keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Moi!

Suomalaiseen kulttuuriinhaan kuuluu hyvin vahvasti se, että voit mennä kaupungille ja hoitaa kaikki asiasi puhumatta kenellekään.
Siitä on tullutkin mieleen, kun yli vuoden kokemuksella on kiertänyt näitä erilaisia tapahtumia yksi sellainen asia, joka vaikuttaa meidän kaikkien jokapäiväiseen elämäämme. Tämä teksti ei ole arvostelua, vaan myös asiakkaan silmin koettua ja testattua. 

Nimittäin tervehtiminen.
"Moi"
"Hei"
"Terve"
Huomioimmeko toisiamme tarpeeksi? Huomioimmeko me myyjät tarpeeksi pontetiaalisia asiakkaita? Olen tehnyt nimittäin epävirallista tutkimusta kirjaa pitämättä, että yleensä vain yksi tai kaksi myyjää myyjäisissä, tapahtumissa tai muissa myyntivirikettä nostattavissa tapahtumissa tervehtii oma-aloitteisesti.


Olen myös usein puhunut asiasta myyjäkumppanien kanssa, osa odottaa saavansa katsekontaktin asiakkaalta, jotkut puolestaan eivät tervehdi lainkaan. Välillä tuntuu, että kun lähenet pöytää, sitä enemmän myyjä karkaa piiloon. Mutta miksi?
Miksi me pelkäämme puhua mahdollisille asiakkaillemme?
Miksi me pelkäämme ottaa kontaktia toiseen ihmiseeen, kuin viholliseen?

Itse voin myöntää pyrkiväni tervehtimään jokaista pöytäni edestä ohikulkevaa ihmistä, koska olen myös sen huomannut vaikuttavan siihen, että miten  ihmiset tulevat pöydän ääreen katselemaan. Tervehtimättä jättävä, etenkin huonossa paikassa, myyjä jää ihan oikeasti sinne piiloon. Eli tuo kikka toimii myös, mikäli myyjä on "huonossa kulmassa", kuten niitä aina tuntuu välillä olevan ja joskus joutuu niihin itsekin... Testattu on, usko pois!

Joulukuussa olin myyjäisissä Turun messukeskuksessa, jossa tuli nuori tyttö kaverinsa kanssa pöytäni luokse ja vastasi ensin tervehdykseeni iloisesti moi ja sen jälkeen sanoi:
"Sä oot ensimmäinen joka moikkaa!". Hän oli täysin kummissaan, että tervehtiminen on niinkin harvinaista. 
Minusta se on yksi niistä asioista, jotka kuuluvat kunnolliseen asiakaspalveluun.

Tietenkään myyjän vastuulla ei ole se, jos tuo ohikulkija kävelee kuin kuuroksi tekeytyneenä, vastaa tervehdykseen häkeltyneellä hymyllä tai pakenee kuin sotaa. Olet kuitenkin tehnyt silloin tehtäväsi ja tervehtinyt. Eikö sinustakin ole mukavaa mennä asioille, kun sinua tervehditään?

Tervehditkö sinä? Odotatko katsekontaktia? 
Mitä sinun myynninaloitukseen kuuluu?

4 kommenttia:

  1. Olet aivan oikeassa tervehtiminen on tärkeätä. Usein vain asiakkaat oikein säikähtävät kun heille sanoo vain "Moi", luulevat varmaan että myyn heille heti jotain väkisin. Silti pyrin kaikkia tervehtimään. Nyt joulumyyjäisissä oli vaikeata kun olin 5 päivää mykkänä, yritä siinä sitten saada asiakas huomioiduksi. Onneksi oli taudin aiheuttama ja loppui jo! Oikein mukavaa joulunaikaa sinulle! Aila

    VastaaPoista
  2. Juu, se on ihan totta että osa ihmisistä pelkää sitä myydään väkisten. Olenkin pyrkinyt siihen asenteeseen, että tervehdin silti kaikkia, pelkäsivät he tai ei. Saavat sitten itse huomata jos haluavat katsella ihan rauhassa ja ihan rauhassa ostaa.
    Sitten taas jos sanovat katselevansa, niin siihen sanonkin, että "Ihan rauhassa, ei mitään hätää" ja "menen" tekemään jotain muuta, niin saavat ihan rauhassa ostella. Mikään pakkomyyjä en ole, mutta tietysti tarvittaessa kerron tuotteesta, mutta pääasia on se että huomioin asiakkaan heti kun se on siinä. Sitä minä ainakin itse arvostan ostaessani jotain, että minut huomataan. :)

    Mahtavaa joulunaikaa myös sinulle Aila! :)

    VastaaPoista
  3. Kun kauppaani tulee asiakas, tervehdin jokaikisen, jos suinkin olen näköetäisyydellä. Kysyn: "voinko auttaa, vai haluatko katsella?". Kun itse kiertelen messuilla, saatan mennä vain ohi myyjän, mutta yleensä katson silmiin ja tervehdin. Näin ainakin silloin, jos myyjä seisoo ja katselee asiakkaisiin päin.

    Tosiasia on (kuulemma) että asiakas pelkää että hän joutuu kiusalliseen tilanteeseen, jossa on pakko jotain ostaa, jos "antautuu keskusteluun".

    Myyjän tulisi omata hyvä pelisilmä, että erottaa asiakkaan, joka haluaa olla omissa oloissaan ja huomaamattomana. Joillekin on kauhistus joutua pelkästään huomoioiduksi.

    Palaan vielä kauppaan. Tiedän ihan reippaita ihmisiä, jotka eivät mielellään mene pikkukauppohin, kun siellä on myyjä joka koko ajan katsoo ja seurailee. Tämän välttääkseni yritän jättää asiakkaan omiin oloihinsa, jos hän ei alkurepliikkiini sano tarvitsevansa apua.

    Hienovarainen juttu.

    VastaaPoista
  4. Mukavaa, että kyseinen teksti kiinnitti huomiota ja aiheutti hieman keskustelua. :)

    Pointti ei tosiaan ollut se, että jokaista, myös pelokasta, asiakasta ahdistellaan, vaan ihan kyse oli yksinkertaisesti yhdestä sanasta, jota minä ainakin tykkään itse kuulla asiakkaana.

    Itse en tykkää pakkomyynnistä ja täten en sitä teekään, mutta tervehdin ja juttelen - jos asiakas juttelee. Pointti ei tosiaankaan ollut se, että pelotellaan, ahdistellaan ja asetetaan asiakas pelkäämään, vaan yksinkertaisen "moi", "hei" tai "terve" -sanan käytöstä, jota minä ainakin (niin toisena myyjänä kuin asiakkaana) toivoisin kuulevani enemmän. :)

    VastaaPoista