lauantai 8. syyskuuta 2012

Hiljaiseloa vai onko sittenkään?


Siitä on nyt jo muutama viikko, kun Ruskolla järjestettiin Ruskopäivät ja pitihän niistä jo aikapäiviä sitten rupatella, että mitä kaikkea siellä tapahtuikaan. Mutta syystä ja toisesta, olin aina väsynyt tai oli jotain muuta kiirettä tai en ole edes kerinnyt pöytäkoneelle, jossa olisin pystynyt muokkaamaan kuvat julkaisukelpoisiksi, joten aina vain aikaa on kulunut, enkä ole saanut edes kirjoitetuksi.

Nyt ajattelin, että otan itseäni niskasta kiinni ja kirjoitan!
Olen siis hyvin kiireinen näinä päivinä, Cosecha työllistää aika paljolti, mutta niin työllistää myös ihan päivätyö. Siellä työpäivät, kun saattavat ihan normaalistikin venyä sinne kymmeneen tuntiin päivässä, niin ei sitä iltaisin jaksakaan enää paljoa mitään.

Aloitetaan nyt niistä kolmen viikon takaisista Ruskomarkkinoista.

Eli sain sähköpostia elokuun alussa, jossa minua pyydettiin tulemaan myymään tuotteitani Ruskomarkkinoille. No tottakai oitis olin mukana ja mukavaa siellä oli! Ihmisiä riitti ja sääkin suosi! Ei tullut vesipisaran vesipisaraa ja oli äärettömän lämmin, että farkutkin piti kääriä ylös ja sai kyllä tepastella t-paitaisilla ilman villatakkeja. Uusia tuttavuuksia tuli vastaan ja olipas siellä Ruskon VPK:lta työnäytös: He esittelivät kuinka vanhasta Ford Mondeosta tehdään avoauto. Oikeasti siis tilanteessa oli kyse siitä, että se oli näytös, kuinka pelastuslaitoksen palomiehet pelastavat kolarissa jumiin jääneen henkilöauton kuljettajan tai matkustajan irrottamalla katon.

No siinä sitten meni muutama viikko ettiäpäin, ja sainkin tehtyä jotain verkkopuotiinkin myyntiin. Olen pyrkinyt siihen, että jos vähintään kaksi tuotetta viikossa pystyisin tekemään ja saamaan verkkopuotiin esille, olen todella tyytyväinen. Tähän mennessä kokeilu on onnistunut lähes täydellisesti. ;)

Viikko sitten olin Loimaalla. Kylmässä, koleassa ja viileässä syksysäässä syyskuun ensimmäisenä päivänä. Vettä ei satanut onneksi kuin vasta iltapäivästä, mutta sen sijaan tuuli oli viimaisen hyytävä ja erittäin kova.
Ihmisiä kuitenkin riitti hyvin, aina iltapäivä yhteen saakka, kunnes päätin sateen vuoksi pakata kamppeet. Ei ollut mitään järkeä pitää kosteassa sateessa kankaisia tuotteita, varsinkaan kun pieni katos oli todella pieni, eikä oikeastaan suojannut kuin ihan keskeltä. Muutenkaan kun pöytään montaa tuotetta mahtunut, ei ollut mieltä jättää muutamaa myyntitavaraa esille, vaan totesin parhaimmaksi pakata kamppeet. Olihan siellä oltu jo puoli yhdeksästä, eikä markkinahumua olisi kestänyt kuin vajaan tunnin. Ihmisetkin olivat aika hyvin kadonneet, kukapa siellä sateessa nyt viihtyisikään?

Sitten taas katsetta suunnataan eteenpäin, noin kolmen viikon kuluttua Cosechan verkkopuoti on vuoden vanha. Vuosi on siis kulunut siitä, kun avasin sen. Miten ihmeessä voi tuntua siltä, että on siitä mistä vuosi sitten lähdettiin, on kulunut hurjan pitkä aika ja matkan varrella on opittu vaikka ja mitä, niin kuitenkin tuntuu että tämä vuosi on kuin singahtanut? Lähetin tänään myös uutiskirjeen sellaisen tilanneille ja jo siinä mietin, kuinka ihana tämä kulunut vuosi onkaan ollut. Olen löytänyt itselleni ihanan rakkaan harrastuksen, jota harrastan ja voinen harrastaa vielä monet kymmenet vuodet, olen tavannut aivan ihania uusia ihmisiä, joiden kanssa on tehty ja tullaan tekemään unohtumattomia tapahtumia. Minun suunnittelemani ja valmistamani vaatteet ovat päässeet oikealle catwalkille ja minulla on aivan ihania asiakkaita.
Joskus sitä on vain niin sanaton, että on hyvä vain sanoa: Kiitos.


Kiitos teille kaikille, jotka ovat tehneet unelmastani totta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti