maanantai 26. syyskuuta 2016

Olkapussukan tarina ja tulevaisuus

Oli loppuvuosi 2012 kun olkapussukka sai ensimmäisen versionsa. Se oli isohko, leveä ja aikas matala. Tein niitä muutaman, myinkin niitä muutaman. Sitten keväällä 2013 aloin itse kaipaamaan itselleni tapahtumiin myyntipussukkaa ja juuri silloin olin saanut itselleni uuden kortinlukijan, tuon mustan mötikän jonka halusin kulkevan aina mukana.



Näin ollen siis syntyi jo silloin olkapussukka! Tätä mallia myytiin paljon messuilla ja kesän tapahtumissa, sitten tuli toiveita että jos laukussa olisi säädettävä hihna ja jotenkin vain itse pussukka jäi kukkaroiden ja kännybägien alle, kunnes se sitten poistui valikoimasta.
Keväällä eräs asiakas pyysi tekemään tällaisen, mutta toisena puolena olisi musta ja toisena valkoisia palloja mustalla pohjalla. Se toimi! Se ihan oikeasti toimi ja näytti hyvälle, Mirkalta jäi nyt vaan kiiressä kuva nappaamatta.

Kesän aikana tapahtumia kierrellessä kuultiin yhtä sun toista toivetta, että tarttiss saada takaisin tuotantoon ja mikäs pikkufirman etu se ei olisi jos pikapikaa ei otettaisi? Nyt syksyn tullen, kesäkauden loputtua on taas (vain hieman) enemmän aikaa tehdä muutakin kuin pakollista.
Ensin tuli KAMU™-tuplakukkaro takaisin ja nyt viime perjantaina Olkapussukka.

Olkapussukka tuli hieman uudistettuna:
Nyt siinä on itsessään säädettävä hihna, taustapuoli ja laukun yläosa ovat aina mustaa erittäin hyvää paksua 100 % puuvillaa ja laukun etuosa tuo iloa elämään! 
(Saa sitä laukkua ihan kokomustanakin, jos niikseen tahtoo!☺)




Olkapussukka S™ eli olkapussukka syvä on uudistettu malli vanhasta olkapussukasta. Ensimmäiseen versioon saatiin mustapohjaisia kankaita, väriläiskiä on tulossa hieman myöhemmin! ♥

Mutta jos on S-koko, niin täytyy sit olla levveeeeeeki ;)
Tästä lisää hieman myöhemmin! 




♥:llä Mirka

torstai 15. syyskuuta 2016

Yrittäjyyden kulmakivi

Ole hip, pysy tahdissa, pysy hereillä. Tarkkaile. Ole ystävällinen, et koskaan tiedä mikä ovi avaa minkäkin mahdollisuuden.
Hieman vajaa 2,5 vuotta yrittäjyyttä takana, olen hirmuisen tyytyväinen aikaansaannokseen ja täydellisen ylpeä itsestäni.


Mutta väsy meinasi iskeä tai rehellisesti sanoen iskikin. Ne päivät, oikeastaan viikot ja kuukaudet kun teit vain töitä, seitsemän päivää viikossa, joka päivä aamuseitsemästä iltayhdeksään, jopa yhteentoista, käyden vain kotona nukkumassa, alkoi näkyä. Alkoi näkyä siinä että tulosta tuli - mutta väsykin iski.

Olen pitkään jo halunnut palata takaisin blogin pariin, ei vaan just nyt oo ollut aikaa - eikä sen puoleen inspiraatiotakaan kirjoittaa. Se on iso asia, että kirjoitat fiilikset ylös tai mitä tahansa ikinä sitten rustaatkaan, täytyy siihen olla aikaa ja jaksamista. Mikäli sen tekee toisella kädellä ilman todellista ajatusta, ei se homma vaan skulaa.

Hommat on muuttunu tän vuoden aikana ihan törkeen hullusti. Mun koti on taas koti (sekasorron koti), töitä ei siellä tehdä, paitsi paperi- ja tietokonehommat mutta nekin on haaveissa siirtää työhuoneelle. Työhuone on ollut mitä ihanin asia, mitä oon keksinyt koska nyt mun kaksio on taas kokonaan mun koti ja tässä oon todennu että vähän pienemmälläkin kuin 60 neliöllä pärjäis.

Elokuussa aloitti palkattu työntekijä. Susanna on ollut ihan mielettömän ja jopa korvaamattoman arvokas, työskentely esimiehenä ei ole tuntunut hassummalta ja iloisin mielin 1,5 kuukauden jälkeen sanon että työhuoneen siirtämisen jälkeen, fiksuin ratkaisu oli palkata työntekijä.
Joulu on tulossa ja kaikki kiireet vasta edessä, kesäsesonki loppus ja nyt olen pystynyt ottamaan iisisti tämän viikon, ilman stressiä että ilman mua pärjätään muutama tunti.

Yrittäjyydessä mahtavinta on se, että sä oot oikeesti oman elämäsi herra. Sä päätät mitä teet, jos vaan sussa on kanttia päättää. Sekin oikeasti vaatii aikamoista rohkeutta että sä teet just sitä minkä sä oot ihan itse päättänyt tehdä.
Aina löytyy neuvojia, asiantuntijoita, kokeneita yrittäjiä, mutta kukaan ei tunne sua ja sun liiketoimintaa, puhumattakaan asiakkaista, yhtä hyvin kuin sinä itse. Ja mä ainakin toivon, että voin tarjota just sitä mitä meidänkin asiakkaat kaipaa: Ehkä maailman ihanimpia laukkuja mainiolla asiakaspalvelulla 💜

'

Ihaninta on se että tietää antaneensa kaikkensa, tehneensä parhaansa ja siitä on osoituksena kiitos asiakkaalta. Ja se on kaikista paras kiitos mitä yrittäjä voi saada. 💜

Kiitos! 💜

💜 :llä Mirka

lauantai 16. tammikuuta 2016

Pelkäätkö myyjää?

Mä pelkään.
Pelkään ihan vietävästi, etenkin jos vastapuolella on keski-ikäinen mies.
Heiltä saamani asiakaspalvelu on ollut pelottavaa, vähättelevää ja hyvin vihaista.
Ei osata huolehtia asiakkaan tarpeista.

Asiakkaana en uskalla kysyä neuvoa, ellei myyjä itse ole valmis palvelemaan ja tule kysymään voisinko hän auttaa minua. En kysy ellei ole pakko ja se johtuu tasan siitä, että kokemukset asiakaspalvelusta ovat erittäin huonoja. Asiakkaana minun pitäisi aina uskaltaa kysyä!

Tämä ajatus lähti pyörimään päässäni Ylen dokumenttisarjan 8 myyttiä työstä kolmannesta jaksosta: Suomalainen ei osaa myydä.


Siinä aiheesta keskustelivat suomalaiset mutta myös ulkomaalaiset ihmiset. Suomalaisia myyjiä kuvattiin helposti luovuttaviksi ulkomaalaisten suusta. Osa suomalaisistakin keskustelijoista antoi aihetta epäillä, ettei suomalainen osaa myydä.

Nyt en ota pelkästään esimerkiksi vain keski-ikäistä miestä, vaan yleensä myyjät. Itse olen viime aikoina tarkkaillut monen myyjiä toimia, ihan vain sen takia etten itse sortuisi. Minulla asiakas on kaikki kaikessa, jos asiakasta ei ole, ei ole rahaa pankkitililläkään. Ei ole töitä, eikä ole varaa maksaa vuokraa työhuoneesta saatika omasta kodistakaan. Koska säästöjä pahemmin ole, eikä ole omaisuuttakaan, olen toimivan yrityksen varassa jossa oikeasti asiakas on kaikki kaikessa.

Palkatessani joulukuuksi töihin, arvostin korkeasti yrittäjäkokemusta. Siinä olivat työntekijät hiffaneet sen, että mitä paremmin oman työn hoitaa, sen paremmin jatkossakin on töitä. Jos on ilkeä, eikä palvele asiakasta, ei sitä työtäkään ole.

Kaikkeen ei tarvitse suostua, mutta kamalasti kyllä aina selityksiä löytyy jos jonkinmoista, jopa sille ystävälliselle tervehdykselle löytyy syitä, miksi sitä ei voi sanoa. Saatika hymylle! Se on pieni, aivan itsestä lähtevä asia, joka on kuitenkin sinun kanssasi asioivalle hyvin tärkeä.
Joskus tulee esiin kysymys: Myyjä, pelkäätkö asiakasta?

Mikä sitten on hyvää asiakaspalvelua ja myyntiä?
Itse koen asiakkaana sen, että se on asiakaslähtöistä. Etsitään sitä mitä asiakas tarvitsee ja palvellaan sitä asiakasta juuri siinä. Ei työkaveria, ei mennyttä tai tulevaa asiakasta, vaan juuri sitä sillä hetkellä.

Entä jos sitä asiakkaan kaipaamaa tuotetta ei ole?
Onko sitä mahdollista tilata tai teettä? Jos se ei ole mahdollista, mistä sellaisen asiakas voisi löytää?
Entä ihan pelkästään, missä sijaitsee tuote X?
Osoitetaanko vain että tuolla jossain rivillä seiska vai viedäänkö asiakas sitä katstomaan?


Kerran itse ojensin nuorta myyjäharjoittelijaa, joka sanoi suoraan että olisihan sen voinut vain sanoa että se on tuolla kassan vieressä. Tälle kerroin että asiakaspalveluun kuuluu asiakkaille tuotteiden sijainnin näyttäminen. Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun olen kuullut sanat "Se on siellä jossain hyllyrivissä 7". Sitten juoksea liihotan ympäri sitä seiskariviä löytämättä hakemaani tavaraa.

Tämä ei ole kirjoitus vain siitä, että miten minä kohtelen asiakkaita, eikä tarkoitus osoittaa että täällä heitä kohdellaan hyvin, täällä kohdellaan aina mitä parhaimmalla tavalla kuin osataan ja jos ei osata, siitä halutaan palautetta! Jos joku mättää, haluan sen kuulla.
Tämä on myös ihan mietintöjä myyjälle kuinka voisi sen työpaikan jatkossakin säilyttää. Nykymaailmassa kun mikään muu kuin kuolema ole varmaa.


Asiakkaana toimivia (kyllä, myös minä olen mooooooooonen yrityksen asiakas) haluan herättää siihen, että meillä on valintamahdollisuus. Me valitsemme missä käymme ja mihin käytämme rahamme. Jos se ei miellytä, voimme vaihtaa. Se pitäisi jokaisen myyjän muistaa. Kukaan ei ole korvaamaton, paitsi asiakkaat. Jos niitä ei ole, ei ole bisnestäkään.

Ihanaa lauantai-iltapäivää kaikille, nyt minä painun ompelemaan!

♥:llä Mirka

torstai 17. joulukuuta 2015

Kuulumisia kukkaroiden takaa

Joulu lähestyy.
6 päivää vielä töitä ja sitten on 4 päivää täyttä lomaa.
Olenhan jo useamman kuukauden tehnyt töitä joka päivä, joskus vähän vähemmän ja taas sitten joinain päivinä vähän enemmän (lue koko päivä aamusta iltaan :D).


Vuosi on ollut tähän mennessä ihan huikea, olen tavannut mitä ihanimpia ihmisiä ja Cosechasta on kasvanut kaunis, taloudellisesti toimiva yritys joka tällä hetkellä antaa mulle mun toimeentulon. Siitä olen niin kiitollinen, olen kiitollinen joka hetkestä kun minulla on töitä ja minulla on Cosecha.

Vuosi sitten istuin, varmasti yhtä väsyneenä, mutta yhtä iloisena ja onnellisena. Odotin että josko joulu olisi ohitse ja kiire hieman hellittäisi. En näemmä ollut viime joulusta sitten oppinut, ettei töitä voi jättä viime tinkaan, jos ei halua herätä aamulla viideltä ompelemaan ja ommella siihen asti kunnes myyntitöihin pitää painella.
Tänäänkin juttelin ties mitä ihmeellisimpiä asiakkaille sanojen mennessä sekaisin.

Mutta kohta se helpottaa, jouluna saan nukkua, syödä rauhassa, katsoa leffoja, olla vaan!


Sen jälkeen alkaakin uusi ja jännä aikakausi mun elämässä:
Työhuone muuttaa pois kotoa.
Vuokrasin täältä Turusta, noin 10 km päästä kotoa työhuoneen. Se on 31 neliön koppi, mutta juuri sopiva minulle. Sinne saan teollisuusompelukoneen ja muut härpäkkeet ja vihdoin ja viimein koti on taas KOTI!
Työmatka on jatkossa noin kakskytä minuuttia, ellen sitten kiirehdi bussilla sinne taikka lähde kotoa juuri ruuhka-aikaan tai vaihtele reittiä kuten yleensä mulla on tapana. Mikään ei ole tylsempää kuin ajella samoja reittejä päivästä toiseen! :D

Kevättä odottelen kovasti, helmikuussa olen lomalla ja maalis-huhtikuussa saapunee uusi vekotin, joka helpottaa ja nopeuttaa tuotantoa. Sitten onkin jo pian kesäsesongin alkamisaika ja täällä kovasti sitten jo siihen valmistaudutaan!


Keväälle on tulossa myös kymmeniä uusia kuoseja vanhojen loppuessa, aikansa kutakin. Ikisuosikkeja kuten värikkäitä pöllöjä ja kettuja nyt meillä on ihan riittämiin ja niitä tarvittaessa saadaan lisääkin. Kissanpäiviä tehdään muistakin kuin pelkästään TUPLIS 10 cm -tuplakukkaroista ja uusista NAPAKYMPPI-tuplakukkaroista.
Jälleenmyyjille lähetetään uusia paketteja kevään korvalla.

Mutta sitä ennen, kuusi yötä, kuusi päivää ja ansaittu joululoma. <3

Ihanaa iltaa kaikille, viettäkää ihana joulu!

♥:llä Mirka

torstai 26. marraskuuta 2015

Käsityökorttelin joulu

Koska mulla ei oo sellaista työyhteisöä mitä palkkatöissä olevalla on, on mun yhteisöni koostunut aika pitkälle Suomen käsityöyrittäjien porukasta. Tästä on löytynyt useampi ystävä ja laaja verkosto. Heiltä saa tukea vaikeisiin tilanteisiin ja he elevät myötä myös ilossa!
Mikä sen ihampaa kuin aloittaa päivä lukemalla mitä muille työkavereille kuuluu ja mitä he juuri tänään touhuavat.

Käsityökortteli on taas muille kuin meidän jäsenille se näkyvä puoli sitä me tehdään yhdessä. Me järjestetään yhdessä tapahtumia, tempauksia ja yhteistä kivaa niin töissä kuin töiden ulkopuolella.

Myös pian alkaa joulukausi tai se on jo alkanut. Vuoden kiireisin aika ja siihen on hartaasti valmistutauduttu koko syksy. Tämän kauden starttaa Käsityökorttelin joulu, joka kokoaa yhteen reilu nelisenkymmentä yrittäjää. Me keräännytään jokainen omassa kodissamme Facebookissa sijaitsevaan Käsityökortteli -ryhmään.

Tapahtuma on kaksipäiväinen ja kestää torstai-illasta perjantai-iltaan,
Cosechalta on luvassa uutta kukkaroa NAPAKYMPPI-tuplakukkaro -muodossa sekä huutokauppaa, erikoistuotteita ja salamatarjouksia! Kannattaa siis heilua kummatkin illat meidän mukana!
Pääasiallisesti Cosechan riennot tapahtuvat iltaisin, perjantaiaamupäivä menee ompelemisessa ja tilauksien käsittelyssä. :)


OHJEET KÄSITYÖKORTTELIN JOULUUN!

1. Voit tehdä tilauksia ihan normaalisti verkkokaupassa, mikäli haluat että tilauksesi jää odottamaan muita tilauksia, kirjoitathan siitä tilauksen lisätietoja kohtaan! :)

2. Toimituskulut 26.-27.12.2015 ovat vain 1,90 € / 1. tilaus.
Eli jos teet useamman tilaukset, voidaan ne yhdistää, jolloin maksat vain toimituskulut vain kerran! Mikäli sinulla on jo tilaus sisällä, valitse yhdistämnen!

3. Huutokaupat tapahtuvat torstaina ja perjantaina klo 21. Kesto on 2 h ja ne päättyvät 23.00, viiden minuutin säännöllä eli jos huuto tapahtuu esim. 22.58, siirretään sulkeutumisaikaa klo 23.03 saakka. Viiden minuutin sääntö kestää niin kauan kunnes viimeisestä huudosta on yli 5 minuuttia.

4. Erikoistuotteet ovat ostettavissa verkkokaupasta erikseen Käsityökorttelin joulu -kansiosta, erikoistuotteita on rajoitettu erä ja niitä koskee normaali 30 päivän tyytyväisyystakuu. :)
Erikoistuotteet julkaistaan Facebookissa! :)

5. Cosechan Käsityökorttelin joulu -lahjakorttikilpailu (2 x 20 € lahjakortti) starttaa torstai-illan aikana ja päättyy perjantaina klo 21.

6. Nauti illasta!!

Verkkokauppaan  löydät täältä!


♥:llä Mirka



perjantai 11. syyskuuta 2015

Syyskuulumisia

Kun vuosi sitten elin tilannetta, jossa töitä ei todellakaan ollu tarpeeksi, laskutettvaa ei ollut eikä myöskään tarpeeksi varastoa, tilanne tähän vuoteen on tyystin erilainen.
Nyt ymmärrän miksi myös minun piti käydä ensin kesällä hurjan hyvässä myynnissä sen laskiessa ihan miminiin syyskuussa, oli se että yritystoiminta ei voi toimia sellaisenaan jos se ei tuota tarpeeksi.
Olisi siis tehtävä muutoksia.

Olin kirjoittamassa vajaa vuosi sitten lokakuussa postausta, blogipostausta, jossa olisin kertonut rehellisesti et hei nyt Suomen naiset, tarviin vähän jelppiä. Kuitenki sinä iltana, kun julkaisun piti tulla julki, päätin lähteä viettämään vapaailtaa. Kaveri tarjosi leffan ja kävimme katsomassa suomalaisen elokuvan. Se pisti miettimään ja hieman ennen blogijulkaisun ajastettua ajankohtaa muutin postauksen luonnokseksi. Tuolla se yhä on roikkumassa, mutta nyt en tarvitse enää sitä.

Olen kokenut elämässäni paljon ylä- ja alamäkiä, mutta Cosechan myötä itsetuntemus on kasvanut ja nykyään minusta on syntynyt enemmän analysoija kuin mielen mukaan pomppiva kumipallo.
Analysoisin sen, että viime syksyinen notkahdus kesän jälkeen satui olemaan ihan normaali. Syyskuussa vaan kauppa hiljenee, kesäsesonki on ohi ja joulu alkaa koputella taas. Se ei kuitenkaan ole vielä tarpeeksi lähellä aiheuttaakseen jouluostokset.

Viime vuonna pelkäsin kuollakseni miten yritykseni käy, juttelin siitä ja sain vertaistukea toisilta yrittäjiltä. Se oli ihan mieletöntä, koska minullahan ei ole virallisia työkavereita laisinkaan. Siitä halunkin kiittää käsityöyrittäjäyhteisöämme, että meillä tosiaan on mahdollisuus saada apua toisiltamme, niin ala- kuin ylämäissä.

Pelkäsin viime tammi-helmi-maaliskuun olevan kuoleman hiljaista, pelkäsin että en saa laskuja maksetuksi ja menee pitkä aika ennen kuin kesäsesonki alkaa, mutta kaikki muuttui sen jälkeen kun julkaisin kirjoituksen Älä myy pimeetä pussukkaa. Tämän kirjotuksen myötä sain kaksi uutta jälleenmyyjää, jotka molemmat tilaavat säännöllisesti tavaraa ja se pelastaa myös hiljaisen hetken.

Luulin myös tämän syyskuun olevan kuoleman hiljainen, täytin sitä kaikella mahdollisella ojhelmalla ja lopputulos on nyt syynä että kalenteri on täynnä, ompelukädet loppuvat kesken ja tunnit eivät vain vuorokaudessa riittä. Toki pienoinen lasku myynissä näkyy, koska kesäsesonki on ohi. Tiettyjä tuotteita toki myyn, mutta nyt tähdätään siis syysmalliston luomiseen!

Syysmallisto on ollut mielessäni useita vuosia, syysmallisto olisi selllainen jossa tuotteet kestävät pian tulevat räntäkelit, mutta värejä ta iloa ei puuttuisi niistäkään. Itsekin huomaan pukeutuvani nykyään aivan liian paljon mustaan, vaikka rakastan värejä. No onhan se ihana, että mustaa asua voi piristää esim. pinkillä huivilla, hanskoilla taikka laukulla!

Viime syksynä etsin itselleni syyslaukkua, enkä löytänyt mistään mieleistä. Olisin sen halunnut olla keltainen, mutta eihän nyt keltaisia laukkuja oikein ole!
Nyt tänä loppukesänä ja alkaneena syksynä minulla on roikkunut olalla piskuinen kukkarolaukku. Se on juuri sopivan kokoinen, mutta aina ällistyttävän iso, laukku johon saan hyvin lompakon, ylisuuren kännykän, avaimet sekä myyntitapahtumissa myös maksupääte kulkee siinä helposti jos poistun myyntipisteeltä. Se ei paina liikaa, mutta kestää myös kosteutta.

Se on uuden malliston pienin laukku:
Kukkarolaukku S.

Se on pinkki, mutta sitä saa myös keltaisena, sinisenä, valkoisena, limenvihreänä ja sekä tietysti mustana! :D

Muita kokoja tulevat olemaan Kukkarolaukku M ja Kukkarolaukku XL.

XL tulee siitä koska sitä on niiiin kovasti toivottu ja Kukkarolaukku M on jo testattu koko niin minun kuin asiakkaiden kanssa ja palautteen perusteella täytyihän sekin ottaa valikoimaan.
Kangaslaukut jäävät nyt talvitauolle, niitä kyllä saa verkkokaupsata mutta tapahtumiin en ota niitä mukaan.

Kukkarolaukut koossa S näkevät päivän valon huomenna kauppakeskus Hansassa, koot M ja XL ovat mukana hengessä ja niitä saa sieltä jo huomenna tilattua mallikappaleiden perusteella. :)
Kaikki koot kuitenkin löytyvät 19.-20.9. Kädenitaitomessuilta Helsingin Wanhasta satamasta sekä Seinäjoen Kädentaidosta 2.-4.10.!

<3: llä Mirka

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Se hullu unelmoi taas

Kesä on taas sulattamassa aivojani.
Olen saanut päähäni, että syksyllä aion avata ihan ihkaoman kaupan.

Siitä, että mihin päin Turkua se avautuu, on täysi hulluutus - suunnitelmia ja toiveita on, mutta kuinka ne kohtaa sitten kukkaron saldon, on sitten eri asia.

Se mikä siinä himottaa, on se että pääsen pois kotoa. Cosecha ei ole koskaan ollut pois kotoa, se on aina läsnä - ellen sitten lähde lomalle (kuten tänä kesänä on tarkoitus, viime kesänä ei kerinnyt).
Työmatka ei ole kummoinen, mutta vaikka en tekisi töitä, istuisin kuitenkin työhuoneessa koska siellä on tietokoneeni ja se hassu muutama tuntinen vapaa-aika oikeastaan vierähtää koneella, jos en ole ulkona tai vedä unta kuuppaan sängyssä.


Tällä kertaa olen kokemusta viisaampi, tiedän jo mitkä asiat toimii, mitkä eivät. Mutta maailma muuttuu, halusin sitä tai en. Eli se mitä olen joskus oppinut, voin joutua joskus dumppaamaan roskakoriin eikä saa kulkea liian kapeassa käytävässä. On oltava avoin, on oltava valmis riskeeraamaan, on oltava valmis kokeilemaan. Suomessa asuessani olen melkoisen onnekas, minulla on mahdollisuus kokeilla asioita. Joskus ne toimii ja joskus ei, eikä sitä oikein tiedä toimiiko ne, mutta kokeilla se pitää!
Kuten tuossa tänään luin: "Jokainen laukaisematon pallo menee varmasti ohi maalin".

Suunnitelmia kaupan suhteen on jo miljoonia, tiedän jo sisustustapoja, tiedän jo minkälaisen jouluikkunan aion tehdä, tiedän jo millä tavalla laukut on alkuun esillä, tiedän jo miten maksupääte tulee sijoittumaan uudessa kaupassa. Olen jo suunnitellut reilut ilta-aukioloajat.
Näen päässäni jo oman kaupan ja sekös tässä tekeekin niin kamalaa. Kaikki on niin selkeää, puuttuu vain se itse tila.



Kesä on ihan hirmuisen kiireistä aikaa, sesonki on kuumimillaan ja kasvaa vain entisestään. Teen töitä lähes tauotta seitsemän päivää viikossa, useampi päivä viikossa saattaa olla vähintään 10-tuntinen. Tässä on jo ihan se syy, että heinäkuussa aion pitää lomaa. Siitä ei poiketa, minä olen sen päättänyt. Ja olen sen ansainnutkin.

Viime kesänä en pitänyt lomaa ja sen kyllä huomasi! Tammikuussa syksyn jälkeen olin ihan kaput. En koskenut ompelukoneeseen kahteen viikkoon, sen jälkeen aloin pikku hiljaa taas opetella sen käyttöä, kunnes aurinko tuli esiin pilvien takaa ja sain virtaa. Mutta nyt vuoden vanhempana tiedän sen, että minun on saatava olla hetken aikaa ihan rauhassa, ajattelematta työasioita. Päästävä rentoutumaan, pois piireistä.

En tiedä koska avaan kaupan, se saattaa avautua syksyllä tai ensi keväänä, se riippuu nyt ihan siitä miten asiat saa järjestettyä. Mutta se avautuu, se on taattua.
Ystäväni on aina sanonut että halutessani jotain, minun pitää kuvitella se.
Se toimii minulla, se on toiminut tähänkin asti.

♥:llä Mirka

lauantai 2. toukokuuta 2015

Hulluko olin?

Vajaa 4 päivää ja vuosi tulee täyteen yrittäjyyttä omalla toiminimellä.
Välillä voinen sanoa, että mietin hulluko olin ja lähdin tähän soppaan tunkemaan luuni? Heitin hyvästit lähes kaikelle sosiaaliturvalle eli minua ei pahemmin pelasteta, ellen itse pelastaisi itseäni.

Kun katson itseäni vuosi sitten, näen tytön joka on kasvanut tässä ajassa hurjasti. Oppien ihmisistä, oppien itsestään, oppien yrittämisestä, oppien luotttamaan että muutkin osaavat niitä asioita hoitaa, eikä mun tarvii ottaa vastuuta kaikesta.
Eikä mun tarvitse ottaa vastuuta muiden teoista tai sanoista.

Opin antamaan anteeksi, niin itselleni kuin muillekin. En jaksa kantaa kaunaa, en jaksa puhua asioista jotka ovat jo menneitä. Siitä ei ole hyötyä minulle eteenpäin mennessä. Annan niiden ihmisten jäädä omaan arvoonsa ja teen sitä mikä minulle on tärkeintä: Elän omaa elämääni.

Eilen illalla olin ihan poikki. Olin herännyt viideltä aamulla ja ajaessamme kohti Helsinkiä mietin että olen hullu kun olen käsityöyrittäjä joka vetää pitkää päivää ja menee ihan vapaaehtoisesti kylmyyttä inhoten seisomaan kymmeneksi tunniksi ulos. Mutta sitten päässäni jokin sanoi: Sitä onnistumisen tunnetta ei löydy palkkatöissä, sitä onnistumista ei saa samalla tavalla kartoitettua kun tekee töitä jollekin muulle. Vaikka tässä työssä vastuu on iso, pitää osata pitää tuhat lankaa kerralla kasassa ilman että ne menee solmuun, on siitä sellaista iloa ja hyötyä minulle mitä en voisi kuvitellakaan saavani muualta.

Yksi tärkeimmistä opeista mitä olen vuodessa oppinut entistä paremmin: Hyvä uni on kaiken kannalta erityisen tärkeää. Muutaman päivän sitä jaksaa vetää täysillä, vaikka unta ei riittäisikään mutta sitten tulee stoppi. Mikään ei pian enää kiinnosta, eikä jaksa vaivautua tekemään kuin pakolliset.
Mutta kun saa taas muutaman yön nukuttua hyvin, saa hieman aurinkoa poskille, elämäkin rupee paistamaan ja työt maistumaan.



Tänään minua jännittää.
Olen toista kertaa Käsityökorttelissa. Se järjestetään täällä Helsingin Narinkkatorilla. Ei minua niinkään jännitä se että taas tapaan ihanat yrittäjäkollegat, eikä asiakkaiden tapaaminen.
Minua vaan jännittää jokin ihan hurjasti.
Mahassa pyörii perhoset.


Mutta tännekin lähdetään sillä, että kaikki on kotiinpäin. Mieltäni ei ole saanut (ainakaan kovin paljoa) lannistettua toisten motkottaminen säästä. Katson toki säätä että millaista on luvattu, pakkohan se on pukeutumisen takia niin tehdä mutta sitten tuo on yksi ilmiö johon ei ihminen (ainakaan tavallinen Mirka) ei voine vaikuttaa, joten mitä tuota stressaamaan?
Kaikki mitä tulee, on kotiinpäin ja kun tekee parhaansa, tietää tehneensä kaikkensa. Rahaa silti tarttis tulla, kun muutama isompi messupaikka odottaa rahojansa... :P

Tänään piti jakaantua ihan tosissaan kahteen paikkaan: Anne jäi hoitamaan Dear Designin Turkuun. Siellä hän on klo 10-18 kauppakeskus Hansassa, kylläkin hyvin pienellä määrällä tavaraa, kun suurinosa matkasi mun mukana Helsinkiin. :) Huomenna pörrätään kohti Vantaata, osoitetta Kuismapolku 4. Siellä on Kotitori klo 12-17.

♥:llä Mirka

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Markkinakevät iski!

Huh, edellisestä kuulumisten kertomisesta on jo aikaa!
Mielessä on ollut kymmeniä kirjoituksia, mutta taas tuntuu että aika vain häviää.

Nyt viime viikolla lorvin melkein koko viikon. Ensin alkuun olin siskontytön kanssa 4 päivää, käytiin lillumassa kylpylässä ja sen jälkeen vielä pööpöilimme lapsimessuilla. Nyt olisi siis kovasti kirittävää, mutta satun olemaan vielä muutaman tunnin ajan vanhempieni nurkissa, kunnes iltapäivällä pääsen takaisin kotiin ja työhuoneelle. Töitä on kovasti tiedossa, jo ihan sillä että toukokuun alku on aikamoinen kaaos. :D


Tässä kevään aikataulu
17.-19.4. Saaristolaismarkkinat
25.-26.4. Käsityökortteli Toivolan piha, Jyväskylä
1.5. Lasten perinteinen vapputapahtuma Kriivarin koululla, Paimio
2.5. Käsityökortteli Kamppi, Helsinki
2.5. Dear Design, kauppakeskus Hansa, Turku
3.5. Pihatori Ruskeasannassa, Vantaa
15.5. Käsityökortteli Tampere
16.5. Käsityökortteli Vantaa
22.5. Skidirock, Helsinki
22.-24.5. Venemessut Naantali

Kaikkiin tapahtumiin on vapaa pääsy!

Viime syksyyn verrattuna olen tyytyväinen, ettei minulle ole tällä hetkellä muuta kuin tämä. Saan täysillä keskittyä tuotteiden valmistukseen ja kiertämiseen. Lisäksi minulla on Henna apukäsiparina ja niistä on ihan mielettömän suuri apu.

Hölmönä ajatukset kääntyy omasta kaupasta unelmoimiseen, mutta sitähän varten mä lähdin tähän työhön että olen vapaa! Voin tehdä töitä sillon kun huvittaa, missä tahansa. Nyt tänä keväänä oman isoisän poismeno on aiheuttanut aika pitkälle sen, että olen reissanut kahden kaupungin väliä ja se ei olisi mitenkään onnistunut jos olisin palkkatöissä taikka jos minulla olisi oma kauppa.

Muuttosuunnitelma jäätyi tälle vuodelle, en vain oikeasti millään kerkeä. Päätin että lähden tulevaa julkisivuremppaa karkuun vasta ensi vuoden alussa, kun markkinat eivät sotke aikatauluja. Messuilua on luvassa syksyllä ja koko kesä kierretään, lukuunottamatta 1,5 viikkoa heinäkuussa jolloin pidän kesäloman. Viime kesänä se jäi välistä, koska olimme jo huhtikuussa kesälomalla mutta nyt tänä vuonna päätin että syksyä varten täytyy ladata paristoja.

Tapaamisiin tapahtumissa!
♥:llä Mirka


Psst.. Verkkokaupassa on muuten hiiiiiirmusesti kevätuutta, meehän sinne ostoksille www.cosecha.fi!


keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Älä myy pimeetä pussukkaa

Alunperin mun piti kirjottaa, että älä osta pimeetä pussukkaa, mutta tulinkin toisiin aatoksiin eräässä Facebook-ryhmässä käydyn keskustelun jäljiltä.

Siellä myy paljon harrastajat omia töitään, mikä on sinänsä ihan kiva. Käsityöt on ihana harrastus ja niiden tekemisessä mieli lepää, näet oman kädenjäljen ja kehityt joka kerta paremmaksi ja paremmaksi. Saat itse luoda jotain.
Usea käsityöharrastaja tekee tuotteita itselleen ja lähipiriilleen, usein lahjoiksi.


Homma kuitenkin muuttuu kun sitä aletaan myydä tuntemattomille. Se on jo bisnestä, halusi tahi ei. Tällöin pitää miettiä omaa agendaansa, taitoaan ja rahaa. Raha on iso tabu tässä yhteiskunnassa. Moni ei puhu raha-asioista, moni häpeää jos ennen seuraavaa palkkapäivää joutuu laskemaan saanko mä nyt voipaketin vai juodaanko me litra maitoa. Jos sitä on, sillä helposti pröystäillään.

Käsityöalalla rehottaa harmaa kauppa, musta bisnes. Tästä mustasta bisneksestä ei hyödy kukaan. Vähiten sitä työtä oikeasti tekevät, veronsa ja muut velvoitteet lain mukaan maksavat yrittäjät.

Usein harrastajan pussukka myydään muutamalla eurolla. Halvimillaan olen nähnyt pussukoita saatavan kolmella eurolla postareineen päivineen.

Kun mietitään yrittäjää, joka käyttää työnsä ensin tuotteen suunnitteluun, materiaalien hankkimiseen, valmistukseen, myyntiin, postitukseen, kirjanpitoon, on summa jo kasvanut aika isoksi. Sitten vielä alv-maksu joka on tuotteen hinnasta 24 %, YEL-maksu (jonka muuten vähimmäismaksu kuukaudessa on tätä nykyä 190 euroa meikäläiselle, jos haluan edes jonkinlaisen sosiaaliturvan ja tämä maksetaan, oli töitä ollut tahi ei!).
Postitukseen menee vähimmillään 1 euro + kirjekuori.
Tuo yhtälö pussukan myymiseen kolmella eurolla postikuluineen olisi siis täyttä tappiota.

Kyseisessä keskustelussa myös ihmeteltiin millä perusteella yrittäjän tuntipalkka on niin korkea:
1. Arvonlisävero syö lähes 1/4 tuotteen hinnasta
2. YEL-työtulo 23,715 % arvioidusta työtulosta, aloittaville yrittäjille muutaman prosentin alennus.
3. Yrittäjällä on paaaaaaaljon töitä, joista se ei suoraan saa palkkaa eikä voi laskuttaa niistä asiakasta, ne täytyy ympätä tuotteiden tai palvelun hintaan. Esimerkiksi kirjanpito, laskutus, postitus, myyntipaikalle ajo, myyntipaikan valmistelu, ne tunnit kun myyntiä myyntipaikalla ei ole, verkkokauppaohjelmistot, markkinointi. Nämä ovat vain muutama mitä nyt äkkiseltään mieleen juolahti.
4. Loma-ajan palkkaa ei ole, eikä lomarahaa, puhumattakaan lomalta paluurahoista. Jos yrittäjä haluaa pitää lomaa, tulee hänen tienata lomaa varten loma-ajan rahat. Karkeasti ilmoitettuina, jos haluat pitää kuukauden lomaa, 12 kuukauden myynti pitää tulla 11 kuukauden aikana. Lomalla kun olet, ei sitä rahaa tule,  mutta kulut juoksevat silti.
5. Maksamme myös kaikesta mitä jää kaikkien kulujen jälkeen myös verot. Lähes kaiken muun työhön liittyvän saa vähentää paitsi oman työpanoksen. Jos teet kaksi tuntia laukkua, materiaaleihin menee vaikkapa 20 euroa, saat vähentää toki materiaalit, mutta et voi vähentää työpanostasi laukun hinnasta.

Tässä nyt muutama pointti minkä takia harrastajan pimeä pussukka maksaa 5 euroa ja miksi yrittäjän 10 euroa.



Joten siis:
1. Ole ylpeä omasta kädenjäljestäsi, se raha ei ole peikko. Myönnä osaamisesi ja pyydä sen mukainen palkka. Älä aliarvioi itseäsi: Kuka sen kissan hännän nostaa, jos kissa ei itse?
2. Ilmoita tulosi verottajalle, se ei ole vaikeaa pitää vaikka ruutuvihossa listaa menoista ja tuloista. Näiden summa ilmoitetaan verottajalle vuosittain veroilmoituksessa
3. Älä polje hintatasoa, se on loputon suo johon kaikki kaatuu aikanaan.
4. Yrittäjä ei ole vihollinen, sille ei kannata olla kade siitä että hän on yrittäjä. Hän on vain valinnut sen tien työllistyäkseen, eikä se tie ole sileää rantahiekkaa, vaan hyvinkin kivikkoinen ja hankala kuljettava.

Meistä harva rikastuu, hyvä jos saa toimentulonsa tästä (ainakin tälllä hetkellä!), joten sitä ei kannata kadehtia.

Tuskin sinäkään tykkäisit, jos sinun työpaikkasi vietäisiin sillä että joku tekee työn puolet halvemmalla maksamatta veroja?

♥:llä Mirka

EDIT: Lisätty kohta 5. Verot