maanantai 31. joulukuuta 2012

Sin se vuosi taas män.

Tänään käytyäni viemässä päivän tilaukset postiin, mietin että kuinka hyvin tuo tämän hetkinen loskainen sää sopisi maaliskuuhun. En ole ollut lapsuuden jälkeen sitten kovin talvi-ihminen. Rakastaa kesää, rakastan lämpöä. Ja se saakin ajatukset aina palaamaan kesään. Siihen aina viimeisimpään. Viime kesäinen sää oli kylmä, ei ollut kovin montaa hellepäivää Suomessa, muusta maailmasta en oikein tiedä.

Kun mennään taaksepäin, mitä lkaikkea vuonna 2012 tapahtui, niin koen olevani vuotta viisampi, järkevämpi ja avoimempi uudelle, mutta silti halu säilyttää vanha fiksuus.

Viime keväänä tuli käytyä kerran kuussa Retrotorilla, ei minusta ihan joka toiseen viikonloppuun ollut. Varsinkin kun oikeasti sunnuntait on pyritty pyhittämään vierailuille.
Siellä Planet Starin Tiia pyysi minut mukaan muotinäytösproggikseen, josta muuten saatiin ennakkojuttu Turun Sanomiin.

Pääsin itsekin jännittäen köpöttelemään lavalle. Olin ylpeä mallitytöistäni, he eivät olisikaan voineet tehdä parempaa näytöstä vaatteiteni kera.


Olin valmistanut ennen muotinäytöstä muutaman laukun, nimenomaan tuollaisen kassityyppisen, joka näkyy ylemmissä kuvissa. Huomasin kuitenkin tehtyäni niitä enemmän, että pidän niiden suunnittelusta, haluan tehdä niitä enemmän ja enemmän. Monta viikkoa mielessäni pyöri, että keskittyisin vain niihin laukkuihin ja muihin pienhärpäkkeisiin ja sitten tein sen. Laitoin vaatteet puoleen hintaan myyntiin ja aloin valmistamaan ainoastaan laukkuja, kukkaroita ja muita pieniä juttuja. Aika näytti sen, että se oli oikea ratkaisu, enkä ole kertaakaan katunut.

Kesä tuli, olimme siskoni kanssa lasten Seikkisrockissa myymässä ja se oli ihanat kaksi päivää. Ympärillä pyöri iloisia ihania lapsukaisia ja sain viettää aikaani myös sisareni kera, vaikka molemmat kuitenkin keskittyivät omien myyntiartikkeliensa bisnekseen.
Cosechan siihen mennessä kertyneen historian aikana Seikkisrock oli suuri menestys, mutta myös pettymyksiä tuli koettua kesäkuussa.

Pettymykset aiheuttivat aikamoisen älämölön päässäni ja oli pakko päästä hetkeksi rauhoittumaan. Lähdin muutamaksi päiväksi ihan rauhassa oleilemaan vanhempieni luokse, vaikkakin he olivat juuri tuolloin omilla matkoillaan, mutta sain olla kolmisen päivää ihan yksin rauhassa ja tavata rakkaita lapsuudenystäviä.

Lepolomalta palattuani aloin suurella sydämellä järjestelemään Cosechan ensimmäistä jälleenmyyjää ompelimo Pinkkiheidiä varten tuotteita. Tuotteet tulivat myyntiin samana päivänä Pinkkiheidin liikkeessä Turussa, kun ompelimo avasi ovensa. Pinkkiheidissä oli myynnissä täysin oma mallistonsa.

Kesällä tuli käytyä sään takia täysin fiaskoksi osoittautuneessa Taivassalon Silakrysäyksessä, johon ehkä ensi vuonna ilmoittautuessani otan sen teltan. Ei siellä kaatosateessa ole kiva yrittää suojella tuotteita ja lopulta päätyä siihen ratkaisuun, että parempi lähteä vain kotiin kuivattelemaan.

Kesän värejä
Kesä kuitenkin meni, vähän turhankin nopeasti ja alkoi kääntyä syksyä kohti. Oli syksyisten tuotteiden suunnittelun aika, joka johti siihen, että valikoimasta löytyi tuttuja syksyn värejä.
Niin ruskeaa, oranssia kuin mustaa.

Kuoseista suosituimmiksi kuitenkin löytyivät Fifties on Fabric -verhojen kierrätysmateriaaleista valmistetut laukut ja kukkarot. Ne myivät hetkessä itsensä, joskus jopa minuuteissa siitä kun olin ne laittanut esille, mutta hyvä niin, että niille löytyi käyttöä ja rakastava ihminen.
Mikään ei ihan oikeasti ole palkitsevampaa käsityöläiselle, kuin nähdä ihmisen iloinen ilme, kun hän löytää sinun suunnitteleman tuotteen, jonka hän haluaa itselleen riemuiten.


Ei jotain hyvää, ilman jotain pahaa. Vaikka olenkin 99,99 % vuorokaudesta yltiöpositiivinen ja uskon, että onni on saavutettavissa pienistä asioista, löytyy minustakin se pessimisti.

Juuri kun Cosechalla meni hyvin, päivätyössä viihdyin, sairastuin. Sairastuminen, jonka syytä ei tiedetä, joka vaikuttaa joka päiväiseen elämään (ja myös valitettavasti öihin), vaivaa yhä. 

Esimerkiksi lokakuussa suuren suosion WÄRK:festissä saanut kukkarokurssi jouduttiin peruuttamaan sunnuntain osalta tämän sairauden johdosta. Minua jäi mietityttämään se yksi ihana tyttö, jota pyysin tulemaan hieman myöhemmin, että pääsisin vihdoin syömään, ei päässyt lainkaan, koska kovat kivut veivät minut mennessään ja minun piti lopettaa siltä päivältä ja seuraavana päivänä oli vain todettava, että parempi pysyä vaakatasossa.

Tässä kuitenkin hieman ihania tunnelmia WÄRK:festistä.





Talven tullen piti alkaa miettimään mitä sitä Cosechalta oikeasti tahtoo. Vaikka sitä on sairaslomalla, on tärkeää saada suunnitella ja ommella, kun olo sen sallii. Sen takia tänä talvena onkin saatu nähdä täysin uusia laukku- ja kukkaromalleja myös ihan perinteisten kunniaksi.


Viime aikoina olen keskittynyt lähinnä kännykkäpussien, tavallisten suorien ja Luisa -kukkaroiden tekemiseen kuin myös mukaan on mahtunut taskullisia kukkaroita. Testivaiheessa on kaksitaskuinen, mutta se ei ainakaan toistaiseksi vaikuta niin hyvältä arjessa, kuin yksitaskuinen,

Jotta talvi ei kuitenkaan jäisi ihan kokonaan laukuttomaksi, olen tässä muutaman päivän väkertänyt uusia malleja laukkuihin. Laukut ovat valmistettu tutuista talven kankaista, mutta syksystä jäi sen verran yli tuota FoF-kangasta, että tulipahan siitä yksi. Ja yksi suosituimmista kuoseista, pöllö-kangas pääsi näihin laukkuihin.
Kukkarolaukkujen valmistuksessa riittää tekemistä, joten niiden hinta on 35 € / kpl ja ne löytyvät ihan laukkuosastolta Cosechan verkkopuodista.


Ja apua! Meinasinkin ihan unohtaa lähes kokonaan sen, että uusiutuihan Cosechan verkkopuotikin!
Se mikä johti uusittuun verkkopuotiin, löytyy aikaisemmasta blogikirjoituksesta.

Kiitos tästä erinomaisesta vuodesta ja nähkäämme ensi vuonna! 
 ♥ Rauhallista, turvallista ja hyvää uutta vuotta 

- Mirka -

P.s. Facebookissa oleva taskukukkaro-kilpailuun voi osallistua 1.1.2012 klo 23.59 saakka! ;)
Osallistu täällä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti