perjantai 28. syyskuuta 2012

Testauspuuhissa

Olen koko viikon istunut tietokoneen edessä ja miettinyt, että mitä tekisin seuraavaksi. Muutama olkalaukku on ollut mietinnässä, semmoinen kunnollinen laukku, mikä sopii esimerkiksi opiskelijalle, joka tarvitsee mukaansa kaiken muun normaalin tavaran lisäksi esimeriksi koulukirjoja ja esimerkiksi miniläppärin. En ole kuitenkaan saanut sitten piirrettyä yhtä laukun etukappaletta pidemmälle. Jokin siis mättää, mutta mikä? Mistä löytää se inspiraatio? Vai onko se tämä stressi vain, joka vaivaa enkä pysty keskittymään luomaan uutta?
No ainakin yksi iso stressikapula on poistettu, kun keskiviikkona tilasin 100 kappaletta kukkaronkehyksiä, mutta niistä sitten enempi kun ne saapuvat!

Tänään kuitenkin sain idean kokeilla koeversiota pienemmästä lompakosta, kuin nyt myynnissä olevasta mallista. Mietin jo keväällä tehdessäni noita suurempia malleja, että ihmiset kuitenkin kaipaavat pieniäkin lompakkoja. No yksi helpotus heille on kukkarot, mutta onhan niitä pienempiäkin lompakkomalleja maailma pullollaan. Ei siis muu auttanut kuin alkamaan saksimaan kangasta.


En katsonut lainkaan kelloa, kun väkersin tätä koeveriota, joten en tiedä kuinka kauan tämän valmistamiseen meni aikaa, ei kumminkaan tuntia pidempää. Tollainen pieni on kuitenkin helppo väkertää. Alunperin suunnittelin sen olevan pidempi, mutta jotenkin näytti aivan hölmöltä jos korttikoteloiden välissä olisi ollut kamalan iso väli.


Ainoaksi ongelmaksi ehkä muodustuu se, ettei lompakossa ole erillistä pitkää sivua kuiteille ja seteille, vaan ne joutuu taitamaan keskeltä (pitkät kuitit useampaan osaan) ja taittamaan korttien ylimpään lokeroon. Ei siinä mitään, kyllä ne sielläkin pysyvät mutta entä jos haluaa setelinsä suorina? Nimimerkillä en tykkää ruttuisista seteileistä, vain sileistä.


Yksi osa lompakossa, joka myös mietitytti, oli kolikot. Vanhassa mallissa päälipuoli on kokonaan sileä, eikä siinä ole mitään muuta kuin neppari, jolla lompakko suljetaan. Tässä mallissa kolikkopuoli on päällä, kuitenkin harkitsen vielä onko ketjupuoli parempi olla samalla puolela kuin lompakon "sulkunappi"?

Lompakko siis suljetaan kuminauhalla ja lompakkoon sopivalla napilla. Tietysti tässä voi vielä soveltaa ja mahdollisuuksia on mm. magneettilukko, neppari tai tarranauha. Mutta toisaalta onko ne niin nähtyjä jo lompakoissa? Kaivaittaisiinko sitä jotain uutta sulkemiskikkaa? Kuminauha tietysti venähtää käytössä, mutta niin tekee myös muut sulkemistekniikat. Toisaalta kuminauhassa on se hyvä puoli, että alussa se antaa myöten molempin suuntiin ja kuminauhasulusta aina voi tehdä hieman tiukemman, kuin laittaisi esimeriksi sen kankaasta ja sulkisi nepparilla.



 Asia saa jäädä hautumaan viikonlopuksi, nimittäin viikonloppuna ei kyllä kerkeä sitten tekemään mitään niin tietokoneella, eikä varsinkaan ompelukoneella, mutta ehkäpä kirppareilta löytyisi kankaita ja trooppisten eläinten talosta inspiraatiota... ;)

- Mirka -

Ps. muistakaa se synttärikisa!!

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Synttärit lähenee!

Olen inspiraatioihminen. Tarvitsen inspiraation tähän kirjoittamiseen ja tänään se ei vaan tule. Ei iske salama taivaalta, joten jätetään se johonkin toiseen kertaan.

Haluaisin kuitenkin muistuttaa, että Cosecha on maanantaina 1-VUOTIAS!! A-pu-va!
Mun unelmani, mun rakas unelma on totta ja en voisi olla tähän viimeiseen vuoteen tyytyväisempi.
Paljon on opittu, paljon on koettu ja paljon on aivan ihania ja upeita ihmisiä tavattu!
Kiitos.

Mutta jotta ihan ei pelkästään menisi lässyttelyksi, pitää mainostaa Cosechan kilpailua!

Kilpailuun pääset tästä.


- Mirka -

tiistai 25. syyskuuta 2012

Käsintehty design valtaa Hansatorin marraskuussa - hae mukaan!


Dear Design on ensisijaisesti nouseville kyvyille ja pienille käsityöläisille suunnattu uusi myyntitapahtuma. Väännät sitten metallia tai puuta, tai suunnittelet vaatteita, tai jotakin aivan muuta, olet tervetullut mukaan!

Tapahtuma järjestetään Turussa kauppakeskus Hansan keskustorilla lauantaina 10.11.2012 klo 10-18. Yksi myyntipaikka on kooltaan 2 m x 2 m ja sen voi sisustaa vapaasti haluamallaan tavalla. Paikkaan ei sisälly pöytää tai muita kalusteita.

Myyntipaikan hinta on 40 €, sisältäen myös tapahtuman markkinoinnin, mm. viikon radiomainonnan Hansassa. Myyntipaikan voi halutessaan myös jakaa kaverin kanssa.

Edellytämme, että myytävät tuotteet ovat itse suunniteltuja sekä käsintehtyjä, ei jälleenmyyjiä! Tapahtuma järjestetään hyvässä talkoohengessä, ja toivomme erityisesti pienempien tekijöiden saavan tätä kautta osaamistaan esille.

Hae tapahtumaan myyjäksi vapaamuotoisella hakemuksella, jossa kerrot tuotteistasi. Hakemukset osoitteeseen:
deardesign@live.fi viimeistään 7.10.2012 mennessä!

Myyjille ilmoitetaan valinnasta mahdollisimman pian haun päätyttyä. Otathan huomioon, että mikäli tulet valituksi mukaan, ilmoittautumisesi on sitova. Paikkamaksun tulee olla suoritettuna 28.10.2012 mennessä. Paikkamaksua ei palauteta mikäli myyjä estyy osallistumasta tapahtumaan, poislukien selkeät sairaustapaukset.

Terveisin
Dear Design -tiimi

Lisätiedot ja tapahtumaa koskevat tiedustelut sähköpostitse deardesign@live.fi ja Facebookissa Dear Design


lauantai 15. syyskuuta 2012

Olkalaukkujen täsmäisku

Nyt syksyllä kesälaukut on jo piiloteltu aika hyvin takaisin kaappien pohjille, on kysyntää laukuille, jotka voi sulkea ja joihin voi kätkeä tavaraa enemmänkin kuin sen lompakon ja kännykän.

Siinä mielessä olkalaukuille on ollut tilausta. Ne ovat sopivia, käteviä, olan yliheitettäviä.
Niihin mahtuu kaikki tarpeellinen esimerkiksi kauppaan tai kirpparikierrokselle:
Kännykkä, lompakko, avaimet, mahdollisesti jotain muuta pientä sälää sekä esimerkiksi kestokassi.
Idea siis oli pyörinyt koko kesän mielessäni, kun itse olen varsin kova kiertämään kirppareita, ei ole montaa sunnuntaita jäänyt pois kesän ajalta pois, kun kirppareista on ollut puhetta.
Olen vapaa-ajalla sellainen, etten raaski, enkä jaksa kantaa mitään isoja laukkuja. Tahdon sen olevan sopivan pieni, joka kulkee kätevästi edessä, johon kuitenkin mahtuu tavarat, niin ettei minun tarvitse pitää niitä kädessäni.

Sitten se tuli vihdoin ja viimein tehtyä. Ensin tein sellaisen setin Lumppulaan (Facebookin retroryhmä: Rättei, Lumpui ja Retroi) elokuun kuukautisarvontaa varten. Voittajalle matkasi setti, jossa oli itse ko. laukku sekä kännykkäpussi sekä vetoketjullinen kukkaro.


Kankaat kyseiseen settiin on lahjoitettu jo yli puoli vuotta sitten. Tarkoitus oli alunperin tehdä viime talven mukainen kolmen pussukan setti, mutta jotenkin tuntui oikeammalta tehdä tämä setti. Näille kuitenkin on paljolti enemmän käyttöä, kuin tavallisille yksittäisille pussukoille.  

Siitä se idea sitten lähti, ensin tuli tehtyä pöllö-olkalaukku tilauksesta ja sitten niitä tulvi. Tällä hetkellä olkalaukkuja on myynnissä seitsemän kappaletta ja kyllä, ihan varmasti niitä on tulossa lisää! Voin suositella kyllä ehdottoman lämpimästi, että ovat mitä parhaimpia malleja kirpparien ja kauppareissujen ajaksi! Kädet ovat vapaana koko reissun ajan, mutta silti kaikki pysyy mukana. Laukkujen hihnoissa pieniä eroja, juurikin sen takia että on niitä, jotka tykkäävät lyhyemmistä hihnoista ja sitten on heitä, jotka tykkäävät on myös pidempiä hihnoja. Itse tykkään, että laukku tulee noin navan kohdalle, jolloin minulla on siihen koko ajan tunto ja saan sen helposti auki.


Olkalaukut löytyvät täältä ja ne ovat hinnaltaan jokainen 19,90 €  kappale :)

lauantai 8. syyskuuta 2012

Hiljaiseloa vai onko sittenkään?


Siitä on nyt jo muutama viikko, kun Ruskolla järjestettiin Ruskopäivät ja pitihän niistä jo aikapäiviä sitten rupatella, että mitä kaikkea siellä tapahtuikaan. Mutta syystä ja toisesta, olin aina väsynyt tai oli jotain muuta kiirettä tai en ole edes kerinnyt pöytäkoneelle, jossa olisin pystynyt muokkaamaan kuvat julkaisukelpoisiksi, joten aina vain aikaa on kulunut, enkä ole saanut edes kirjoitetuksi.

Nyt ajattelin, että otan itseäni niskasta kiinni ja kirjoitan!
Olen siis hyvin kiireinen näinä päivinä, Cosecha työllistää aika paljolti, mutta niin työllistää myös ihan päivätyö. Siellä työpäivät, kun saattavat ihan normaalistikin venyä sinne kymmeneen tuntiin päivässä, niin ei sitä iltaisin jaksakaan enää paljoa mitään.

Aloitetaan nyt niistä kolmen viikon takaisista Ruskomarkkinoista.

Eli sain sähköpostia elokuun alussa, jossa minua pyydettiin tulemaan myymään tuotteitani Ruskomarkkinoille. No tottakai oitis olin mukana ja mukavaa siellä oli! Ihmisiä riitti ja sääkin suosi! Ei tullut vesipisaran vesipisaraa ja oli äärettömän lämmin, että farkutkin piti kääriä ylös ja sai kyllä tepastella t-paitaisilla ilman villatakkeja. Uusia tuttavuuksia tuli vastaan ja olipas siellä Ruskon VPK:lta työnäytös: He esittelivät kuinka vanhasta Ford Mondeosta tehdään avoauto. Oikeasti siis tilanteessa oli kyse siitä, että se oli näytös, kuinka pelastuslaitoksen palomiehet pelastavat kolarissa jumiin jääneen henkilöauton kuljettajan tai matkustajan irrottamalla katon.

No siinä sitten meni muutama viikko ettiäpäin, ja sainkin tehtyä jotain verkkopuotiinkin myyntiin. Olen pyrkinyt siihen, että jos vähintään kaksi tuotetta viikossa pystyisin tekemään ja saamaan verkkopuotiin esille, olen todella tyytyväinen. Tähän mennessä kokeilu on onnistunut lähes täydellisesti. ;)

Viikko sitten olin Loimaalla. Kylmässä, koleassa ja viileässä syksysäässä syyskuun ensimmäisenä päivänä. Vettä ei satanut onneksi kuin vasta iltapäivästä, mutta sen sijaan tuuli oli viimaisen hyytävä ja erittäin kova.
Ihmisiä kuitenkin riitti hyvin, aina iltapäivä yhteen saakka, kunnes päätin sateen vuoksi pakata kamppeet. Ei ollut mitään järkeä pitää kosteassa sateessa kankaisia tuotteita, varsinkaan kun pieni katos oli todella pieni, eikä oikeastaan suojannut kuin ihan keskeltä. Muutenkaan kun pöytään montaa tuotetta mahtunut, ei ollut mieltä jättää muutamaa myyntitavaraa esille, vaan totesin parhaimmaksi pakata kamppeet. Olihan siellä oltu jo puoli yhdeksästä, eikä markkinahumua olisi kestänyt kuin vajaan tunnin. Ihmisetkin olivat aika hyvin kadonneet, kukapa siellä sateessa nyt viihtyisikään?

Sitten taas katsetta suunnataan eteenpäin, noin kolmen viikon kuluttua Cosechan verkkopuoti on vuoden vanha. Vuosi on siis kulunut siitä, kun avasin sen. Miten ihmeessä voi tuntua siltä, että on siitä mistä vuosi sitten lähdettiin, on kulunut hurjan pitkä aika ja matkan varrella on opittu vaikka ja mitä, niin kuitenkin tuntuu että tämä vuosi on kuin singahtanut? Lähetin tänään myös uutiskirjeen sellaisen tilanneille ja jo siinä mietin, kuinka ihana tämä kulunut vuosi onkaan ollut. Olen löytänyt itselleni ihanan rakkaan harrastuksen, jota harrastan ja voinen harrastaa vielä monet kymmenet vuodet, olen tavannut aivan ihania uusia ihmisiä, joiden kanssa on tehty ja tullaan tekemään unohtumattomia tapahtumia. Minun suunnittelemani ja valmistamani vaatteet ovat päässeet oikealle catwalkille ja minulla on aivan ihania asiakkaita.
Joskus sitä on vain niin sanaton, että on hyvä vain sanoa: Kiitos.


Kiitos teille kaikille, jotka ovat tehneet unelmastani totta!