulla näinä päivinä postitse kotiin.

Muutenhan tilaus oli mennyt oikein mallikkaasti, eikä minulla ole muutenkaan pahaa sanottavaa tuosta lafkasta, pitäähän nyt itsekin ymmärtää verkkokauppiaana että joskus vain käy inhmillisiä erehdyksiä.  Meinasihan tuossa eilen pakatessani tilauksia, lähteä kaksi eri tuotetta vääriin koteihin, mutta kuiteista tarkistettuani asian, huomasin asian oikeellisuuden jo ennen kuoren sulkemista.

Tarvikkeiden mukana tuli IHANIA kankaita, joita olin kuolannut jo pidemmän aikaa.
Pöllöjä vihreänä ja valkoisena, retromaisia kauriita sekä söpöjä maatuskoja.

Niistä hiki ja tuska sitten iskikin. Perjantaina toki aloitin ompelemaan ja sainkin tehtyä muutaman taskullisen kukkaron. Lauantaina päätin tehdä näistä ihanuuksista ja muistakin loppuneista kankaista kännykkäpusseja.
En tajua miten se lauantai tuntuikaan niiin tuskaiselta. Vatsaa särki ja mielenkiinto oli nollassa. Kun mielenkiinto oli nollassa, keskittymiskyky alkoi häiriintymään ja eipä sitä sitten ompeluvirheiltäkään vältytty.
Hermostuksissa sitten luovutin kokonaan hetkeksi ja painelin tuonne pakkaseen ottamaan muutaman kuvan perjantain kukkaroista.

Kumma miten se ulkona oleminen, hetken aikaa rauhoittuminen saa aikaan. Päätin koittaa uudelleen ja sainkin kuin sainkin monen tunnin työn päätökseen. Jostain syystä nämä pussukat vetivät hermoja kireämmälle ja ompelussakin meni huomattavasti pidempään kuin normaalisti. Aina ei vain ole hyvä päivä ommella, mutta sainpa ne kuitenkin valmiiksi. Jälkikin oli loppujen lopuksi siistiä, vaikka sitä joutuikin muutamia kohtia hieman uusimaan...


Tuskaa ja hikeä. Ne ovat kuitenkin nyt onnellisesti listattuna ja tänään aamulla sain kaikki tuotteet laputettua ja varastoitua. On kuitenkin hyvin tärkeää, että nyt kun olen sairaana, on minulla jotain mielenkiintoista tekemistä silloin kuin sitä jaksaa tehdä. Se nyt tästä vielä puuttuisi että henkinen puoli prakaisi... :(

- Mirka -

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti